Kitisijä, jolla on oikeuksia
Naistenpäivänä olen iloinen ja kiitollinen niin monesta seikasta, joiden puolesta esiäitimme ovat taistelleet. Vaikka olenkin aikamoinen hapannaama ja elämä tuntuu välillä pelkältä sarjalta kyseenalaisesti päättyviä puujalkavitsejä, niin olen mieluummin raskasmielinen kitisijä, jolla on oikeuksia, kuin raskasmielinen kitisijä ilman oikeuksia. Lisäksi kevät on suvainnut osoittaa merkkejä saapumisestaan, mikä on hyvin iloinen asia.
Päivä on ollut ristiriitainen. Toisaalla on hehkutettu naiseutta ja yritetty ohessa myydä mitä lie sälää pikkiriikkisten alennusten turvin. Naiseuden juhlistamista! Nyt punaa huuleen ja korkkarit kattoon! Kliseitä, pinkkiä ja ruusupuskia.
Toisaalla vastaan on tullut Ensi- ja turvakotien liiton ja Amnestyn hurjan tärkeä kampanja Naistenviikko, jonka pyrkimyksenä on saada Suomesta Euroopan turvallisin maa naisille vuoteen 2030 mennessä. Ilmoilla on myös Solidaarisuus liiton #solidaarisuudesta kampanja, jonka avulla pyritääm vähentämääm tyttöjen silvontaa Somaliassa, Keniassa ja Nicaraguassa. Molemmat kampanjat muistuttavat meitä siitä, että naistenpäivässä ei ole kyse suklaakonvehdeista ja ruusukimpuista, vaan ihmisten oikeudesta itseensä, kehoonsa ja omiin päätöksiinsä.
Kaikesta kampanjoinnista ja hyvästä tahdosta huolimatta perhe- ja parisuhdeväkivalta ovat asioita, joista ei juurikaan osata puhua. Niitä paheksutaan kyllä, mutta uhrien kohtaaminen on lapsenkengissä. Liian usein vikaa aletaan etsiä uhrista. Mitäs ärsytit? Mikset lähtenyt aiemmin? Mitäs otit iskut vastaan? Mukaan keskusteluun tuodaan usein myös miesten kokema väkivalta ja lopulta koko keskustelu kuivuu silkaksi kinasteluksi ilman johtopäätöksiä tai halua muuttaa asioiden nykytilaa.
Hallituskin erosi, ei sillä että asialla olisi tässä vaiheessa enää mitään tekoa. Samat naamat jatkavat toimintaa vaaleihin asti kädet Pontius Pilatuksen hengessä kainaloita myöden pesusoikossa. Politiikan piirileikki pyöri jossain kaukana taustalla, kun ihmettelin kaupungin vilinässä kissan pään muotoiseen hattuun pukeutunutta naista, jolla oli tärisevän ja hermostuneen oloinen koira. Sekin tuntui todemmalta kuin yksikään lässähtänyt sote.
Ostin omat neilikkani, omilla rahoillani, ja nautin, etuoikeutettu kun olen.
