Kööpenhaminaa jäykän vallattomille

Pari viivaa

"Jännittävät tytöt menevät Kööpenhaminaan", niin minä ajattelin. Eivät kuitenkaan riskinmetsästäjät, amazonisoturit ja hurjat, vaan sellaiset jotka haluavat kietoutua seitinohueen, melko turvalliseen jännitykseen. Riskitöntä riskiä, Tukholma Firenzen raunioissa saksalaisilta ja hollantilaisilta mausteita lainaten. Keskusta, joka ei tuo mieleen Kouvolaa, sillä betonikuutioita ei ole. Huolettomia pyöräilijöitä, joiden perässä en pyörän rämälläni pysyisi. Silliä, viinereitä ja notkuvia voileipiä. Jotakin sen suuntaista minä odotin Kööpenhaminalta. 

Kööpenhamina oli kaikenlaista ja voltti takavasemmalle kerien vielä enemmän. Koskaan elämässäni en ole kahden päivän aikana vastaanottanut samanlaista määrää flirttiä asiakaspalvelijoilta. En edes Italiassa. Finnitkin kuolivat pois poskipäiltäni, kun niitä punotti niin usein. Kahvi oli tummaa ja hyvää. Ihmiset näyttivät hymyilevän ihan vain siksi että heitä hymyilytti. Museoissa oli dramaattinen valaistus ja liioitellun paljon portaita. Jalkoihin sattui, mutta se oli iloista kipua. Sellaista, joka iskee kun kävelee vieraassa paikassa paljon vain koska haluaa ehtiä näkemään kaiken.

Matkaseurana minulla oli ainoa ihminen maailmassa, joka testatusti on kestänyt Pariisin Rue Rivolilla saadun eksistentiaalisen "mä en tiedä mitä haluan tehdä mun elämässä" -kriisin. Minun maailmassani isät ovat sitä varten että vähän vertaillaan kumpaan knoppitietoa on imeytynyt enemmän oli sitten kyse Tanskan siirtomaa-aikoinaan orjien selkänahasta karrutetun omaisuuden vaikutuksesta Tanskan moderniin talouteen tai mansikkaleivoksen ravintosisällöstä. Minulle isä on ihminen, jolla riittää kärsivällisyyttä kun tytär kuvaa suurkaupunkien puluja ja renessanssimaalausten miesten sukkahousuja. Myös aikataulullisesti yhteen synkronoitu kofeiininpuutekiukku helpottaa matka-aikataulun suunnittelua.

Siellä minä sitten olin, Tanskan pääkaupungissa, jonne 17 vuotta aiemmin tehdystä vierailusta muistin vain kävelykadut, tavaratalon kattoterassilla varustetun kahvilan, vaatekaupassa kilistelemäni rannerenkaat ja valtavat kermaiset pehmikset, jotka opettivat 10-vuotiaalle että jäätelönhimollakin on rajansa. Aikaa oli käytettäväksi noin 36 tuntia, josta osa oli varattava nukkumiselle. Vaikka pelkästään katuja tallaten ja vilinää ihmetellen olisi saanut kulumaan useamman päivän, missio juuri tälle reissulle oli selvä: museoita! Niin paljon kuin ehtii ja kävelemisestä kipeytyneillä jaloilla pystyy.

Mondon Kööpenhamina oppaan pikakahlannut yhdennaisen asiantuntijaraatina valikoi tutustuttavaksi seuraavat tapaukset.

 

Tanskan kansallisgalleria SMK

Tanskan kansallisgalleria on ulkoisesti niitä vähemmän vaatimattomia rakennuksia, jonka edustalla paikallisväestö harrastaa huoletonta suihkulähteessä istuskelua tyylikkäillä terästuoleilla. Tässä museossa on esillä pääasiassa sellaista taidetta, jonka taidetta ymmärtämättömämpikin taiteeksi ymmärtää. Joten täällä voi rauhassa keskittyä maalauksiin ilman pelkoa käsitetaiteellisesta päänsärystä.

SMK:sta on pakko sanoa, että se on ISO. Visuaalinen ähky (ja orastava lounaan kaipuu) iskivät kahden kerroksen läpitallustelun jälkeen. Eurooppalainen taide 1300-luvulta 1800-luvulle -kokoelma oli valtava ja sisälsi menneiden aikakausien keskeisimmät aiheet pönöttävästä keskiaikaisesta kirkkotaiteesta myöhempien aikojen kujeilevempiin teoksiin. Taideyliannostusta oli helppo täydentää pohjoismaisen taiteen kokoelmalla, joka kattoi ajanjakson 1750-1900. Kyseisestä kokoelmasta heräsi tosin epäilys, että kansallisromantiikka on käsitetty yllättävän yksimielisesti kaikissa Pohjoismaissa. Tunnelmat teoksissa maasta riippumatta olivat niin samat. Yhtä hyvin olisi voinut olla Ateneumissa tai Ruotsin kansallismuseossa.

Museon kahvilalle erityisbonus valtavasta vehreyteen avautuvasta ikkunaseinästä, erinomaisesta suodatinkahvista ja melko omituisesta artesaanijäätelöpuikosta.

Statens Museum for Kunst
Sølvgade 48-50
DK-1307 København

www.smk.dk/en

 

Nationalmuseet - Tanskan kansallismuseo

Kansallismuseo oli myös suuri rakennus, entinen linna kun ilmeisesti oli. Museosta löytyi paljon kauniita porraskäytäviä ja niin laaja kokoelma, että visuaalinen ähky uhkasi jo siinä vaiheessa kun oli raivannut tiensä jääkaudelta viikinkiajan loppuun. Kokoelmiin kuuluu jos jonkinlaista ruukunpalaa, miekkaa, esihistoriallista minihametta ja kullattua seremoniakärryä, että pää meinasi mennä pyörälle. Pidin museosta erityisen paljon, koska se tuntui niin museolta, että lähenteli jo kliseetä museosta. 

Tässäkin museossa oli kehuttava kahvila, jonka kakkukahvitarjous teki yllättävän vähän kipeää lompakolle Tanskan hintatasoon nähden. Virvoittavan tauon jälkeen jaksoi kavuta ylimmän kerroksen antiikkiselle osastolle. Siellä oli pari muumiota, kreikkalaisia pystejä ja kaikenlaista sellaista mitä nyt matkailusta pitänyt prinssi Välimereltä ja Lähi-idästä mukanaan sattui kiikuttamaan. Antiikin osaston jälkeen oli pakko luovuttaa ja armahtaa kipeitä jalkojaan lupauksella lounaasta. Jotenkin sellainen olo tästä jäi, että haluan joskus palata raivaamaan loputkin näyttelyt läpi. 

Nationalmuseet
Ny Vestergade 10
Prinsens Palæ
DK-1471 København K

http://en.natmus.dk/museums/the-national-museum-of-denmark/

 

Glyptoteket

Jos patsaat kiinnostavat, niin Carlsbergin suvun mahtipontinen ja iso museo on tarjolla aivan Tivolin naapurissa. Harvassa rakennuksessa Pohjoismaissa haisee raha samalla tavalla kuin tämän talon olemuksessa. Tarjolla oli niin paljon patsaita, että melkein huippasi. Kreikkalaisroomalaisella osastolla oli patsasta toisensa perään siinä määrin, että yhtä hyvin sitä olisi voinut olla Italiassa. Patsaiden tutkailun lisäksi otin naurettavan monta kuvaa museon miellettömistä mosaiikkilattioista sekä kattomaalauksista. Harkitsin myös muuttoa museon agoran talvipuutarhaan, jossa oli jos jonkinmoista viherkasvia viheriöimässä. Museosta löytyy myös se yksi pakollinen pronssivalos Auguste Rodinin Ajattelijasta, ihan noin jos mitään muita kuuluisia patsaita ei muista. Glyptoteket kannattaa kiertää myös ulkopuolelta, sillä sen ulkoseinissä on viehättäviä eläinreliefipäitä virtahevosta paviaaniin.

Ny Carlsberg Glyptotek
Dantes Plads 7
1556 København

www.glyptoteket.dk

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Nuo mainitsemasi renesanssiajan miesten sukkahousut on tavallaan hauskan ajankohtaiset. Juuri vähän aikaa sitten sukkahousuja etsiessäni kiinnitin huomion siihen, että miesten sukkahousut on ilmestyneet monen suomalaisenkin nettikaupan valikoimiin (Ferillo, pinkmonkey, sukkahousutukku ...). Muodinhan on aina sanottu kiertävän kehää, jolloin samat asiat palaa muotiin muutaman vuoden, tai muutaman kymmenen vuoden jälkeen. Miesten muodissa kierto on vähän hitaampaa näköjään. Eli miesten sukkahousut on palaamassa muotiin muutaman sadan vuoden jälkeen.

Pari viivaa

Miesten sääret ovat olleet liian kauan piilossa. Valistus ja teollinen vallankumous pilasivat miesten muodin. Vaadin sukkahousuja, röyhelöitä ja värejä miehillekin!

marjapilami
Nørrebro Summers

Ihana postaus! Ja niin kiva lukea mun kaupungista sun 36-tuntisen turistin silmin <3

Pari viivaa

Kiitos! Sun kaupungista on mielenkiintoista lukea myös sun paikallisen sanoin.

T: postaustesi tykkääjä

Kommentoi