Kööpenhaminaa jäykän vallattomille

13e2fa88-a97a-4b3b-ae7f-63b9f29c3973.jpg

Jännittävät tytöt menevät Kööpenhaminaan”, niin minä ajattelin. Eivät kuitenkaan riskinmetsästäjät, amazonisoturit ja hurjat, vaan sellaiset jotka haluavat kietoutua seitinohueen, melko turvalliseen jännitykseen. Riskitöntä riskiä, Tukholma Firenzen raunioissa saksalaisilta ja hollantilaisilta mausteita lainaten. Keskusta, joka ei tuo mieleen Kouvolaa, sillä betonikuutioita ei ole. Huolettomia pyöräilijöitä, joiden perässä en pyörän rämälläni pysyisi. Silliä, viinereitä ja notkuvia voileipiä. Jotakin sen suuntaista minä odotin Kööpenhaminalta. 

0acc8c1e-c6df-4b90-89dc-41516a30bbed.jpg

Kööpenhamina oli kaikenlaista ja voltti takavasemmalle kerien vielä enemmän. Koskaan elämässäni en ole kahden päivän aikana vastaanottanut samanlaista määrää flirttiä asiakaspalvelijoilta. En edes Italiassa. Finnitkin kuolivat pois poskipäiltäni, kun niitä punotti niin usein. Kahvi oli tummaa ja hyvää. Ihmiset näyttivät hymyilevän ihan vain siksi että heitä hymyilytti. Museoissa oli dramaattinen valaistus ja liioitellun paljon portaita. Jalkoihin sattui, mutta se oli iloista kipua. Sellaista, joka iskee kun kävelee vieraassa paikassa paljon vain koska haluaa ehtiä näkemään kaiken.

Lagkagehuset strawberry pastry

Matkaseurana minulla oli ainoa ihminen maailmassa, joka testatusti on kestänyt Pariisin Rue Rivolilla saadun eksistentiaalisen ”mä en tiedä mitä haluan tehdä mun elämässä” -kriisin. Minun maailmassani isät ovat sitä varten että vähän vertaillaan kumpaan knoppitietoa on imeytynyt enemmän oli sitten kyse Tanskan siirtomaa-aikoinaan orjien selkänahasta karrutetun omaisuuden vaikutuksesta Tanskan moderniin talouteen tai mansikkaleivoksen ravintosisällöstä. Minulle isä on ihminen, jolla riittää kärsivällisyyttä kun tytär kuvaa suurkaupunkien puluja ja renessanssimaalausten miesten sukkahousuja. Myös aikataulullisesti yhteen synkronoitu kofeiininpuutekiukku helpottaa matka-aikataulun suunnittelua.

Roses on street in Copenhagen

Siellä minä sitten olin, Tanskan pääkaupungissa, jonne 17 vuotta aiemmin tehdystä vierailusta muistin vain kävelykadut, tavaratalon kattoterassilla varustetun kahvilan, vaatekaupassa kilistelemäni rannerenkaat ja valtavat kermaiset pehmikset, jotka opettivat 10-vuotiaalle että jäätelönhimollakin on rajansa. Aikaa oli käytettäväksi noin 36 tuntia, josta osa oli varattava nukkumiselle. Vaikka pelkästään katuja tallaten ja vilinää ihmetellen olisi saanut kulumaan useamman päivän, missio juuri tälle reissulle oli selvä: museoita! Niin paljon kuin ehtii ja kävelemisestä kipeytyneillä jaloilla pystyy.

Mondon Kööpenhamina oppaan pikakahlannut yhdennaisen asiantuntijaraatina valikoi tutustuttavaksi seuraavat tapaukset.

 

Tanskan kansallisgalleria SMK

Tanskan kansallisgalleria

Tanskan kansallisgalleria on ulkoisesti niitä vähemmän vaatimattomia rakennuksia, jonka edustalla paikallisväestö harrastaa huoletonta suihkulähteessä istuskelua tyylikkäillä terästuoleilla. Tässä museossa on esillä pääasiassa sellaista taidetta, jonka taidetta ymmärtämättömämpikin taiteeksi ymmärtää. Joten täällä voi rauhassa keskittyä maalauksiin ilman pelkoa käsitetaiteellisesta päänsärystä.

SMK:sta on pakko sanoa, että se on ISO. Visuaalinen ähky (ja orastava lounaan kaipuu) iskivät kahden kerroksen läpitallustelun jälkeen. Eurooppalainen taide 1300-luvulta 1800-luvulle -kokoelma oli valtava ja sisälsi menneiden aikakausien keskeisimmät aiheet pönöttävästä keskiaikaisesta kirkkotaiteesta myöhempien aikojen kujeilevempiin teoksiin. Taideyliannostusta oli helppo täydentää pohjoismaisen taiteen kokoelmalla, joka kattoi ajanjakson 1750-1900. Kyseisestä kokoelmasta heräsi tosin epäilys, että kansallisromantiikka on käsitetty yllättävän yksimielisesti kaikissa Pohjoismaissa. Tunnelmat teoksissa maasta riippumatta olivat niin samat. Yhtä hyvin olisi voinut olla Ateneumissa tai Ruotsin kansallismuseossa.

Museon kahvilalle erityisbonus valtavasta vehreyteen avautuvasta ikkunaseinästä, erinomaisesta suodatinkahvista ja melko omituisesta artesaanijäätelöpuikosta.

Statens Museum for Kunst
Sølvgade 48-50
DK-1307 København

www.smk.dk/en

 

Nationalmuseet – Tanskan kansallismuseo

b439c670-1201-4579-a925-7f6283385129.jpg

Kansallismuseo oli myös suuri rakennus, entinen linna kun ilmeisesti oli. Museosta löytyi paljon kauniita porraskäytäviä ja niin laaja kokoelma, että visuaalinen ähky uhkasi jo siinä vaiheessa kun oli raivannut tiensä jääkaudelta viikinkiajan loppuun. Kokoelmiin kuuluu jos jonkinlaista ruukunpalaa, miekkaa, esihistoriallista minihametta ja kullattua seremoniakärryä, että pää meinasi mennä pyörälle. Pidin museosta erityisen paljon, koska se tuntui niin museolta, että lähenteli jo kliseetä museosta. 

Tässäkin museossa oli kehuttava kahvila, jonka kakkukahvitarjous teki yllättävän vähän kipeää lompakolle Tanskan hintatasoon nähden. Virvoittavan tauon jälkeen jaksoi kavuta ylimmän kerroksen antiikkiselle osastolle. Siellä oli pari muumiota, kreikkalaisia pystejä ja kaikenlaista sellaista mitä nyt matkailusta pitänyt prinssi Välimereltä ja Lähi-idästä mukanaan sattui kiikuttamaan. Antiikin osaston jälkeen oli pakko luovuttaa ja armahtaa kipeitä jalkojaan lupauksella lounaasta. Jotenkin sellainen olo tästä jäi, että haluan joskus palata raivaamaan loputkin näyttelyt läpi. 

Nationalmuseet
Ny Vestergade 10
Prinsens Palæ
DK-1471 København K

http://en.natmus.dk/museums/the-national-museum-of-denmark/

 

Glyptoteket

edc02d62-41d7-495c-b334-e66a734d112a.jpg

Jos patsaat kiinnostavat, niin Carlsbergin suvun mahtipontinen ja iso museo on tarjolla aivan Tivolin naapurissa. Harvassa rakennuksessa Pohjoismaissa haisee raha samalla tavalla kuin tämän talon olemuksessa. Tarjolla oli niin paljon patsaita, että melkein huippasi. Kreikkalaisroomalaisella osastolla oli patsasta toisensa perään siinä määrin, että yhtä hyvin sitä olisi voinut olla Italiassa. Patsaiden tutkailun lisäksi otin naurettavan monta kuvaa museon miellettömistä mosaiikkilattioista sekä kattomaalauksista. Harkitsin myös muuttoa museon agoran talvipuutarhaan, jossa oli jos jonkinmoista viherkasvia viheriöimässä. Museosta löytyy myös se yksi pakollinen pronssivalos Auguste Rodinin Ajattelijasta, ihan noin jos mitään muita kuuluisia patsaita ei muista. Glyptoteket kannattaa kiertää myös ulkopuolelta, sillä sen ulkoseinissä on viehättäviä eläinreliefipäitä virtahevosta paviaaniin.

Ny Carlsberg Glyptotek
Dantes Plads 7
1556 København

www.glyptoteket.dk

Kulttuuri Matkat Suosittelen

Soittolistalla heinäkuussa

stocksnap_qecr35dfqt.jpg

Vaikka kuvassa laineet lyövät aurinkorannikolla, niin minun lomani meni jo. Se ei estä päiväuneksimasta itseään sinne missä aurinko hellii, eikä kylmästä kesäsateesta ole tietoa. Ajattelin vinkata hieman musiikista, joka on pyörinyt digitaalisella levylautasella viime aikoina. Tapasin aikanani väittää, että olen musiikillisesti kaikkiruokainen, en ole. Sen sijaan olen enemmänkin kuin laiska lapsi karkkikaupassa, kauhon kaikkea hyvältä vaikuttavaa ja ahdan sen sisääni tyylilajista riippumatta. Parhaat jäävät kuunteluun. Juuri nyt näyttäisi rakentuneen listan perusteella uppoavan hieman jumputtava tanssittavuus.

En edes uneksi olevani kolea tyttö, jolla on timanttiseksi hioutunut musiikkimaku. Pois se minusta. Olen entinen fanityttö, sellainen vähän teennäisen synkkä mustilla rajauksilla, ja nykyinen laiskiainen, joten syvällistä lyriikka-analyysiä täältä ei löydy. Ne ajat kun edes yritin pysyä musiikissa kärryillä menivät jo. Kuuntelen musiikkia siitä yksinkertaisesta syystä, että se tuottaa hyvää oloa ja toisinaan myös kylmiä väreitä. Yllätyin silti hieman etten enää juurikaan kuuntele kohtalokkaita poikia nahkatakeissa. Synkeä kitararunoilijat eivät taida oikein sopia kesään.

 

Gnucci – You Good I’m Good Let’s Be Great

Spotifyn suosituksista tekee löytöjä. Kappaleen bassokuvio jää jumputtamaan takaraivoon ja alitajuntaan, niin että kummittelee vielä unissakin epämääräisenä taustaraitana. Valitsen nykyisin ison osan soittolistastani sen perusteella, että se sopii työmatkapyöräilyn taustamusiikiksi. Rytmi toimii polkutahtiini loistavasti. Kappaletta jää hyräilemään huomaamattaan, korvamato joka saa jäädä rauhassa munimaan korvakäytävään.

Beatrice Eli – Careful

Jostain syystä olen viime aikoina kuunnellut paljon musiikkia, jota pitäisi tanssia elokuisessa lämpimän pimeässä illassa vesilätäköissä tennarit jalassa jonkun urbaanin talon sisäpihalla, puutarhulamppujen täplittäessä maisemaa. Tai edes tanssia, vaikka yksin kotona ujosti villasukat viuhuen. 

Lune – L$D

Sain vasta jälkikäteen tietää tämän olevan cover A$AP Rockyn kappaleesta, enkä enää osannut ottaa alkuperäistä vakavasti, se kuulosti väärältä. Tämä kappale sopii niihin hetkiin kun on aikaa unohtua maailmalta muistikirjan kanssa ja tuhertaa irtoajatukset paperiin. Video lähinnä hämmensi, mutta teki mieli mennä kierimään mustikkamättäille.

Peter Peter – Bien Réel

Joskus sitä vain tarvitsee söpösti ja vähän vaikertaen huokailevan pojan laulua. Ranskan kielellä, niin että korvia kutittaa. Sellaista joka henkäillään pihalle dramaattisen konebasson päälle. On ihanaa huomata, ettei ole vielä liian vanha ja kyyninen innostumaan musiikkivideon ”kamera-ajo poispäin” -tyylisistä. Videon kuvakieli flirttailee vähän joka suuntaan ja tuo mieleen ainakin White Stripesin Seven Nation Armyn ja noin joka toisen Pinterestin minimalismitauluista. Voisin rakentaa tämän vaatekaapin tämän videon sävyjen ympärille, ainakin tässä hetkessä.

Lizzo – Good As Hell

Tämä kappale tuoksuu auringolta, eikä sitä kuunnellessa voi olla kovinkaan pahantuulinen. Sopii iloisen päättäväisiin ”hitot maailmasta, olen fabulöösi!” -hetkiin. Lizzo on mahtava ja uskomattoman energinen artisti, jolta ei puutu pokkaa. Musiikkivideota katsoessa toivoo lähinnä, että osaisi itse hehkua vastaavaa toiminnallista energiaa.

 

Kuva: Stocksnap.io Kuvaaja: Syd Sujuaan  CC0-lisenssi

 

 

Kulttuuri Musiikki