Olen hengitellyt aamupäivän pölyä, siirrellyt irtoesineitä paikasta toiseen ja koonnut kaikki puolipitoiset vaatteet röykkiöksi tuolille. Ne muodostavat oikein sievän kasan. Alla vankkaa puuta, päällä kerroksittain tekokuidun, silkin ja villan muodostelmia. Käyn mielessäni läpi vaatteiden alkuperät, kuin synninpäästöä hakien. Uff, ale, uff, ale, uff, ale, uff…. Litania kuulostaa lastenlorulta. Työnnän tuolin röykkiöineen hieman sivummalle ja siirrän nurkassa kuukausitolkulla majaillutta kirpputorikassia, jotta yletyn kastelemaan jukkapalmun. Kotini on kasa röykkiöitä. Jossain taustalla mies tuhisee lähimatkallaan höyhensaarille.

Revin löytämäni lottokupongin. Ei tullut tämän asunnon tyttärestä lottovoittajaa. 7 satunnaista koneen arpomaa numeroa, joiden varaan on rakennettu olematon mahdollisuus unelmiin. Ajattelen säästötilinäni ja siellä ujosti lymyävää summaa. Se ei ole kummoinen. Asuntolaina, tuo aikuisuuden ja omilla jaloilla seisomisen suuri astinlauta häilyy horisontissa enemmän ja vähemmän kangastuksena. Survon kupongin palaset syvemmälle paperikoriin ja yritän kiinnittää huomioni jonnekin toisaalle.

Alan käydä läpi lehtipinoa. Takaraivossani jyskyttää ajatus siitä, että asunnosta on pakko poistaa edes yksi röykkiö, vaikka sitten selluloosainen. Puoli tuntia myöhemmin syön toista aamupalaa ja selailen Voimaa päämäärättömästi. Olisiko kolmas kerta kun yritän kierrättää kyseisen lehden. Antti Nyléniä vituttaa rahan valta. Noora Dadulla on jeesusparta, eikä hän hakannut naamaansa häpeästä haarukalla.  Yhdysvalloissa Trumpia vastaan käydään vähän loitsuja lukemalla. Perussettiä, eikä yhtään artikkelia hyaluronihapon ihon kosteustasapainoa korjaavista ominaisuuksista.

Mietin miksi en lue enemmän lehtiä, joissa tuodaan esiin sademetsien pienviljelijöiden ahdinko, pohditaan rakenteellista rasismia suomalaisessa terveydenhuollossa ja mainostetaan kirjoja, joihin tuskin muuten edes törmäisin. Miksi sen sijaan altistan päivä toisensa jälkeen itseni median sisältövirralle, jossa suuret kysymykset taputellaan primerilla tasaisiksi, peitetään peitevoiteella, häivytetään blenderillä olemattomiin ja koko komeus viimeistellään kunnon pölläytyksellä kaiken staattisesti paikalleen kiinnittävää viimeistelypuuteria. Jossain siellä kuultovoiteen ja tukisukkahousujen välimaastossa saattaisi väijyä myös ilmastoahdistus ja kaiken kattava tarkoituksettomuuden puute. Ei anneta niiden kuitenkaan viedä huomiota uusimmalta pöhköltä nuorison pukeutumistrendiltä, jolle voi turvallisesti pudistella päätään.

Kun viimein havahdun mediakulutukseni tuottaman syyllisyyden altaasta, röykkiöt nököttävät yhä paikoillaan. Miehen kello soi jossain taustalla, vaikka on jo iltapäivä. Taidan tarvita kolmannen kahvikupillisen, jos aion voittaa tämän erän taistelussani villakoirien ja pölypallojen kaaosta vastaan. Napsautan keittimen päälle ja käännän kulkuni kohti imuria.