Tag: kuulumisia

Epämääräinen olo seuraa mukana kaikkialle. En ole edes varma, olenko todella vai onko arkeni absurdia keskisyvää REM-unta. Kätenikin näyttävät oudoilta, jonkun toisen kourilta kiinnitettynä kehooni. Livun päivien läpi sumussa, jota silmätipat ja kahvi hetkellisesti terävöittävät. Palaan kuitenkin aina usvan syövereihin, josta käsin hapuillen teen töitä ja opiskelen ylimalkaisesti. Hämmästelen lopputulosten siedettävyyttä. Toisinaan järkytyn niiden nappiin […]

Istun liian täysissä busseissa aamuin ja illoin. Ihmiset varisuttelevat talven jälkeistä väsymystään, kuin pieniä kiteitä. Vanhempiensa vierillä istuvat lapset ovat suorastaan maanisessa tilassa, eikä vielä ole edes huhtikuu. Bussin tunkkainen ilma pakkautuu äärimmilleen kysymyksistä, jotka koskevat Muumilaakson aikavyöhykettä ja Pisan kaltevan tornin korkeutta. Tunnen lähestyvän kevään tuoman pienen energian lisääntymisen silmäluomissani, joiden ei tarvitse enää […]

Aamulla on yhtä kylmä kuin manalassa Lordin Euroviisuvoiton jälkeen. Teatterin mittari näyttää kahtaneljää ja varpaani yrittävät viestiä ympärillä vaanivasta paleltumavaarasta. Vaan olen rohkea ja reipas aamusali-ihminen. Joskin aamuihmisyyteni on teeskenneltyä. Nousin sängystä vain muroseireenien kutsumana raahustaakseni ulos pimeyteen, joka ei ollutkaan pimeys vaan maaliskuun ensimmäinen aamu. Luokattoman kylmää, haaveilen päivistä joina voin vilautella nilkkoja kuin […]

Arki on näennäisesti looginen jono päiviä, jotka polveilevat perätysten säntillisinä kuin helminauha. En kuitenkaan huomaa nauhaa, kun tunnen pikemminkin ajelehtivani sameassa nesteessä, jonka pinnan alle sinkoudun joka ilta nukahtaessani. Unissani on hämärää ja uhkaavaa. Velvollisuuden tunne hönkii sielläkin niskaani kuin mikäkin kiilusilmäinen peto. Suutelen tuntemattomia, pelastan maailman ja intiaanit ajavat junaani takaa ampuakseen tylpällä nuolella. […]

Kyvyttömyys rehelliseen ja kuvaavaan otsikointiin on nostanut päätään flunssan myötä. Tosiasiassa lähinpänä vaaraa tällä viikolla kävin, ottaessani yllä olevan kuvan bussin muksaisemasta sähkökaapista Hämeenkadulla. Havainnointikykyni rajallisuutta kuvannee se, että huomasin vasta kuvan otettuani, että keskellä katua tapitti joku oikeasti vaaran äärellä kameran kanssa. Otin sitten kuvan vaarasta tajuamatta sen sisältämää oikeaa riskitilannetta, johon sisältyi myös […]

Tällä viikolla olen pyrkinyt olemaan huoleton. Olen väistellyt luontaista synkkyyttääni siinä määrin akrobaattisesti, että Neon takakeno Matrix-elokuvassa näyttää eläkeläisjumpalta. Elämä on ehkä painavaa, muttei raskasta. Opettelen vielä kevyitä askelia ja pyrin olemaan enemmän parantuva vakavikko, kuin kopea kyynikko. Olen yhden naisen ihmiskoe siitä, josko huolettomuus tekisi edes hieman onnellisemmaksi. Maanantaina päätin ostaa kukkia, ihan vain […]