Epämääräinen
Epämääräinen olo seuraa mukana kaikkialle. En ole edes varma, olenko todella vai onko arkeni absurdia keskisyvää REM-unta. Kätenikin näyttävät oudoilta, jonkun toisen kourilta kiinnitettynä kehooni. Livun päivien läpi sumussa, jota silmätipat ja kahvi hetkellisesti terävöittävät. Palaan kuitenkin aina usvan syövereihin, josta käsin hapuillen teen töitä ja opiskelen ylimalkaisesti. Hämmästelen lopputulosten siedettävyyttä. Toisinaan järkytyn niiden nappiin […]