Ruotsalaisen kolossin käytävillä
Aamu on teräksen harmaa ja raapii poskia kylmillä kynsillään. Kuoriudun kuin banaani viltin sisältä ollakseni olemassa maailmassa jossa en osaa lentää. Unenrippeiden valuessa kahvin kanssa kurkusta alas unohdan myös minkä valtakunnan valtiatar olen ja minne se ryöstösaalis tulikaan haudattua. Olen pelkkä tavanomainen minä. Nainen tyhjyydestä, matkalla keskinkertaisuuksiin. Annan itselleni luvan uppoutua kirjan kanssa sohvalle. Mika […]