Toisinaan ajattelua on ravittava rasvalla

Kaikki kunnia varsisellerille, omenoille ja iduille! Vaikka kehon helliminen runsaskuituisella ja paljon tuoreita kasviksia sisältävällä ruokavaliolla saakin naaman hehkumaan ja sisäisen ilmapallon katoamaan, niin toisinaan on rasvan aika. Enkä tarkoita nyt mitään fiksua rasvaa ja omega kolmosten optimointia, vaan rasvaa joka on piiloutunut ihanan huttuiseen vehnäkuoreen. Rasvaa, joka maistuu vähän tuhmalta, koska oikeasti sitä ei saisi syödä.

Tämän perjantaisena synnintekonani nautin Café Bakery Mimosan vihiksen, joka on omassa kategoriassaan kohoaa niin korkealla, että pitää harkita kiikareiden hankkimista. Hoviruoan kulttivihis on ihan ok, mutta tämä suolapala seikkailee ihan omissa sfääreissään. Maailman pullaisen kuohkeimman taikinan sisällä piilottelee juuri sopivan mausteinen soija-riisi-porkkana-täyte, jonka kanssa sinappi ja ketsuppi juhlivat makunystyröillä. Kirjoittamaan istuminen tuntui lähes tekosyyltä, kun gastronominen ilo kupli poskissani. Jos kaikki vegaaninen ruoka olisi näin hyvää, olisin varmasti kokonaan kasvissyöjä.

Kirjoittamaan minä kuitenkin menin ja tavoitteeni saavutin. Paperille vuodatetut ajatukset keventävät kyllä pään, vaikka tuhma ruoka täyttäisi mahan. Loistava kahvila silloin kun haluaa ajatella ISOJA ja syödä paikan päällä leivottuja vegaanisia herkkuja. Pieni tamperelainen sisälläni itkee liikutuksen kyyneleen, ihan vain koska tämä paikka on olemassa. Jos suinkaan koskaan eksyt Tampereelle jännittävien seikkailujesi tuoksinnassa ja mieltäsi kovasti askarruttaa mistä löytää löytää vegaaninen kermamunkki, niin kehotan suunnistamaan Itsenäisyyden kadulle. 

Disclaimer: tämä ei ole mainos, vaan ujohko rakkauden tunnustus.

Kuvan vihis maksettu ihan itse.