Vahvasti nainen ja kiitollinen siitä

Pari viivaa

Olen nainen. Siitä ei ole ollut epäilystäkään, koskaan. Sillä on varmasti ollut merkittävä vaikutus siihen, millaista elämäni on ollut, hyvässä ja pahassa. 

Olen vuorotellen koheltanut menemään ja ollut rauhallisen keskittynyt. Olen urheillut verenmaku suussa ja lekotellut sohvalla lakkaamassa kynsiä. Olen rassannut viemärin hajulukkoa ja ollut liian hieno kävelläksi kuralätäkön läpi. Olen vastakohtaisuuksia, irtopalasia, päätöksiä ja tekoja. Kaiken tämän keskellä olen hurjan kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa ympäristössä ja yhteiskunnassa, jossa nainen ei lähtökohtaisesti ole vähemmän, ettei yksikään tekoni ole väärä sukupuoleni vuoksi. Moni taho toki pyrkii edelleen toiseuttamaan naisena olemista suhteessa miehiseen normaaliin. Minulla on silti aina ollut tilaa olla, joskus ahtaammin, joskus laveammin, mutta kuitenkin tilaa.

Ei ollut helppoa ollut helppoa olla ujo, äänekäs ja koheltava lapsi, ainakaan tyttönä. Harhakuvitelma omasta kilttinä tyttönä olemisesta kuitenkin pysyi tiukassa läpi kaikkien elämäni jälki-istuntojen. Onneksi yläasteelle mennessä opin kyseenalaistamaan, mikä on ollut lukemaan oppimisen jälkeen tärkein taitoni. 

Koskaan en ole kuullut itseäni sanottavan poikatytöksi. Hyvä niin. En tarvitse vastakkaisen sukupuolen liitettä itseeni ollakseni se joka olen.  En tarvitse maskuliinin sidottua sanaa ollakseni rämäpää, aloitteellinen tai rohkea. Minä en ole poikamainen, koska ominaisuuteni ovat omiani, eivät sukupuoliroolin sanelemia. Esitän naisroolia, kuten parhaaksi näen. Poikkean käsikirjoituksesta silloin kun huvittaa, enkä ajatellut alkaa pyydellä sitä anteeksi. En myöskään koe enää juurikaan tarvetta kuunnella oman elämänsä apuohjaajien kömpelöitä parannusehdotuksia. Ne joita tämä show ei kiinnosta, voivat kääntää katseensa muualle. Minä en ole sivustakatsojille velkaa.

Kiitollinen olen elämäni naisille. Äidille, tädeille, mummoille, opettajille, perhetutuille, kavereille ja ystäville. Olen saanut nauttia vahvojen ja oman elämänsä polun muotoilleiden naisten seurasta. Päättäväisten, periksiantamattomien  ja toisiaan tukevien naisten läsnäolosta.

Loppuun vielä naistenpäivään sopiva lista asioista, joista olen naisena kiitollinen aikaisemmille naisten oikeuksien puolesta taistelleille:

  • Saan päättää itse omista asioistani ilman holhoavaa tai edustavaa mieshenkilöä (jo vuodesta 1930)
  • Saan äänestää (jo vuodesta 1906)
  • En tarvitse vapautusta sukupuolestani opiskellakseni yliopistossa (jo vuodesta 1901)
  • Saan hallinnoida omaa omaisuuttani, kuten itse parhaaksi koen (1930)
  • Voin allekirjoittaa työsopimuksen, vaikka mieshenkilö elämässäni sitä vastustaisi (jo vuodesta 1922)
  • Saan päättää mihin lisääntymiselimiäni käytän tai olen käyttämättä ja kenen kanssa
  • Saan kulkea yksin, eikä se tee minusta sosiaalisesti arveluttavaa
  • Pääsen ravintolaan ilman miestä (jo vuodesta 1967)
  • Saan olla yhteiskunnan täysvaltainen jäsen

Kuva: Unsplash / Lizzie, CC0-lisenssi

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Oho, ovatpa mainitsemasi oikeudet saavutettu myöhään! Kiitos hyväsät postauksesta ja ajatuksia herättävästä listasta.

Pari viivaa

Yllätyin muutamien kohdalla toistamiseen itsekin. Onneksi saavutukset ovat jo kuitenkin tapahtuneet.

Kiitos itsellesi kommentista!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.