Up in the air!

DSCF1367 – Kopio.JPG

 

Päätimme eräänä viikonloppuna lähteä käymään Malolotjan luontopuistossa. Muutama täällä minua pidempään oleskellut suomalainen oli käynyt kyseisessä paikassa vaeltamassa. Malolotjassa on myös mahdollista päästä laskemaan vaijerilla yläilmoissa, yli rotkojen ja muiden upeiden maisemien sekä kanootilla jokia ja pieniä putouksia pitkin. Me menimme tuohon vaijerilaskuun (en oikein tiedä mikä olisi suomalainen vastine tälle aktiviteetille. :D)

DSCF1444 – Kopio.JPG

 

Olin aika innoissani tästä, vaikka toisaalta en tiennyt asiasta kunnolla mitään ja olin matkalla tuntemattomaan. Jonkinlainen mielikuva oli jokaisella ja itsekin oletin, ettei ne vaijerit, joita pitkin lasketaan ole kovin pitkiä tai että ei me edes korkealla olla. No luulin väärin. 😀 Kyllähän sitä korkealla oltiin ja vaijeritkin pitenivät matkan edetessä. Ensimmäiset kaksi vaijeria olivat lyhyitä, jotta jokainen saa ideasta kiinni, että miten se laskeminen tapahtuu. Mukana meillä oli kaksi opasta, yksi lähettämässä meitä matkaan ja toinen toisessa päässä ottamassa vastaan. Ei siis tarvinnut itse säätää vaijerien kiinnityksien ym. kanssa (siitähän ei nyt mitään olisi tullutkaan). Vaijerilaskuja oli yhteensä 11 kappaletta ja ylitimme myös yhden riippusillan. Kokemus oli ihan mielettömän hauska, vaikka aluksi ensimmäiset laskut jännittivätkin. Ei pelottanut kyllä missään vaiheessa. 🙂 Riippusiltaakin oli oikein hauska ylittää! No okei, hauskaa se ei olisi varmasti ollut, ellei olisi ollut vaijeria. :’D Muutama porukassamme ollut pelkäsi/pelkää korkeita paikkoja ja hekin ylittivät hienosti pelkonsa!

 

DSCF1410 – Kopio.JPG

 

Laskupaikan alkuun matkasimme ensin safariautojen kyydissä. Onneksi oli kypärät päässä jo tässä kohtaa, sillä oli aikamoista pomppimista välillä matka ja päät melkeen kolisi kattoon. 😀 Näimme matkan varrella antilooppeja! Valitettavasti mulla ei ollut mukana kameraa, sillä järjestelmäkameraa en viitsinyt tuonne raahata. Sain nämä kuvat Elsalta. 🙂 Jeeppi jätti meidät polun varrelle ja siitä kävelimme vähän matkaa laskupaikalle. Ja viimeisen laskun jälkeen myös kävelimme jonkin matkaa autoille. Viimeisen laskun jälkeen meitä odotti suklaapatukat ja vesipullot. Hintaan kuului myös välipala, johon sisältyi voileipä (sai valita eri vaihtoehdoista minkä halusi), ranskalaisia ja mehu. Hyvää palvelua ja hintaakin tälle hauskuudelle tuli euroissa vain 35 euroa. Edestakaiset bussimatkatkin olivat yhteensä 4 euron luokkaa. Meitä oli 15 suomalaista reissulla mukana, joten soitimme eräälle bussifirmalle, kun emme olisi kaikki samaan kombiin mahtuneet. Matkasimme Malolotjaan koulubussilla. 😀 Oli kyllä todella hauska retki, suosittelen!

Suhteet Oma elämä Matkat Opiskelu

”On Sunday we go to church!”

Pre-schoolissa opetellaan paljon asioita ulkoa, hauki on kala tyyliin. Toisaalta sen ymmärtääkin, kyllähän samaa Suomessakin on, mutta täällä se jotenkin korostuu ja tuntuu olevan kaikki kaikessa. Mikäli lapsi vastaa väärin opettajan kysymykseen aamupiirissä, ei hän saa uutta mahdollisuutta vastata vaan vuoro siirtyy. Aamupiirissä käydään muun muassa joka kerta läpi viikonpäivät ja se, mitä viikonloppuna puuhaillaan. Siitä tämän postauksen otsikkokin  on peräisin. Ja postaus nyt käsitteleekin viime sunnuntaita, sillä lähdimme aamulla kirkkoon. Kyllä, minä heräsin aamulla kirkkoon…vapaaehtoisesti. 😀

20140921_101046.jpg

Ei mulla ole mitään kirkkoa vastaan, mutta en ole itse muutamaan vuoteen kirkkoon kuulunut. Täällä kuitenkin halusin ehdottomasti nähdä paikallista meininkiä. Tällä kertaa tosin menimme ihan Luterilaiseen kirkkoon, joten mitään gospelkuoroja ym. siellä ei ollut, mutta olihan meno monessakin mielessä erilaista kuin kotimaamme kirkossa.

20140921_101513.jpg

Jumalanpalvelukseen kuului olennaisesti laulut/virret, joissa ihmiset oikeasti lauloivat mukana. Niissä myös taputetaan paljon ja innostui jopa muutama ihminen hakkaamaan raamatulla tahtia penkkiin. Pienessä kirkossa oli myös kuuden hengen torvisoittokunta – ihan mielettömän hienon kuuloista. Rukouksia myös oli paljon ja kirkossa vierähti reippaasti yli kaksi tuntia. En kyllä edes huomannut ajan kulua. Välillä oli hieman vaikeuksia pysyä kärryillä ohjelmavihkosen kanssa, että missä kohdassa nyt mentiinkään. Kävimme myös ehtoollisella ja huh, olipa tujua ehtoollisviiniä. Hyvä etten irvistänyt vahingossa. 😀 

20140921_122734.jpg

Kirkossa oli myös tällä kertaa aika paljon vierailijoita (meidän suomalaisten opiskelijaporukan lisäksi). Paikalla oli kirkon väkeä ja muuta hyväntekeväisyysporukkaa niin Ruotsista, Etiopiasta, Etelä-Afrikasta kuin Tansaniastakin. He kertoivat lyhyesti vierailunsa taustoista ja projekteistaan sekä lukivat raamattua ja eräs vieraileva pappi (hänellä taisi olla vielä opiskelut kesken) piti todella hyvän puheen/saarnan. Hän puhui todella hauskalla tavalla yhteistyöstä ja toisten auttamisesta ja sen merkityksestä. Miten pienilläkin teoilla saadaan valtavasti hyvää aikaan. 🙂

Jumalanpalveluksen päätteeksi oli ulos katettu pöydät, joissa tarjoiltiin kahvia/teetä/mehua/limsaa sekä muffinsseja. ”Me tarjoamme aina vieraille jotakin, tekin olette tulleet niin kaukaa!” Haluan ehdottomasti käydä vielä jossakin toisessa kirkossa. 🙂 

20140921_115854.jpg

Kirkon jälkeen kävelimme Mbabanen keskustaan. Tarkoituksena oli käydä pikaisesti ruokakaupassa, mutta nälkä kurni jo vatsassa ja pienen pähkäilyn jälkeen päätimme piipahtaa KFC:ssä. Itselleni oli ensimmäinen kerta, kun olin syömässä tässä pikaruokaketjussa ja täytyy sanoa, että tykkäsin kovasti hampurilaisestani. En ole Mäkkärin tai Burger Kingin ylin ystävä, vaikka niissäkin tulee joskus käytyä. Mielestäni KFC peittosi nämä kaksi edellä mainittua pikaruokalaa mennen tullen!

Suhteet Oma elämä Matkat Suosittelen