Heippa! Tajusi juuri, että meidän esikoinen, mun pieni kullanmuru, täyttää tässä kuussa 1v!! parin viikon päästä… Vaikea uskoa, että siitä on melkein jo vuosi kun oltiin sairaalassa synnyttämässä, ja saatiin vihdoin pieni käärö syliimme <3 Aika on mennyt niin nopeaan, ettei sitä ole vielä ehtinyt kunnolla muistelemaan ja kertaamaan mielessään, jos tiedätte mitä tarkoitan. Vuoden tullessa täyteen, sitä automaattisesti käsittelee menyttä vuotta mielessään ja palaa muistoissa vuodentakaiseen, ja väkisinhän tässä liikuttuu… Meidän pikku-H on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, hän on vienyt isin ja äidin sydämmet täysin. Joka päivä opitaan jotain uutta, niin H, kuin minäkin 🙂 Itse koen muuttuneeni aika paljonkin äitiyden myötä, mutta siitä lisää omassa postauksessa. Alla olevassa kuvasarjassa H on kuuden viikon ikäinen.

Kuluneeseen vuoteen on mahtunut vaikka mitä… pienen käärön ihastelua ja tuoksuttelua (miten joku voi olla niin täydellinen?), vauva-arjen opettelua (miten päin vaipat puetaan?), pieneen ihmiseen tutustumista, ekan kesän viettoa omalla pihalla, kasvimaan hoitoa, grillausta, saunomista, uimista, Pärnun reissu (H:n ensimmäinen ulkomaanmatka), uusien taitojen oppimista, kiinteisiin ruokiin tutustumista, vaatteiden pieneksi jäämistä (voi että sitä tahtia), lukuisia pyllypesuja, seisomaan opettelua, päiväkodin aloitus, kolhuja, elämää… Paljon on ehtinyt tapahtumaan ja paljon ollaan opittu. Ollaan eletty meidän näköistä arkea. Tämä vuosi on ollut ainutlaatuinen matka, ja odotan seuraavaa hymyssä suin.

Ps. Toivottavasti seuraava vuosi menisi vähän hitaammin, jotta pysyy perässä 😀

<3:llä Pauliina