Karvaisia apureita ja tavuja

 

hulivili.jpg

pulle.jpg

Saanko esitellä uudet ystäväni? Tässä ovat Hulivili ja Pulle. He asuvat eräässä päiväkodissa täällä varsinaisessa Suomessa ja auttavat paitsi päiväkodin puhdetöissä myös riimittelyn ja tunnetaitojen oppimisessa, vain muutamia mainitakseni. He ovat monitaitoisia ja vapaaehtoisia, palkka ei juokse. Lomautuksetkaan eivät tosin heitä uhkaa.

Ihastuin Hulivilistä ja Pullesta (hän on muuten tuo värikäs ja monikorvainen, osaa kuulemma kuunnella erityisen hyvin!) ikihyviksi. Yritin houkutella varhaiskasvatuksen erityisopettajaa puhumaan minulle heidän äänillään, mutta en saanut kuulla kuin valkean pikkupupun puhuvan pikkuisen.

Tällä viikolla olen ollut osallisena myös lukemisen opettamistapahtumassa. Ei se ollutkaan rakettitiedettä! Tavukone tosin teki minuun vaikutuksen ja epäilen yhä, ettei erityisopettaja ollutkaan erityisopettaja. Hänen täytyi olla insinööri, koska tavukoneen teko sujui hetkessä. Hauskuus ja oivalluksen tuoma ilo pienten ihmisten kasvoilla innostivat. Aikuisena kokee vain harvoin suuren ahaa-elämyksen oppiessaan jotain aivan uutta. Ekaluokkalaisten lukiessa vihdoin oikein a—-l ja i——l –tavuja oli kuin lamppu olisi syttynyt heidän silmissään.

Kauhua aiheuttanut monien vierailupaikkojen kahlaaminen on ollut verrattoman antoisaa. Näen paikkoja, joihin en koskaan menisi muuten. Tapaan ammattilaisia, jotka haluavat kertoa työstään ja niitä, jotka eivät kerro paljon, mutta toimivat senkin edestä. Monet menetelmät ovat kiinnostaneet ja olleet minulle uusia, mutta suurimman vaikutuksen on tehnyt erityisopettajien innostus ja halu kehittää oman työnsä käytäntöjä ja menetelmiä.

Pääsenköhän lasten maailmaan opetusharjoittelussa? Hauskuus, aitous, konkreettisuus ja näkyvät oppimistulokset houkuttaisivat. ”Lapsellisuus” ja mahdottomuus pohtia abstrakteja asioita ryhmän kanssa arveluttavat.

Hei, te lasten kanssa työskentelevät lukijat! Mikä työssänne on parasta? (Vink, kommentoida voit otsikon alta puhekuplaa painamalla.)

P.

P.S. Onko teillä varhaiskasvatuksen ystäväni joitain hahmoja, jotka auttavat työssänne? Kerrottehan niistä, fotokin olis kiva ;).

Puheenaiheet Opiskelu Höpsöä

Kuivaharjoittelua

Milloin olet viimeksi opiskellut VAIN lukemalla jotain? Siis vain lukenut, vailla mahdollisuutta kokeilla saman tien asiaa käytäntöön. Aikuisopiskelijana minulla on yleensä jotain tarttumapintaa asioihin, joista luen ja opin lisää. Useimmiten olen voinut ottaa oppimani suoraan käyttöön työssäni.

Nyt on tullut eteen homma, josta en edes kuvittele tietäväni mitään! Tielläni erityisopettajaksi minun pitää lukea lukemaan opettamisesta ja vasta sitten lähteä sitä toteuttamaan. Huomaan, että asian sisäistäminen ja edes jonkinlaisen kokonaiskuvan saaminen kirjan sivuilta aiheuttaa tuskanirvistyksiä. Miten hitossa voin ymmärtää asian, johon minulla ei ole mitään tarttumapintaa? Tiedän kyllä kielihäiriöistä ja lukivaikeuksista, vissiin aika paljonkin, mutta siitä miten lukemaan opetetaan – nada! Ajatus lukemaan opettamisesta herättää minussa toistaiseksi samanlaisia ajatuksia kuin painajaiset, joissa olen joutunut toimimaan lääkärinä sukulaislääkärini sairastuttua. (Btw, unessa hän käski diagnosoida kaikilla nielutulehduksen.)

lukemaan_oppiminen.jpg

Omat lapseni ovat oppineet lukemaan ilman, että ehdin sitä huomata. Yhtenä aamuna toinen vain totesi ”ravista ennen käyttöä” toisen luultavasti lukiessa jonkin dinosauruksen pitkän nimen. En ole huomannut, miten lukutaito kehittyy. Lukiessani oppikirjaa uumoilen, että heidän taitavat opettajansa ovat käyttäneet KÄTS- tai LPP-menetelmää, kenties jopa KPL:ää. Mitä luultavimmin heidän opettajansa ovat kokemuksellaan yhdistelleet analyyttisiä ja synteettisiä lukemaan ja kirjoittamaan opettamisen tapoja. Termiviidakossa vilisevät liukuminen ja oivallus CID, KPL, Doman ja PL houkuttavat minua kirjoittamaan esseeseeni: ”OMG! KVG! P.S. OPM.”

Rauhoitan itseni. EVVK:ta en kirjoittaisi, sillä asia todella kiinnostaa.

Odotan käytäntöä. Opetusharjoittelupaikat päätetään kuulemma siten, että jokaiselle tulee sellaista haastetta, jota ei aiemmin ole kokenut. Saatan siis hyvinkin olla tukemassa jonkun pienoisen lukutaitoa marraskuun pimeinä päivinä. Huh! Lue, nainen, lue!

aapinen.jpg

P.S. Taloutemme toinen aikuinen on tottunut siihen, että käyttöohjetta ei lueta, missään tilanteessa. (Mahdolliset virheet selitetään esimerkiksi toteamalla, että ilmeisesti Ikean lastensängystä kuuluu töröttää kaksi kuolonterävää metalliholkkia ulospäin.) Itse olen tottunut käyttöohjeiden lukemiseen joko ennen työn suorittamista tai samalla, kun homma suoritetaan. Olisiko tästä ajattelusta jotain yhdistettävissä suoraan lukemaan opettamiseen…

Suhteet Ystävät ja perhe Opiskelu Ajattelin tänään