Lähdin Educaan odottaen, että kuulen enemmän pedapulinaa kuin koskaan aiemmin. Kyseessä on opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma, jossa sadat näytteilleasettajat kertovat palveluistaan ja tuotteistaan. Päivien ohjelma on tanakka, puhujiksi on hankittu nimekkäitä vetovoimaisiksi otaksuttuja osaajia. 

Millaista Educassa oli?

Olin tavoilleni uskollisesti perillä jo 40 minuuttia ennen tapahtuman alkamista. Ehdin havainnoida messusaliin etuajassa pyrkijöitä. Heitä riitti. Työstään innostunut (siis OLI) järjestysmies jaksoi uskollisesti kysyä näytteilleasettajakorttia jokaiselta etuaikailijalta. Tosi humalainen parivaljakko notkui sisäänpääsyn luona. Stereotyyppisesti olin varma, että ukot suuntaavat automessuille, jotka olivat toisessa messusalissa. Vaan ei, kansankynttilöitä olivat. Ihana veso-päivä?

Kansanedustaja ponnahti paikalle ja sanoi määrätietoisesti häntä odottaneille panelisteille: ”No niin, nyt mennään tuosta ovesta!” Samaan seurueeseen kuuluvat miehet naureskelivat opettajataustaisen edustajan toimintatapaa. ”Ensin on itse myöhässä vaikka kuinka, mutta toimintaohjeet ovat kyllä valmiina. Ihan tyypillinen opettaja.”

___

Kun aika koitti, ampaisimme sisään. Näytteilleasettajia oli valtavasti! Osa osasi taitavasti seuloa muutamalla kysymyksellä, kuuluuko messukävijä heidän kohderyhmäänsä. Osa taas ei luovuttanut millään.

• ”Meillä on näitä hienoja materiaaleja ilmastonmuutosta koskevaan opetukseen.”
• Minä: ”Näyttävät tosi hienoilta, mutta tuo ei kosketa valitettavasti millään tavalla minun työtehtäviäni.”
• ”Nämä tosiaan käyvät ihan kaikille ikäryhmille. Kuvituksen ja aihevalintojen kautta tästä on tehty innostavaa!”
• Minä: ”No, kyllä kauniilta näyttävät, mutta tosiaan en opeta mitään tuon kaltaistakaan kellekään…”
• ”Kuvat ovat tosiaan ammattivalokuvaajien….” *jatkuu loputtomiin*

Erityiskasvatukseen ja -opetukseen liittyvää materiaalia oli tarjolla paljon. Yllätyin siitä, että myös aikuisille ja nuorille sopivaa oli jonkin verran saatavilla. Kaikki aiheesta keskusteluun antautuneet näytteilleasettajat olivat aihetta pohtineet. Huomasin inkluusion ajatusta tukevia toimintamalleja sekä pyrkimystä siihen, että materiaalit sopisivat mahdollisimman monenlaisille oppijoille. Myös erikseen tehtyjä sovelluksia erityisryhmille esiteltiin innolla. Esimerkiksi lastenkulttuurikeskusten verkostolla, Taikalampulla, oli upeita juttuja ”kaikille”.

Yllättävän paljon upeaa materiaalia oli ilmaiseksi jaossa. Kirjatkin olivat edullisia. Oi!

____

Suuri osa saamistani lehdistä, tiedotteista ja materiaaleista näytti pohditulta ja viimeistellyltä. Olen varmaan tottunut erityisen hyvään. Työpaikallani kaikki tiedottaminen on ulkoasultaan viimeisteltyä ja kaunista. Ehkä siksikin muutamat poikkeukset loikkasivat verkkokalvolle. Hyväkin sisältö jää peittoon, jos ulkoasu on sellainen, että pelkää saavansa migreenin sitä katsoessaan. (Tähän en tarkoituksella liitä kuvaa.)

____

Päivän pysäyttävin kohtaaminen oli Liikenneturvan tiskillä, jossa nuori nainen piti niin vakuuttavan puheenvuoron pyöräilykypärän käytöstä, että olisin voinut äänestää häntä eduskuntaan. Hänen pointtinsa oli, että aikuinen, oli hän sitten opettaja tai vanhempi, antaa esimerkin. Vain sitä kautta lapsi voi ymmärtää kypärän käytön tärkeyden. Itse asiassa ei ollut mitään uutta, mutta PAATOS ja tyyli puhuttelivat. Tuo nainen opettajainhuoneisiin, sanon ma!

Kysyin, eivätkö he jaa heijastimia, kun Liikenneturvaa edustavat. Kypäränainen veti heijastimen tiskin alta ja sanoi: ” Voit saada tämän, koska puhuit meidän kanssamme!” Energiaa! Kerroin, että muillakin tiskeillä heijastimia oli jaossa, johon hän totesi: ”Mutta olivatko asetusten mukaisia!? Lähden tarkistuskierrokselle.”

Seuraa interaktiivinen osuus: Arvatkaa mikä heijastin on Liikenneturvan. 🙂

”Rennolla fiiliksellä, omin rahoin” oli reissuni tunnus. Luentoja en pieniä pätkiä lukuun ottamatta kuunnellut. Saan niitä riittämiin kevään aikana. Söin karkkia ja tutkin tiskejä. Pysähdyin tekemään rannekorun, kun se oli mahdollista.

Olin liikkeellä yksin. Muuten viihdyin kanssani hyvin, mutta välillä olisin halunnut tirskua kaverin kanssa. Halu (nauraa) iski esimerkiksi sen tiskin kohdalla, josta silmiin pisti ensimmäisenä tiskillä seisova tekopenis. Lapsellista, myönnän.

Ja se pulina. Kyllä sitä oli. Vapautunut tunnelma. Hyvä tapahtuma.

Olitko Educassa? Mitä mieltä Sinä olit?

Piia