Oppikirjoja nuuskimassa
Olen purkanut aiemmin järkytystäni koskien perusopetuksen vähiä rahoja (linkki). Kirjat ovat vanhempia kuin oppilaat ja kynien käyttöön jaetaan vuorot. Näin opitaan sekä historiaa että jakamista.
Saimme kutsun kustantajan kirjaesittelyyn ja päätimme ponkaista sinne muutaman opintoverin kanssa. Kiinnosti, millaista olisi. Päättelin etukäteen, että
- joku tekee vielä uusia kirjoja,
- se joku ei kärsi akuutista rahapulasta, sillä esittelyn päättäisi kutsun mukaan illallinen,
- because there’s no such thing as a free dinner, koulut ilmeisesti vielä joinain vuosina kirjoja ostavat.
Näimme hienoja oppimateriaaleja! Esittelyssä olivat matematiikan ja uskonnon kirjasarjat, erityisesti niihin kuuluvat upeat sähköiset materiaalit. Tehtävät olivat innostavia ja oppilaiden vaihtelevan taitotason huomioivia. Aika opettajajohtoiselta opetus niitä käyttäen silti vaikutti, vaikka touch padia oppilaalta toiselle liikuttaen on oppimishetkestä tuleva yhteinen. Näin asiansa osaavat esittelijät kertoivat ja toimivat esitellessäänkin kuten opettivat.
Illallinen maistui ihanalta.
Kirjoista jaettiin näytekappaleita. Uuden kirjan lumo ei häviä! Nuuskin uuden kirjan tuoksua, ihastelin kuvia ja mietin, mitä teen kirjoille, jos EN koskaan päädy alkuopetukseen töihin. Pitkään ei tarvinnut miettiä, kotona täyskymppi neitonen hullaantui uusista kirjoista. Innostujien sukua nääs.
—–
Illan aikana selvisi sekin, että yksi opintoverini on oppikirjailija. Sain hänenkin tekemänsä kirjat tarkasteltavakseni. Vapaamuotoisen vertaileva tapaustutkimus 10-vuotiaan asiantuntijan ja itseni toimesta on jo käynnissä. Tuloksista raportoidaan myöhemmin.
—–
Puoskarimaisen lapsellinen ensikommenttini liittyi kirjojen ulkonäköön. Uskonnon kirjat ovat poikkeuksellisen kauniita! Tein yhden tehtävänkin.
Vakavasti puhuen haluaisin, että opettajat voisivat tilata juuri ne kirjat ja sähköiset materiaalit, jotka heidän mielestään ovat oppilaiden oppimisen kannalta tarpeellisia. Kauniilla, hyvin suunnitelluilla ja monipuolisilla materiaaleilla voi olla vaikutusta motivaatioonkin. Kukapa ei muistaisi lapsellista ilahtumista uudesta kirjasta? Alakoulussa hihkuttiin ja manguttiin uusia kirjoja heti ja nyt. Yläkoulussa moista ei enää sopinut näyttää, mutta ainakin minun teinisydämeni hytkähti, kun Här och nu oli uuden värinen 8. luokan alkaessa. Millaisia muistoja sinulla on oppikirjoista? Kuka päällysti kirjat ja miten niitä kohtelit? Onko joukossamme muita paperinnuuskijoita? Kyselee Piia
