Itsevarmuus kaunistaa

Itsevarmuus kaunistaa kantajaansa. Yksi parhaista asusteista, mitä voi päällesi pukea, on itsevarmuus. Näin on.

Laiteltiin tänään ääniviestejä siskon kanssa love islandista, ja tuli puheeksi itsevarmuus. Taustatiedoksi siis, että me molemmat katotaan tota laatusarjaa (myönnetään!), ja koska tollasia sarjoja ei voi katsoa ilman, että voi pyöritellä samalla silmiä jonkun toisen kanssa, me laitetaan syväluotaavia luonneanalyysejä, kauhistelukommentteja ynnä muuta tosi tärkeää toisillemme ääniviesteinä. No sisko siinä sitten tokaisi jotenkin tosi hyvin siitä, että vaikka tuossa sarjassa jokainen on todella fitti ja hyvännäköinen, niin lopulta vasta se tyypin itsevarmuus ja itsensä kantaminen määrittelee todella sen, minkä vaikutelman itsestään antaa. Joko sä kannat itsesi hyvin ja viet koko homman ihan nekstille levelille tai sitten kannat itsesi epävarmemmin ja annatkin ihan erilaisen vaikutelman. Tiedätkö? Enkä tarkoita tätä nyt pelkästään pinnallisesta näkökulmasta.

No tästäpä tulikin sitten mieleen, että kuinka usein tulee kiinnittäneeksi huomiota siihen, miten itseään kantaa? Ei välttämättä kovin usein. Miten mä kannan itseäni eri tilanteissa? Kun olen omalla mukavuusalueellani, voin olla itsevarma ja kannan itseni ylväästi. Kun hyppään sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle, saatankin huomaamattani käyttäytyä eri tavoin. Kun on jännittävässä tilanteessa tai tuntee itsensä epävarmaksi, sitä helposti vähän kyyristyy ja sulkeutuu. Siis kirjaimellisesti sulkee kätensä puuskaan ja jalatkin ristiin. Kun on itsevarma ja mukavassa ja rennossa tilanteessa, sitä on kehollisestikin avoin.

Mä olen joskus katsonut erilaisia videoita siitä, miten vaikuttaa itsevarmalta esiintyessään. Vähän tämmöstä fake it till you make it -juttua. Jos et ole tilanteessa itsevarma, näyttele itsevarmaa ja varmuus tulee. Eli toisin sanoen vaikka olisit epävarma jossakin tilanteessa, koita välttää sitä itseesi käpertymistä vaan pidä keho avoinna. Tällöin sun pääkoppaan kulkeutuu kropasta viestiä, että hei ei mitään hätää ja sä handlaat tän. Sama viesti välittyy myös ulospäin. Olen siis hyvin tietoinen eri asennoista ja eleistä ja pyrin itsessäni kiinnittämään niihin huomiota, mutta olisipa kiva silti olla kärpäsenä katossa näkemässä, miten itse käyttäytyy ja näyttäytyy, kun on siinä epämukavassa tilanteessa.

Näin mä itse ajattelen, että käyttäydyn:

Mukavassa ja mulle tutussa tilanteessa olen avoin niin henkisesti kuin fyysisesti, hyvä ryhti, katson silmiin, puhun kuuluvalla äänellä, nauran paljon ja hymyilen, elehdin ja puhun käsilläni. Kädet ovat rennosti miten nyt sitten ovatkaan.

Epämukavassa ja jännittävässä tilanteessa olen herkemmin sulkeutuneempi niin henkisesti kuin fyysisesti, kädet saattavat olla puuskassa tai sitten muuten vain oudosti, kun en keksi, miten ne laittaisin, olen hiljaisempi tai ainakin mietin tarkemmin, mitä viitsin sanoa, nauran ehkä paljon, mutta hermostuneemmin, en välttämättä katso niin suoraan silmiin ja niin edelleen.

Toisaalta, kuten jo sanoin, koska mä olen kiinnostunut kehollisista viestintätavoista, kiinnitän noihin myös itsessäni huomiota – varsinkin esiintymistilanteissa tai muissa edustustilanteissa. Tällöin aina, jos huomaan (huom. JOS) käyttäytyväni yllämainitunlaisesti, yritän korjata sen ja pakottaa itseni olemaan ”luonnollisemmin”.

Ja siis nyt en yritä sanoa, että pitäisi aina näyttää jotenkin todella itsevarmalta. En todellakaan. Saa ja pitääkin näyttää välillä epävarmalta ja se on täysin ok. Kukaan ei ole kaikissa tilanteissa itsevarma saatika näytä siltä. Kunhan annan tässä ajatuksen virrata sitä hirveesti suodattelematta. Mutta onhan se niin, että monissa tilanteissa se itsevarma habitus kantaa pidemmälle. Vai mitä mieltä sä olet?

Pakko kyllä sanoa, että mitä pidemmälle mietin, sitä epävarmemmaksi tämä mun mielipide muodostuu. Mä ajattelen tässä hyvin pitkälti nimittäin nyt työkontekstissa tai muissa ”edustuskonteksteissa”. Mutta onhan myös parisuhdeminä, ystäväminä, arkisen elämän mä, äitiminä ja niin edelleen. Niitä olemisen ympäristöjä on vaikka mitä. Pitääkö kaikissa näissä olla aina niin itsevarma tai vähintään vaikuttaa siltä. Ei. Ei aina tarvitse yrittää näyttää siltä parhaimmalta ja varmimmalta versiolta itsestään.

Eipäs ollutkaan niin mustavalkoinen tämäkään asia. Hyvin harmailla sävyillä mennään tässäkin. Fifty shades of grey ja sitä rataa. Mä olen tässä tätä tekstiä kirjoittaessa pompannut koneen luota pois ainakin neljäkymmentäkolme kertaa, sillä yritän tota meidän vauvaa tässä samalla saada nukkumaan.  Selittänee myös nää mun ajatuskatkokset ja sekavuuden. Mut juu eipä tässä, tällä mennään tänään.

Ehkä tämä herätti jossain ajatuksia, että mitä sitä itsestään kehollisesti viestii muille eri tilanteissa. Mitä ajatuksia sulla heräsi?

Ehkä jatkan tätä ajatusta eteenpäin jossain vaiheessa. Kehollinen viestiminen on meinaan tosi mielenkiintoinen asia ja siitä voisi kyllä jauhaa enemmänkin.

Nyt alkaa aivotoiminta vähitellen taas olla lopuillaan tän päivän osalta. Mä meen nyt kaivamaan pakastimestä jädee ja sukellan sohvan syövereihin. Sit vois ehkä vähän vielä sitä love islandia ja laittaa muutamat syväanalyysit siitä siskolle.

Jes, palaillaan, pus!