Kiitos ja nähdään!

Työpöytä on siivottu. Julisteet irroitettu nastoistaan. Pienet ikäväitkut työtä ja työkavereita kohtaan tuherrettu silloin tällöin (koko syksyn ajan). Toimituksen uusi vahvistus, loistotyyppi Julia on perehdytetty työhönsä. (Tutustu Juliaan täällä.) Naps, kas noin. Sähköpostiin on asetettu automaattivastaus: ”Hei, kiitos viestistäsi. Olen äitiyslomalla ja palaan joulukuussa 2014.”

Vuoden päästä. Siihenhän on ikuisuus – ja toisaalta taas ei. Tässä välissä ehtii tapahtua niin paljon, tärkeimpänä minun, hänen ja kissan tutustumista uuteen tyyppiin, joka täyttää alkuvuodesta nuo pienet Converset (ja johon aion soveltaa kasvatusoppaiden oppeja hyvin valikoidusti).

Vaikka muutos on ihana, jännittävä ja juuri sitä mitä haluan, haikeudelta ei voi välttyä, kun tuntuu, että hylkäisi samalla yhden toisen tärkeän vauvan, Lilyn. Meidän kaikkien yhteisen Lilyn, jota olen ollut rakentamassa ensiaskeleista, kun vasta mietimme, mitä kaikkea tällä sivustolla voisikaan olla. Nyt Lily on kasvanut kaikkien käyttäjien ansiosta hyvin käyttäytyväksi, hurmaavaksi ja kaunottareksi, josta saa olla ylpeä ihan joka päivä. Kiitos sinulle.

Blogini hiljenee, mutta musiikki ei lakkaa. Koska musiikki on ollut aina blogissani suuressa roolissa, tässä lähtöbiisiksi yksi mielestäni maailman kauneimmista kappaleista The Beatlesin Blackbird, tosin Sarah McLachlanin esittämänä, koska Beatlesin versiointia ei ole jaossa oikein missään (ja jos voisin antaa sinulle yhden joululahjavinkin itsellesi, suosittelen hankkimaan klassikkojen klassikon, Beatlesin White Albumin, jolta mm. kyseinen kappale löytyy).

//www.youtube.com/embed/o8ac3tEltTU

 

Vuosi on pitkä aika, ja samalla lyhyt. Sovitaan siis, että minä palaan pian. Pidättehän kaikki yhdessä Lilystä sillä aikaa hyvää huolta?

Suukkoja kaverit!