Berliini on kuuluisa currywurstistaan, mutta turkkilaisten maahanmuuttajien ansiosta kaupunki tunnetaan myös kebabista, tuosta suomalaisillekin niin rakkaasta atriasta. Kebabkioskeja löytyy yhdestä sun toisesta kadunkulmasta, mutta tietenkin niissäkin on eroja. Eräs erityistä kulttimainetta nauttiva paikka on Kreuzbergissa sijaitseva Mustafa’s Gemüse Kebap. 

Taisi olla joko hipsteriraamattu Image tai sitten matkailulehti Mondo, jonka sivuilta luin tästä kioskista ensimmäistä kertaa. Jostain syystä olin kahdella edellisellä reissulla sivuuttanut paikan täysin, mutta nyt lähdin oikein varta vasten Mehringdammiin kokemaan tämän ihmeen. 

Oppaassa sanotaan, että kioskiin on aina jono. Se ei taida olla paskapuhetta.

Siellä se tiski jossain häämöttää!

Noh, jonossahan on hyvää aikaa tehdä vaikka mitä hyödyllistä.

Kuten taidekuvata omia jalkojaan. Schön.

Edelläni olevia jonottajia katsellessani tajusin myös syyllistyneeni todella noloon amatöörimokaan.

Minulla ei ollut jonostuskaljaa!

Perkele!

Ooh, nyt lähenee..

Jee, melkein perillä…

Ja siinä se nyt on: odotettuni, kaivattuni.

Talon nimikkoannos Gemüse Kebap eli kasvisdöner: rapeakuorinen leipä, jonka täytteenä on paahdettuja vihanneksia, fetajuustoa, salaattia, tomaattia, kurkkua ja sipulia sekä kastikkeita oman valinnan mukaan. Minä otin kaikkea, tietenkin. Ja kylkeen veikeää turkkilaista limpparia.

Ja voi jösses että oli hyvää. Lihaa en jäänyt kaipaamaan, mutta tiedoksi että Mustafan kioskissa höylätään myös norsunjalkaa. Vannoutuneet lihansyöjätkin voivat siis osallistua. 

Että kannattiko jonottaa tunti? Todellakin. Menkää tekin. Mutta muistakaa ne jonotuskaljat.