Isovanhemmat tapasivat uuden tulokkaan

Mun vanhemmat lensi vajaaksi viikoksi meidän luokse kylään. Samalla he tapasivat vauvan ekaa kertaa ja näkivät meidän uuden kodin.

Alunperin suunniteltiin, että mun avomies hakee heidät lentokentältä ja mä jään odottamaan vauvan kanssa kotiin. No enhän mä millään malttanut odottaa kotona ja päivää ennen sanoin avomiehelle, että mitä jos mentäs koko perhe heitä vastaan. Samalla kuitenkin hieman epäröin kun me ei olla autolla liikuttu syntymän jälkeen eikä käyty isoilla julkisilla paikoilla. Lentokenttä erityisesti mua jännitti varsinkin täällä Pariisin kentällä. Mutta kuitenkin niin kovasti halusin mennä heitä vastaan ja kun en siitä heille kertonut niin kyseessä oli yllätys.

Meillä on lähiaikoina tiedossa ajomatkoja vauvan kanssa ja halusin hänen tottuvan autonistuimeen ja autossa oloon. No hänellä ei ollu mitään hätää ja nukkui koko ajan. Nukkui siis noin 40min ajomatkan sinne, siirron kantoreppuun, noin 30min odotuksen kentällä ja vielä ajomatkan kotiin. Hieman välillä raotti silmiä mutta ei herännyt. Eli olikin lähinnä tälle äidille tämä totuttelu. Mun piti enemmän tottua ajatukseen olla autossa vauvan kanssa ja isolla julkisella paikalla. Pakkohan se on tottua kun ei aina vaan voi olla kotona tai lähiympäristössä.

Mua jotenkin jännitti kovasti mun vanhempien tulo tai lähinnä se oli semmosta intoa joka tuntui vatsanpohjassa asti. Paljon tunteita uutena äitinä eikä oltu pariin kuukauteen nähty. Ihana hetki oli nähdä heidät kentällä ja heti päästä viettämään aikaa yhdessä.

Samana iltana lähdettiin vielä uudestaan autolla liikkeelle. Mä halusin näyttää heille meidän entisen asuinalueen. Siellä mun vanhemmat ei koskaan ehtineet käydä mutta olin niin paljon siitä puhunut, että oli kiva myös näyttää niitä paikkoja heille. Pikkasen aikaa siellä käveltiin ja kerrottiin mitä missäkin oli. Näytettiin avomiehen työpaikka, missä suunnilla mä olin töissä ja ulkoapäin meidän entinen kämppä.

Muuten päivät vietettiin aika rennosti. Käytiin kävelyllä ja tutustumassa kaupunkiin muutaman kerran ja sitten ihan vaan oltiin yhdessä ja he saivat tutustua meidän pieneen poikaan.

ulkoilua.png

Suhteet Ystävät ja perhe Vanhemmuus

Sinuttelu ja Teitittely

Välillä jotain muuta kun vauva juttuja nimittäin näitä kulttuurieroja maiden välillä.
Tähän asiaan oon nyt lyhyeen aikaan törmannyt kahdesti melkein samalla tavalla. Ja molemmilla kerroilla hämmentynyt kun en täysin ole ymmärtänyt mistä on kyse.

Siis Ranskassa teititellään aina vierasta ihmistä ja niin kauan kunnes tehdään sinunkaupat. Teitittely ei ole mulle ongelma ja ymmärrän puheesta kummankin version. Tosin itse puhun niin huonosti ranskaa, että ei ole paljon tarvinut miettiä kumpaa muotoa pitäisi käyttää. Suomessa kun tein kampaajan töitä ja olin tekemisissä iäkkäämmän henkilön kanssa niin automaattisesti aina käytin sanaa te. Usein tosin samantien vastaus oli, että hyvänen aika ei häntä tarvitse teititellä. Välillä taas huomasi, että joku arvosti teitittelyä.

Hämmentystä mulle aiheutti täällä sinunkauppojen teko.

Ensin avomiehen äiti mainitsi yhdessä viestissä, että voidaan jo sinutella toisiamme. Mä yritin ensin ymmärtää viestin ilman apuja, sitten kääntäjän avulla ja lopuksi piti kysyä avomieheltä, että mitä ihmettä tää nyt tarkoittaa. Tosiaan kun mä puhun englantia hänelle ja hän ranskaa mulle eli hän on teititellyt mua koko ajan enkä mä ole sitä pitänyt mitenkään ihmeellisenä kun olen keskittynyt ymmärtämään mitä hän kertoo enkä ollenkaan mitä muotoa puheessa käytetään. Mutta ilmeisesti täällä pitää tehdä sinunkaupat eikä vaan lennossa vaihtaa teitittelyä sinutteluksi.

No tämä sama tapahtui mun vauvajuhlissa. Mun edellisen työperheen äiti muun juttelun lomassa sanoi jotain tästä. Mä en yhtään taas ymmärtänyt mistä on kyse. Ymmärsin kyllä, että hän sanoo sinä ja te mutta en vaan tajunnut, että hän haluaa alkaa sinutella mua. Jälleen avomies apuun ja hän sitten kertoi, että tämä äiti haluaa alkaa sinutella mua. Silti jäi hetkeksi hämmentynyt olo jälleen samasta syystä, että en ole kiinnittänyt puheessa huomiota teitittelyyn.

Näitä kieliongelmia riittää vielä varmaan vuosiksi ja hämmennyksestä en vielä pitkään aikaa pääse eroon. Aina tulee jotain mitä en ymmärrä tai ymmärrän väärin. Mutta niistä oppii ja toivottavasti jää vähitellen myös mieleen ettei ihan samasta asiasta tarvitse joka kerta hämmästyä.

Kulttuuri Suosittelen