Mä nautin olla raskaana enkä juuri stressannut miten kroppa muuttuu raskaudesta tai miltä se näyttää jälkeenpäin. Luin paljon raskausaikana muiden kokemuksia sekä raskaudesta, että sen jälkeen mutta lähinnä vaan mielenkiinnosta ja ettei tulisi suuria yllätyksiä.

Synnäriltä lähtiessä mulla oli vielä selkeä vatsa eikä se mua häirinnyt. Viikossa se pieneni puolella ja seuraavan viikon aikana taas selkeesti pienempi. Nyt se muistuttaa melkein sitä mitä oli ennen raskautta. No ehkä vielä vähän enemmän pömppä mutta pieni pömppä vatsa mulla on aina ollut. Selkeesti pehmeämpi se vielä on näin reilu kahden viikon jälkeen mutta normaalihan se vaan on. Painoa tuli raskausaikana 13kg joista jäljellä on nyt viitisen kiloa. Ja noi kilot on nyt ihan mun herkuttelua. Varmasti lähtis nopeesti jos jättäsin herkut pois.

Hehkeys on kyllä kaukana näissä kuvissa. On mulla ollu ihan kunnon vaatteetkin välillä päällä mutta kuvat oon sopivasti ottanut oikee hienot kotivaatteet päällä. Oon mä meikkiäkin laittanut ulos mennessä mut sillon en koskaa muista ottaa kuvaa. No samapa tuo.

Loppuraskaudesta mua vaivasi paha iskias minkä luulin hävinneen heti synnytyksen jälkeen mutta kun lähdin paremmin liikkeelle niin sieltähän se tuli esiin. Nyt kuitenkin olen tehnyt pieniä vaunulenkkejä ja venytellyt niin alkaa olla parempi olo ja iskias tuntuu häviävän.

Raskausarpia mulle ei juuri tullut ollenkaan vaikka olin ihan varma, että niitä saan.
Muutenkaan en saanut juuri mitään ikäviä raskausvaivoja. Synnytyksen jälkeen kroppa oli hellänä ehkä noin viikon verran. Sairaalassa vielä supisteli imettäessä mutta kotiin tullessa ei enää oikein ollenkaan. Toisen viikon aikana kaikki pienikin kipu hävisi.

Imetys on alkanut sujua hyvin. Alku oli kyllä vaikea ja kivulias mutta en halunnut antaa periksi heti vaikka kävi se kyllä jo sairaalassa mielessä, että miksi ihmeessä mä haluan imettää. Nyt tiedän.

Palautuminen on musta ollut nopeaa tähän asti. En tosin voi verrata mihinkään aiempaan ja kaikki synnyttäjät on erilaisia. Nyt mulla on jo aika normaali olo. Kuntotaso hieman heikohko kun loppuajasta en juuri liikkumaan pystynyt ja nyt jo kovasti tekisi mieli palata salille. Maltan kuitenkin vielä muutaman viikon ja odotan lopputarkastuksen ennen kun innostun kunnolla urheilemaan. Nyt saa riittää kevyet vaunuilut ja venyttely.

Kaikenkaikkiaan palautuminen on mennyt paremmin kun odotin. Ehkä mä luin liikaa ”kauhutarinoita” ja odotin pahinta. Tosin olin etukäteen myös päättänyt olla armollinen itselleni ja kropalleni. Myös avomiehen tuella ja avulla on ollut todella suuri merkitys mun henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen.

Innolla odotan tulevia viikkoja ja pienen kasvun seuraamista.