Vihdoin saapui meidän pieni poika maailmaan. Nyt ollaan viikon verran tutustuttu toisiimme ja opeteltu elämää yhdessä.

Synnytys oli kaikenkaikkiaan todella hyvä kokemus. Supistusten voimakkuus yllätti ja kuinka nopeasti ne mulla tiheni. Alkoi heti niin, että tuli 10min välein ja kesti heti melkein minuutin ja muutaman tunnin päästä tuli jo 3min välein kestäen minuutin tai yli. Alkuun en uskonut, että nyt olisi päivä syntymälle niin päätin puuhailla kuten normaalisti ja aloin jostaan kumman syystä tehdä muffinseja. Supistukset ei vielä ollut häiritseviä ja ajattelin että väärähälyytys kuitenkin. Samalla laitoin tietoa avomiehelle töihin mutta sanoin ettei tarvi vielä kotiin tulla. Sain muffinsit tehtyä ja alkoikin supistaa paljon kovemmin. Tässä vaiheessa avomies itse sanoi, että nyt hän tulee kotiin.

Mulla oli suunnitelmissa olla kotona mahdollisimman pitkään mutta tuli vähän kiirus lähtä ajamaan sairaalalle kun välit tiheni. Vaikkakin tiesin ettei se sieltä ulos heti tule mutta oli vaikea tietää millon se tapahtuu ja kuinka supistuksia kestää kotona. Avomies ehti olla kotona ehkä tunnin kun lähdettiin ajamaan kohti sairaalaa ja tässä vaiheessa alkoi koskea jo aika paljon.

Sairaalalle päästessä ja alkutarkastuksen jälkeen pääsin suoraan synnytyssaliin koska supistukset oli niin kivuliaita.  Hetken olin jumppapallolla ja kävelin minkä pystyin. Mulla lähti myös taju ennen kun sain epiduraalin mutta onneksi satuin just menee sängylle hetkeä ennen. Epiduraalin sain noin tunnin päästä. Epiduraalin jälkeen olo helpotti ja mun keho sai supistaa rennommin. Kätilö sanoi, että menee noin tunti per sentti avautua mutta mulla se oli melkein 2cm per tunti. Mä sain epiduraalin käyttöön napin jota painamalla sain itse vaikuttaa koska haluan sitä lisää. Loppuvaiheessa jouduin olemaan vaan oikealla kyljellä koska vauvan sydänäänet hidastui reilusti jos olin selälläni tai vasemmalla kyljellä. Tämä aiheutti sen, että epiduraali meni enimmäkseen vaan oikealle puolelle ja aloin tuntea taas supistukset voimakkaana vasemmalla. Kipu alkoi vahvistua ja kroppa jännittyä. Päädyttiin kokeilla toista lääkettä mutta siinä oli riski, että lähtee täysin tunto alaraajoista. Onneksi näin ei käynyt ja puudutus toimi täydellisesti loppuun asti.

Päästiin 10cm mutta sitten vielä noin tunti odotettiin, että pää laskeutuu kohdilleen. Kätilö pyysi ponnistaa harjotukseksi ja sanoikin, että juu aletaankin kunnolla jo hommiin koska vauva on valmis tulemaan.

Ponnistusvaihe oli musta tosi lyhyt. Mua alkoi jännittää se ihan hirveesti just ennen mutta kätilö oli niin kannustava, että se jännitys hävisi oikeestaan samantien. Pari kertaa ponnistin kunnolla ja kätilö sanoi, että pää on jo melkein ulkona ja älä ponnista koska tulee itekseen ulos. Sit ponnistin vielä hartiat ja homma selvä.

He ottivat vauvan puhdistukseen samantien. Hänellä huomattiin että on kuumetta ja iho todella kalpea. Veivät pois huoneesta tarkkailuun mutta mun avomies pääsi sinne onneksi mukaan. Olivat laittaneet vauvan lämpökaappiin ja ottaneet muutaman verikokeen. Mulla tuli kova huoli pienestä kun jäin vaan odottamaan tietoa mikä on. Sieltä he kuitenkin tulivat takasin ja sain vauvan rinnalle.

Synnytyssalissa oltiin vaadittu 2 tuntia ja lisäksi vielä ylimäärästä kun jouduttiin odottaa siirtoa huoneeseen. Sinne päästyä oltiin hetki koko perhe yhdessä mutta sitten avomies joutui lähtä kotiin kun siellä ei saanut isät olla yötä. Vaikkakin tässä vaiheessa kello oli about 5:30 ja aamulla sai isät tulla 7. Olis siis voinu varmaan jäädä mutta ajateltiin että parempi mennä hetkeksi kotiin nukkumaan.

Mä nukuin tunnin kun vauva alkoi itkeskellä, huoneessa kävin hoitajia sekä mua, että vauvaa kattomassa. Sitten olikin jo aamupalan aika enkä saanut enää nukuttua. Eka päivä meni hyvin vaikkakin tosi väsyneenä mutta niin kovin onnellisena.