Palataan vähän ajassa taaksepäin…

Työpaikan etsintä aloitettiin ennen viime kesää ja löysinkin todella nopeasti paikan. Oli onnea löytää työpaikka toisesta maasta ja vielä ilman, että puhuu paikallista kieltä. Aloitimme etsiä netistä vaan päiväkoteja jotka ovat englanninkielisiä tai kaksikielisiä. Yksi paikka vaikutti juuri sopivalta ja laitoin vaan sinne CV:n ja pienen esittelyn itsestäni. Pari päivää meni ja mulla oli haastattelu sovittuna. Haastattelu meni hyvin ja loppu viikosta tuli viestiä, että tulisinko tekee puolikkaan koepäivän. Sekin meni hyvin vaikka jännitin tosi paljon pärjäänkö oikeesti ihan vaan englannilla. Koepäivän jälkeen oli vielä yksi haastattelu jossa mua kehuttiin ja mulle tarjottiin työpaikkaa heidän uudessa päiväkodissa. Kaikkeen tonne väleihin mahtuu jännitystä, paniikkia, iloa, stressiä ja päätöksiä (minäkö muka helposti stressaavaa laatua…) 

Se onni ei sitten kauaa kestäny ja puoli vuotta vaan viihdyin siinä työympäristössä. Oli kuitenkin mahtavaa nähdä työelämää ja varsinkin omalta alalta päiväkodista. Lapset on lapsia joka puolella mutta eroja löytyy paljon päiväkodin toiminnassa tässä kulttuurissa.

Tämmösiä juttuja meillä oli:

– Iso yllätys oli kuinka pieniä sinne päiväkotiin oikeesti tulee. Alaikäraja kun on 2,5kk ja meille pienimmät tuli 3kuukautisina. Lapset olivat siis iältään 3 kuukaudesta 3 vuotiaaksi. Välillä hirvitti isompien vauhti kun vauvat olivat siellä seassa.

– Mun työpaikka oli micro-crèche mikä tarkotti sitä että nukkumapaikkoja oli 10:lle lapselle, kerralla sai olla 11 lasta, 3 hoitajaa ja manageri. Ja siis meistä neljästä kaksi hoiti aamun ja kaksi illan sekä päivällä 3 kun manageri toimistossa.

– Lapset oli hoidossa todella pitkiä päiviä; osa tuli ekana aamulla klo 8:15 ja lähtivät viimesenä klo19 ja jopa pikkasen sen jälkeen.

– Ohjeena lastenhoitoon oli se, että ei saa pitää liikaa sylissä koska lasten on opittava olemaan itsenäisiä ja sama sääntö myös ihan vauvoilla. Piti antaa itkeä jonkun aikaa ennen kun ottaa syliin. No mä rikoin tätä sääntöä jatkuvasti. Osaan erottaa kiukuttelu ja huomionhaku itkun ja oikean hädän sekä ikävän vanhempia kohtaan.

– Siellä myös pidetään lasta vaikka kuume nousisi. Meillä oli sekä päiväkodin lääke, että perheen itse tuoma lääkepullo perus kuumelääkettä. Toki vanhemmille soitettiin mutta lasta ei tarvinut tulla hakemaan jollei vointi ollut todella huono.

– Potta treenit aloitettiin aika myöhään ainakin tossa paikassa (2 vuotiaat täysin vaipoissa vielä). Siellä periaate oli, että ensin pitää alkaa harjoitella kotona ja suositeltiin jopa odottamaan kunnes muut samanikäiset alottavat harjoittelun.

– Omaa pihaa ei ollut eikä siis päivittäin käyty ulkona. Lähipuistoon käveltiin syksyllä muutama kerta. Usein ei voitu käydä kun kesällä kuulemma liian kuuma ja talvella liian kylmä. Toki esteenä oli myös ranskan levottomuudet ja kielto viedä lapsiryhmä ulos.

– Suomesta tuttua varhaiskasvatussuunnitelmaa siellä ei tehty minkäänlaista. Osa lapsista hyvin pieniä mikä ymmärrettävää mutta osa kuitenkin jo lähelle 3 vuotiaita. Kuulemma vasta kouluun mennessä 4 vuotiaana tehdään vastaavia suunnitelmia. Vanhempien kanssa keskusteltiin lapsen aloittaessa hoidossa mutta sen jälkeen käytiin vain päivittäiset kuulumiset läpi.

– Päiväruoka vaihteli mutta välipala oli aikalailla sama joka päivä; maustamaton jugurtti, hedelmäsose ja keksiä. Ruuan kanssa tarjottiin ainoastaan vain vettä.

– Mun työnkuvaan kuului lastenhoidon lisäksi ruuanlaitto uuniin, sieltä annostelu lautasille, keittiön siivous, pyykkihuolto eli vaipanvaihtopyyhkeet/kasvopyyhkeet/ruokalaput/lakanapyykki kerta viikkoon, iltavuorolaiselle kuului lelujen pesu ja kaikkien kosketuspintojen pesu (ulkopuolinen siivooja hoiti vaan lattian ja roskat). Lisäksi meille kuului kaikkien tarvikkeiden inventaariot ja tilausten ilmottaminen managerille. Toki kaikkia työtehtäviä vaihdeltiin meidän kolmen kesken ja oli joko keittiö- tai siivousvuoro.

Lapsia jäi iso ikävä, oli mahtavaa seurata heidän kasvua ja kehitystä. Sain kuitenkin uuden ystävän työn kautta ja hän pysyy elämässä mukana vaikka se työpaikka jäikin nyt taakse.