Starting a new life in a new country

Välillä on kyllä tunne, että enhän mä koskaan sinne muuttanut kun vaan jäin. Ensiajatus jäämisestä oli jännä ja sit heti pelottava. Mä oon kyl aina yrittäny ajatella, että takas Suomeen pääsen aina ja koska vaan. Tavallaan mun muutto oli helppo koska olin jo viettänyt Pariisissa vajaa kaks vuotta au pairina ja arki siellä oli jo ”rutiinia”. Lisäksi mulla oli jo vuokra-asunto mun avopuolison kanssa.

Sitte piti alkaa oikeesti miettimään mitä kaikkea pitää tehdä jäädäkseen; työpaikka, pankkitili, puhelinliittymä, vakuutukset, sisään Ranskan sosiaaliturvaan, oma lääkäri…

 

Puhelinliittymä

  • Puhelinliittymän avaus sai jo mun pään pyörälle. Oikeestaan halusin tai en niin oli hankittava sekä uusi puhelin että liittymä (kyllä mun vanha puhelin olis just ja just vielä toiminut). Muutaman eri paikan ja vaihtoehdon jälkeen saatiin valittua miellyttävä puhelin ja edullinen liittymä. Sitten alko se haastavin osuus. Mä kun en sitä voinut ostaa suoraan itse. Tässä vaiheessa mulla kun ei ollut mitään Ranskan systeemiin liittyvää (pankkitiliä, laskuja..) ja olin vielä tavallaan turisti. Ei muuta kun puhelin avopuolison nimiin ja myöhemmin sitte vaihdettiin mun nimiin.

Pankkitili

  • Olin jo aiemmin kuullut millasta on avata pankkitili ulkomailla mut silti se yllätti. Onneksi jälleen kerran mulla oli tuo avopuoliso mukana ja aika pienellä väännöllä saatiin mulle tili. (Tai nyt se tulee mieleen helpompna mitä se oli) Ensimmäisiä kysymyksiä oli että onko mulla työpaikka? – On mutta en ole vielä alottanut siellä. Niin pitäs olla ekasta palkasta todistus että avaavat tilin. Niin mihin se palkka sitten maksetaan ennen sitä?! Seuraava kysymys oli, että onko jotain laskua missä näkyy mun nimi maksajana? No ei ollut vielä kun aiemmin piti laittaa vaan mun avopuolison nimi kun enhän mä edes ollut koko Ranskan systeemissä. Sitte kysyttiin olenko myös Amerikan kansalainen tai onko mulla siellä tiliä? – Juu en ole eikä ole siellä tiliä. Kaikesta muusta heikko havainto kun keskustelu käytiin tiuhaan tahtiin Ranskaksi. Välillä sain kyllä käännöstä ja hieman pysyin kärryillä. No tili saatiin avattua mutta pankkikorttia en saanut kunnolla käyttöön ennen ensimmäistä palkkaa.

Sosiaaliturva 

  • Sosiaaliturvaan pääsy onkin sitte ihan oma lukunsa… Huh huh Me alotettiin tää prosessi hyvissä ajoin noin 7kuukautta sitten. Vieläkään en ole paikallista kela korttia saanut mutta väliaikaisen numeron kyllä ja ollaan varmistettu että olen täysin systeemissä sisällä.No ensin piti selvittää mitä papereita pitää täyttää ja käytiin virastossa juttusilla. Sama toistuu; onko työpaikkaa? Onko ensimmäinen palkka tullut? – on ja ei. Sitte kasa papereita mukaan sieltä ja ei muuta kun täyttämään. Tarvii tilinumeron. Jaa ei vielä ole kun pankissa sanottiin eka että ei onnistu saada tilinumeroa. Sinne takas siis. Tarvii myös ekasta palkasta todistuksen… Jaa sitä sitte odotellen. Vihdoin kaikki kohdat täytettynä ja viimesen päälle tarkastettuna lähetettiin ne. Sitte vaan odotellen jos joku ilmottas mitä seuraavaksi. Juu ei ilmota… Me päätettiin ite alkaa kysellä ja hetken selvittelyn jälkeen meille sanottiin, että me ei olla lähetetty mun pankkitietoja. Ja kyllä muuten oltiin lähetetty. Taas selvitellään ja ne onkin menny jonnekin toiseen toimistoon mutta nää kaksi paikkaa ei kommunikoi ja meidän pitää lähettää se uudestaan. Selvä hoituu. Taas odotellaan pari kuukautta eikä mitään kuulu. Ei muuta kun takas virastolle kyselemään. Olihan ne kaikki siellä ja käsiteltynä mut ei meille ollut tullu mitään lappuja kotiin. Taas selvitettiin ja laitettiin pyyntö lähettää tiedot meille kotiin. Seuraavaksi tuli pyyntö syntymätodistuksesta, josta me jo aiemmin mainittiin että sitä ei ole saatavilla Suomessa. Sillon vastaus oli ok sitten ei tarvi. No nyt tarviikin eli sitten virkatodistus tilaukseen. No sekään ei menny ihan putkeen kun sitä ei vaan kuulunut perille ja jonnekin se oli matkalla kadonnut. Pari yhteydenottoa Suomen päähän ja oikein hyvää palvelua ja sain samalla rahalla uuden joka tulikin muutamssa päivässä. Tästä muutama viikko ja sain mun uuden väliaikaisen numeron jota voin käyttää esim. lääkärikäyntimaksuja takasin hakemisessa. Viimesin edistysaskel on toinen numero, jolla saan suoraan apteekista jotain lääkkeitä edullisemmin. 

 

Tässä tähän asti koketut ja läpi käydyt paperiasiat. Lisää varmasti tulee ja joka tilanteeseen omat paperinsa ja niitä taas sitten täytellen.

picture2_3.jpg

Suhteet Oma elämä Matkat

Paluu jouluun ranskassa (Suomi vivahteella)

Mä en ole montaa joulua viettäny Suomesta poissa ja tämä joulu päätettiin viettää mun avomiehen vanhempien luona Ranskassa. Mä ääneen menin miettimään, että voi kun jää nyt herkkuruuat väliin. Ei jää sano avomies ja samalla lupas jo äidilleen, että me hoidetaan yhden päivä ruuat suomalaisittain. Tuota tiesikö, että mä en ole koskaan tehnyt yksin noita ruokia enkä 13 hengelle.. Enkä todellakaan ruokaa rakastaville ranskalaisille!

 

Ei muuta kun suunnittelemaan. Aluksi piti tarkastaa pitääkö jotaa tiettyä tilata Suomesta? Ainakin glögiä, piparkakkumaustetta, suklaata, vihreitä kuulia, joo tommosia Suomi serviettejä, ruissipsejä alkupalaksi, sit vähän salmiakkia ihan vaa mun iloksi, sit vielä tota ja tommonenkin olis kiva. No hiukka liikaa innostuttiin tilaamaan. Valitsin, että teen porkkana- ja lanttulaatikon, rosollia ja kinkkua. Jälkkäriksi tietenkin joulutorttuja. Tilattiin kinkku lihakauppiaalta, ilmotettiin että tarvitaan 13 henkilölle. Saatiin 3,5 kilon kinkku 60 eurolla!! Tätä kinkku ei sitte pilata.

picture3.jpg

Oli jännä päivä mulle ja niin tais olla kaikille muillekin paikalla olleille. Me touhuttiin keittiössä avomiehen kanssa ja muut jännityksellä odotti, että mitäköhän tämä suomalainen jouluruoka sitten on. Isot pisteet avopuolisolle hän otti päävastuun kinkusta ja hyvää tuli.

Mä oon aina tottunut, että joulupöytään laitetaan kaikki ruuat kerralla sit eikun syömään. No ranskalaiset syö salaatin ensin erikseen ja olivat suunnitellet mun rosollin alkuun sekä siihen sopivan viinin mutta kerroin, että meillä kaikki syödään yhtä aikaa. Suomipäivä eli ei muuta kun kaikki pöytään. Pieni paniikkihiki otsalla seurasin kuinka se ruoka maistuu…. Ainakin väittivät, että oikeen hyvää oli ja lisääkin ottivat. Sain jopa jonkinlaiset ryhmähurraat ateriakokonaisuudesta.

picture2_2.jpg

Olin jo aimmin kotona tehny piparkakkutalon heille yllätyksenä ja se on ollut osa mun omia perinteitä jo monta joulua. Joka vuosi olen jotaa uutta keksinyt piparitaikinasta (aarrearkku, kitarat lapsille, juna, kalkkuna..). Nyt aikataulu oli todella kiireinen ja pikaseen päätin että teen avopuolison vanhemmille piparitalon jonka mallina toimii heidän oma talo. Hieno ajatus… Osia väänsin vauhdilla, vertasin kuviin viime hetkellä, taikina loppui ehkä vähän kesken ja päätin että tulee mikä tulee. Osat paistettu ja koristelut käynnissä.. Voi ei… Eihän se ovi tuossa ole, tästähän puuttuu talosta koko autotallin osa.. Oops. Korjataan tuosta ja tohon vähän lisää koristeita hämäykseski. Ei, emmä tätä kyllä vie.. No vietiin kuitenkin.

Talo näytti aivan lapsen tekemältä mutta he olivat siitä niin iloisia. Avopuoliso oli viime vuonna näyttänyt kuvia sen vuoden junasta ja he olivat toivoneet, että jotaa tekisin heillekin.

Saatiin hyvät naurut kun kerroin pikku kömmähdyksistä talon suunnittelussa. Ihania sydämellisiä ihmisiä koko perhe ja talo pääsi kunniapaikalle.

 

Vertailun vuoksi seuraavana päivänä oli ranskalaisen jouluruuan vuoro.

Alkuruokana oli kampasimpukoita. Pääruokana helmikanaa, paahdettuja kastanjoita, uuniomena ja vihreitäpapuja pekoniin käärittynä. Jälkiruokana oli jäädyke tyyppinen suklaakakku. Ai niin ja ne juustot pääruuan ja jälkiruuan välissä. Joka vuosi myös erilaiset ruuat, jotain samoja pääruoka-aineita saatetaan käyttää mutta ainakin avopuolison perheessä vaihdellaan ruokia vuosittain.

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä DIY