Herkkujen etsintää maassa jonka kieltä ei osaa

Tässä muutamia juttuja mitä ollaan ostettu ja testattu täällä ollessa. Vielä kun ei tiedetä niitä omia suosikkeja eikä aina tiedä mitä ostaa niin testaamalla selviää mistä tykkää. Meillä on kääntäjä puhelimissa kovassa käytössä mutta se ei aina ihan toimi eikä kaupassa voi jokaista tuotetta kääntää. On esimerkiksi todella vaikea tietää kuinka paljon missäkin on lisäaineita ja millaisia sellaisia. Tosin järki auttaa pitkälle ja lähinnä lasten jutuissa yritetään tarkkaan miettiä mitä ostetaan.

Suklaakakkuset

  • Näitä ollaan testattu kolmea erimakuista. Kaikki näyttää erilaisilta paketissa kun sitten sisältä. Ekassa oli vaahtokarkkimaista keskustassa, tokassa oli riisimassaa ja minttua, kolmas oli vesimelonin makuinen ja aika kuiva.
  • Tämä viimeisin oli  banaanin makuinen ja aika kiva koostumus. Tosin näyttää paketissa ihan erilaiselta ja on oikeasti sisältä kakkumaista.
  • Näistä tykätään ja kokeillaan aina uutta makua

Keksejä

  • Nämä on ihan samannäköisiä kuin paketissa. Maistuu vähän pähkinäiseltä ja sitten vaan sokerilta. Jotain siemeniä on mutta ne ei juuri maistu.
  • Aika  turhia eikä olla näitä juuri syöty

Sitruunakarkkeja

  • Näyttää ihanan sitruunaiselta ja maistuukin sitruuna mutta ovat myös erittäin makeita. Koostumus on todella hyytelömäinen.
  • Nämä saa jäädä kauppaan

Mansikkakarkkeja

  • Nämä tuntui hauskan pehmoisilta pussin läpi. Koostumus on vähän vaahtokarkkimainen mutta kuitenkin kovempi. Makuna mansikka ihan ok eikä ole ylimakea.
  • Ostan ihan varmasti uudestaan

Bataattisipsit

  • Nämä on päällystetty jollain siirapilla eli ovat tosi makeita. Eat more healty snack lukee paketissa ja naurattaa. Mikä kohta näistä on millaan tavalla terveellistä? Ihan ok mutta hieman voisi tuota makeutta vähentää.
  • Ei ehkä tarvi enää ostaa ja kokeillaan toisenlaisia ensi kerralla

Perunalastut

  • Näitä ostin kun jotenkin vaan luulin, että olisi juustonmakuisia. Tossa kun vaan lukee isolla honey butter ship!!! Jälleen siis makeita sipsejä.
  • Nämä kyllä säilyy kaapissa pitkään kun ei niitä kukaan halua syödä.

Suolakalat

  • Tässä menin ihan pelkän kuvan mukaan. Ajattelin että jospa olisi lapsille sopivia edes silloin tällöin. Juu ei ole. Todella suolaisia ja kanan? makuisia.
  • Ihan ok meille aikuisille mutta toista kertaa  en aio ostaa.

Kuivatut mustikat

  • Max osti näitä toiveissa että olisi vaan kuivattuja mustikoita. Mutta nämä ovat kyllä ihan karkkeja. Niin makeita että ei itsekään voi syödä montaa.
  • Aamulla vaikka  jugurtin sekaan mutta ei näitäkään tarvi uudelleen ostaa.

Lasten naksut

  • Näitä löysin lastenruoka hyllystä.  Ulko-osa samanlaista kun maissinaksut ja sisällä sitten vähän mustikan makuista täytettä. Toimii hyvin meidän pojille kun ei ole liian makea.
  • Näitä meilla on aina kaapissa.

Lasten perunanaksut

  • Todella perunanmakuisia eikä maistu, että olisi lisätty suolaa.
  • Näistäkin tykätään kovasti ja löytyy aina kaapista.

Nämä ovat ihan perusherkkuja ja ollaan aika varovasti osteltu täysin yllätys juttuja. Ehkä joku kerta rohkenen ja ostan ihan täysin paikallisia herkkuja ja niitä maistellaan.

Perhe Ruoka ja juoma Oma elämä Ajattelin tänään

Namhae

Tehtiin ensimmäinen viikonloppu reissu täällä asuessa parisen viikkoa sitten. Lähdettiin Namhaen saarelle joka on Etelä-Korean viidenneksi suurin saari.

Lähdettiin liikkeelle lauantai aamulla:

Matkalla pysähdyttiin Tongyeongissa cable cars paikassa.

Piti odottaa aika kauan omaa vuoroa, meidän liput oli numerolla 790 ja saapuessa oli menossa vuoro 200. Löydettiin sisältä kahvila ja sen takapihalla oli varjossa tuoleja ja pöytiä niin päästiin istumaan. Samalla annettiin pojille vähän evästä ettei nälkäkiukku yllätä keskenkaiken.

Cable car vei ylös näköalatasanteelle, syötiin lounas siellä ja sitten kiivettiin toiselle näköala tasanteelle. Alkoi olla jo liian kuuma meille eikä enää kiivetty ylemmäs. Alas tullessa Timpa heitti lippiksen pusikkoon ja sinne se jäi. Tästä jatkui matka kohti hotellia Namhaen saarella.

Mentiin uimaan altaalle melkein heti että pojat pääsi vähän viilentymään.

Iltaruoka käytiin syömässä ravintolassa joka oli hotellin vieressä. Ei saatu ruokalistaa käännettyä niin mentiin riisi ja nuudelit linjalla. Hyvää oli kunhan jätti tuliset jutut lisäämättä nuudeleihin. Meidän eka ajatus oli ajaa autolla yhteen ravintolaan mutta meidän auton eteen oli parkeerattu autot niin ettei päästy pois. Hotelli oli siis järjestänyt parkkinpaikan näin ja ilmeisesti meidän edessä olevien autojen avaimet oli kyllä pitänyt jättää respaan.

Meidän hotellihuone oli tämän reissun miinus:

Valittiin hotellihuone jossa oli vaan patjat lattialla. Me jotenkin ajateltiin, että patjat olisi kunnolliset mutta ne olikin ihan ohuet ja hetki mietittiin, että mitäs nyt. Eka yö oli kaikilla todella huono ja mielessä kävi jo kotiinlähtö heti aamulla. Patjoja yritettiin kääntää kaksinkerroin eikä se juuri auttanut mitään. Pojat ei ole tottuneet nukkua samassa huoneessa eikä ns. vapaana (Matsku nukkuu kotona pinnasängyssä) ja me herättiin jokaiseen poikien äännähdykseen ja liikkeeseen.

Toinen yö oli jo vähän parempi vaikka Timpa nukkuikin tosi levottomasti ja yhdessä vaiheessa löydettiin Matsku keskeltä lattiaa nukkumassa. Tulipahan kokeiltua tälläinen huone vaihtoehto eikä varmaankaan toisten enää samanlaista varata.

Sunnuntai

Hotellin aamupala oli ”yllätys” korealainen. Tarjolla oli riisiä, kalaa, jotain fireerattuja pikkukaloja, kananmunaa, kimchiä, kylmää merilevä keittoa. Jäi yhteen aamuun tuo aamupala vaikkakin riisi täytti mukavasti vatsan. Seuraava aamupala haettiin kaupasta.

Aamupalan jälkeen lähdettiin  kohti Boriam temppeliä. Saavuttaessa autolla piti valita alempi tai ylempi parkkipaikka. Ylempi oli koko ajan täysi ja sinne oli pitkä odotus. Alemmassa oli tilaa mutta sitten piti ottaa bussikyyti ylös. Me valittiin bussi vaikka se maksoi. Oli kyllä hyvä ja nopea vaihtoehto. Temppelialueelle piti vielä maksaa erikseen. Ensin jonkun matkaa taas käveltiin ylöspäin onneksi puiden varjossa. Itse temppelille piti mennä rappuja alas. Oli kauniit maisemat ja näkemisen arvoinen paikka. Kauaa ei täällä vietetty aikaa kun pojat alkoivat väsyä ja lähdettiin kohti bussia. Matsku nukahti melkein heti mun selkään ja sain käännettyä kantorepun niin että hän oli mun edessä niin sain päätä tuettua. Hän nukkui koko heiluvan bussimatkan ja heräsi sitten autoon laitettaessa.

Ajettiin lounaalle Kona House nimiseen paikkaan. Sinne oli pieni jonotuslista mutta aika meni suht. nopeasti ja pojat pystyivät leikkiä ulkona.

Sitten me ajeltiin ympäriinsä parisen tuntia, että pojat saivat nukkua päiväunet koska oltiin varmoja ettei saada niitä nukkumaan hotellihuoneen lattialla. Ajellessa me myös nähtiin samalla tätä saarta laajemmin. Nähtiin riisin kasvatuspaikka daraengi, sangju ranta ja mijo satama. 

Illalla Max ja hänen työkaveri haki kaupasta grillattavaa ja vuokrattiin grilli altaalle.

Grilli tuotiin meille ja valmisteltiin hotellin puolesta. Itse sitten grillattiin ruuat. Ei ihan rentouttava yhdistelmä; grilli, uima-allas ja kaksi pientä lasta. Ilman Maxin työkaverin perhettä (he oli siis meidän kanssa viikonloppuna) ei oltas kyllä tähän alettu. Juuri ennen huoneeseen menoa ja uniaikaa Max kävi vielä Timpan kanssa pikauinnilla.

Maanantaina joka oli Maxilla töistä vapaapäivä:

Löydettiin sattumalta ihana pieni kahvila jossa käytiin aamukahvilla. Käytiin butterfly parkissa joka oli kyllä ihan pettymys. Pojille kyllä riitti muutama perhonen ja ötökkä. Mutta olisi voinut jättää kokonaan väliin. Lounas käytiin syömässä German Villagessa. Siellä ei yhtään kierrelty koska oli niin kuuma ja väsy koko viikonlopusta, että ruuat mahaan ja kotia kohti.

Koskaan en ole ollut näin iloinen että pääsen omaan sänkyyn nukkumaan. Mutta ollaan valmiina uuteen reissuun.

Kulttuuri Oma elämä Lapset Matkat