Siihen se sormus vihdoin mun sormeen saapui!
Me mentiin kihloihin kesällä kun oltiin lomalla Suomessa.

Me oltiin jo asiasta puhuttu pitkään ja käyty yhdessä sormusta mulle etsimässä. Täällä ei siis miehelle tule kihlasormusta ollenkaan. Ranskassa ei oikein ole tapana muutenkaan mennä kihloihin vaan suurinosa joko valitsee pacs liiton (rekisteröity parisuhde) tai menee naimisiin. Kihlaus on hyvin lyhyt jos se ennen naimisiinmenoa tehdään.

Mulle olin taas tärkeää mennä kihloihin ennen muita liittoja ja tästä muutama keskustelu käytiin Maxin kanssa. Hän ymmärsi mun pontin vaikka ei sinänsä ymmärrä miksi pitää mennä kihloihin.

Sormusta etsittiin siis yhdessä sekä Ranskasta, että Suomesta ja koti Suomesta se sitten löytyi. Mulla oli ihan selkeä malli mielessä ja halusin juuri tietynlaisen. Samalla kun mieleinen sormus löytyi niin saatiin oikea koko katsottua. Tosin nyt sormus tuntuu vähän löysältä kun ei enää ole helteestä sormet turvoksissa. Mulle oli ehdoton ei, että sormus maksaa tuhansia. Jotta sain juuri tämän sormuksen niin keskikivi ei ole timantti vaan morganiitti kivi ja se on sävyltään vaaleanpunainen. Pienet ympärillä olevat on timantteja.

Virallisesti mentiin kihloihin vasta vähän sormuksen ostoa myöhemmin. Max halusi päättää päivän ja hetken itse. Eli tiesin odottaa ja hetihän mä arvasin kun vähänkin elekieli muuttui. Ihana ja tärkeä hetki ja nyt sitten ollaan kihloissa. 

Tästä on hyvä lähteä kohti syksyä.