Fête des mères siis vietetään täällä vähän myöhemmin kun Suomessa. 

Mulla oli fiilis ettei tää päivä tule olemaan mitenkään erilainen kuin normaali päiväkään. Oikeassa olin. Ei tullut aamupalaa sänkyyn, ei tullut kukkia eikä lahjaa. En tiedä onko kulttuuri kysymys vai hänen perheen tapa mutta hänen mielestä äitienpäivä jutut on lasten homma. Mä en ole mun avomiehen äiti niin silloin hänen ei kuulu mulle mitään hankkia. 

Aamulla sanoin että Suomessa äidille tehdään tai ostetaan kakku ja saa esim. kukkia omalta puolisolta. Olen ehkä sanonut joskus etten oikeen kukista välitä niinpä en niitä oikeestaan nyt koskaan saa. Siis oma vika. Lapset sitten askartelee jotain mutta meidän 7kk ei nyt vielä oikeen osaa askarrella 😉 Aamun juttelun jälkeen avomies lähti leivän hakuun ja samalla osti leipomosta kakun.

Tavallaan mä vähän petyin etten mitään saanut mutta ymmärrän myös että hän näkee asian erilailla. Mä en myöskään voi valittaa koska mun avomies kertoo mulle joka päivä kuinka hyvä äiti mä olen meidän lapselle ja kuinka paljon hän arvostaa kaikkea mitä teen pojan hyväksi. Hän antaa mulle joka viikonloppu mahdollisuuden mennä salille ja hoitaa sekä lapsen että kodin sillä aikaa. Hän hieroo mua kun niskat on jumissa ja on aina valmis auttamaan yölläkin jos mä olen todella väsynyt. 

Mä olen äiti joka päivä. Mua arvostetaan äitinä joka päivä. Ei ole mitään väliä saanko yhtenä päivä vuodesta kukkia koska tunnen olevani arvostettu jokainen päivä. No sain mä vielä myöhemmin päivällä keksejäkin semmosesta ihanasta kaupasta.

Isänpäivä on muuten kesäkuussa täällä. Mulla on siihen jo suunnitelmia vaikka eihän hän ole mun isä heh heh.

Mä olin jo ajatellut kertoa meidän pojan nimen täällä blogissa ja kirjoitin siitä jo postauksenkin. Sitä en kuitenkaan julkaissut koska en ollut täysin varma haluanko hänen nimeä julkiseksi. Kysyin läheisten mielipiteen asiasta ja heistä oli ok kertoa nimi täällä. Silti jäin miettimään mitä teen joten ainakin vielä pidän sen täältä poissa. Haluan kuitenkin kertoa hänen lempinimen koska olisi kiva kirjoittaa muulla nimellä kuin vauva, poika tai pienimies.

Tässä osa siitä tekstistä minkä olin jo valmiiksi kirjoittanut:

Nimen kanssa oli paljon miettimistä koska me haluttiin että se lausutaan sekä suomeksi, että ranskaksi samalla tavalla.  Suomessa sen oletetaan olevan ranskalainen nimi ja Ranskassa kysytään onko se suomalainen nimi. Se tuli myös vastaan kun käytiin eri nimiä läpi ja jäi meidän mieleen. Kun olin raskaana me kutsuttiin häntä Robertiksi ja siitä alkoi tulla jo liian tuttavallinen nimi joten otettiin oikea nimi käyttöön ja sehän alkoi tuntua hyvältä valinnalta.

Nimeä miettiessä esim. nämä jäi heti listalta pois koska lausunta tai kirjoitus oli erilainen.
Lukas; ranskassa ei lausuta tota s:ää ja u=y
Hugo; kaikki h:lla alkavat piti unohtaa koska h:ta ei lausuta eli Hugo lausutaan ygo
Kaikki j:lla alkavat myös pois pelistä koska se lausutaan eritavalla

Me kerrottiin tuleva nimi perheelle ja ystäville jo raskausaikana. Samalla fiilisteltiin miltä nimi kuulostaa kun joku muu sen sanoo. Mulla ei ollut mitään tarvetta salata nimeä muilta ja kerroin aina jos joku kysyi. Mä sanoin, että varmistus nimelle tulee kun vauva syntyy mutta ei meillä edes ollut kakkos vaihtoehtoa. 

Nimeä perheelle ja ystäville kerrottaessa sai hän heti lempinimen.. Timppa.
Mä sanoin aluksi että ei todellakaan ole mikään Timppa! Sitä en halua hänen lempinimeksi. Ja kuinkas kävikään..huomasin itse käyttäväni sitä lempinimeä ja se kuulosti hauskalta. Täällä Ranskassa varsinkin se kuulostaa jopa erikoiselta. Mun avomies lausuu sen Timpa. Mä kutsun myös häntä edelleen vempulaksi ja mun avomies sanoo monsteri.