Paluu salille

Nyt oon reilun kuukauden käynyt salilla ja pikkuhiljaa alkaa rytmi treenaamiseen löytyä takaisin. Tällä hetkellä käyn vaan viikonloppuisin eli kaksi kertaa viikossa. Ennen kävin 3-5 kertaan/viikko mutta nyt mä en vaan jaksa arkena käydä. Illat on vaan niin lyhyitä kun mun avomies tulee kotiin ja useimmiten energiatkin on siinä vaiheessa vähissä. Mä oon aina ollut aamu treenaaja ja nytkin viikonloppuisin käyn heti aamusta salilla (viikolla tämä ei onnistu).

Treenit

Mä aloitin sillä, että tein koko kropan treenin ja hyvin kevyesti. Nyt oon alkanut tehdä niin, että lauantaina teen alavartaloa ja sunnuntaina ylävartaloa. Pikkuhiljaa joka viikko lisään painoja johonkin (en kaikkiin kerralla). Yritän muistaa ottaa rauhassa, kuunnella mun kroppaa ja muistaa ettei se ole hetkeen saanut ärsykettä tällä tavalla. No sitä kuitenkin innostuu kun on hyvää musaa ja  hyvä fiilis. Sitä ajattelee, että kyllä mä vielä vähän jaksan.. niin jaksan kyllä sillä hetkellä mutta seuraava aamu onkin sitten lihakset täysin jumissa. Tähän mennessä oon saanu selän jumiin ja pohkeet niin jumiin ettei kävelystä meinannut tulla yhtään mitään. 

Nyt olen myös onnistunut unohtamaan hetkeksi vauvan. Tiedän, että kaikki on ok niin pystyn keskittymään ja nauttimaan salilla olosta.

Treenivaatteet

Mä oon aina ollu vähän vastaan hienoja treenivaatteita tai lähinnä sitä että pitää olla miljoona eri vaihtoehtoa tai vaan kalliit vaatteet. Sama tulos tulee ihan missä vaatteissa tahansa. Huom. en tiedä kilpaurheilusta ja siihen vaatetuksesta yhtään mitään. Edelleenkään en aio enkä edes pysty laittaa suuria summia treenivaatteisiin MUTTA nyt oon saanu lisämotivaatiota uusista vaatteista enkä ostanut niitä kaikista halvimpia (halppis kaupan). Toki etsin niin että löysin alennuksesta pöksyt ja topin 😉

Kyllähän tämä kroppa on hieman erilainen vauvan saannin jälkeen ja vanhat housut ei vaan istu enää samalla tavalla. Tai on varmasti ihan mun päässä tämä koska samaa kokoa edelleen uudetkin housut on. Ehkä kun uudet vaatteet on vähän parempi laatuisia ja sen takia istuu paremmin päälle. Mä inhoon jos mun pitää nykiä ylös tai alaspäin vaatteita.

 

Tästä on hyvä jatkaa!

Perhe Liikunta Lapset

Imetyskoru

picture2_3.jpg

Päätin tilata imetyskorun vaikka alunperin ajattelin sen häiritsevän vauvan keskittymistä. Kun imetän niin ne pienet kädet huitoo mihin milloinkin. Yleensä kohti mun kasvoja ja joko ottaa nenästä kiinni tai haluaa laittaa sormet mun suuhun. Ei kiitos, vaikka ihanat ovatkin ne pienet sormet. Yhdessä vaiheessa hän teki niin, että kun vasen käsi oli vapaa hän rapsutti sillä päätään. Oikea käsi on taas aina hakeutunut kohti mun kasvoja.

Mä oon nähnyt kivoja imetyskoruja raskauskeijulta ja halusin heidän kautta tilata itselleni korun (tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö mutta haluan silti mainita että imetyskoru on heiltä). Valitsin mieleisen heidän nettisivuilta mutta Ranska ei ollutkaan heidän tomitusmaiden listalla. Päätin lähettää heille sähköpostia ja kysyä onko mahdollisuutta saada tilaus tänne. Toki olisin voinut tilata vaikka mun vanhempien osoitteeseen ja he sitten olisi lähettänyt sen mulle mutta vähän olisi ollut monimutkaista tehdä niin.

Sain kuitenkin raskauskeijulta vastauksen nopeasti, että mitä haluaisin tilata ja pystynkö maksamaan suomalaiselle tilille. Imetyskoru mahtuu kirjeeseen ja toki pystyn maksamaan suomitilille. Jes. Pieni viivästys pääsiäisen aikaan ja sain tilitiedot maksua varten. Siirsin rahat ja ei muuta kun odottamaan pakettia. Mahtavaa asiakaspalvelua! Viikon verran meni, että paketti saapui ja heti otin korun käyttöön. Mä tilasin korun noppa mallistosta ja väreinä pastelli rosa-minttu-sininen.

Ensimmäiset päivät:
Aluksi tuntui, että vauva vältteli korua eikä yhtään halunnut ottaa siitä kiinni. Välillä taas unohdin laittaa korun kun aloitin imettämisen. Muutama päivä tutustuttiin ja totuteltiin koruun (molemmat)

Viikon jälkeen: 
Koru alkaa löytää tiensä pienen käsiin. Vähän pitää auttaa ja antaa koru ensin mutta sen jälkeen pitää hyvin siitä kiinni. Kun lopettaa syömisen niin samantien korun noppa osat menee vauvan suuhun ja niitä on kiva ikenillä purra. Vielä en meinaa muistaa laittaa korua kun alan imettää. 

Otin mukaan kun lähdettiin käymään Pariisissa avomiehen kaverin luona. Oli todella kätevä kun koru oli kaulassa metrossa. Vauvaa vähän jännitti siellä ja rauhoittui korua puristelemalla mun sylissä.

Parin viikon jälkeen:
Nyt on koru kunnolla käytössä. Vauva tykkää siitä selkeästi vaikka meillä käsittely ei ole pientä hiplaamista vaan koru huitoo käsien mukana vauhdikkaasti.

 

picture1_4.jpg

Perhe Lapset