Malttamaton! Tulenko raskaaksi tänään?

Hellurei! Parin viikon jälkeen taas kuulumisia. 

Kiertopäivää 16 rullailen. Menossa toinen Letrozol-kierto. Kierron alussa nappailin tabut huiviin päivinä 3.-7. 

Mitään erityisiä tuntemuksia ei ole ollut, paitsi Letro-päivinä pieniä alavatsatuntemuksia, joita oli samoilla päivillä myös viime kierrossa. 

Kierron puolivälin huitteilla puolestaan rinnat alkoivat muuttua aroiksi, kuten ennen ovista ilmeisesti tuppaa käymään. 

Ovulaatiotestejä olen tikutellut nyt neljänä päivänä. Kp 12-13 tulos oli puhtoinen nega, kp 14 unohdin testailla, kp 15-16 tulitasavahvuiset viivat eli oviksen pitäisi olla tuloillaan näillä näppäimillä. 

Kyllä. On hyödynnetty. 😀

Viime kierrossa, joka oli eka Letro-kiertoni ikinä, kiertoa seurattiin lapsettomuuspolilla visusti. Ultrassa näytti siltä kuin pitääkin, ja kierron loppupuolella otettu verikoe herätti toiveita siitä, että lääke tosiaan toimii. 

Toisin sanoen, loppukierron progesteronitasoni oli miltei 30, joka vahvistaa, että kroppani on todella ovuloinut. Keväällä vastaavassa kierron seurannassa progesteronitaso oli niin alhainen, että lääkärini päätteli, etten ainakaan siinä kyseisessä kierrossa ovuloinut. Tuolloin proge oli vain reilun kymmenen luokkaa. Olisiko ollut 12. 

Syystä tai toisesta, ekassa Letro-kierrossa ei kuitenkaan tärpännyt, vaikka käytimme kyllä hedelmälliset päivät erittäin hyödyllisesti. 

No, nyt sitten vaan uutta matoa koukkuun. Josko tämä olisi viimein meidän kierto. <3 

Puolitoista vuotta on hirmu pitkä aika odottaa odottamisen alkua. Kaikkemme teemme, että onnistaisi. Että meistä tulisi vanhempia pienelle ihmiselle. 

Olisi se vain unelmien täyttymys. Toivottavasti saamme sen kokea! 

*****

Olisipa kiva kuulla muiden kokemuksia Letrozoleista. Taisin huhuilla vertaistuen perään myös viime kierrossa, mutta nyt viimeistään, kertokaahan kokemuksistanne, pliis! 🙂 Tulitteko raskaaksi Letroilla? Monennessako lääkkeellisessä kierrossa? Jatkuiko raskaus synnytykseen asti kuten pitääkin? Vai eikö Letroista huolimatta tärpännyt? Mitäs sitten? 

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys

Ekan Letrozol-kierron kuulumisia

On ärsyttävää, ettei täällä ole omaa kategoriaa lapsettomuudelle. Jokaista postausta aloitellessa on aina pakko lokeroida aiheensa (lapsettomuuspaskan puiminen/hoitojen edistyminen tai junnaaminen) joko vauvakuumeeksi tai raskaudeksi ja synnytykseksi.

Vauvakuume oli ja meni silloin, kun kuvittelin paukahtavani tiineeksi parissa kuukaudessa. Raskaus on yrityksessä, muttei vallitsevaa todellisuutta. 

Parikymmentä prosenttia lasta yrittävistä ei onnistu ilman apua. Ja hoidoissakaan kaikki eivät onnistu. 

Niinpä olisi ihan kiva, että lapsettomuudelle olisi oma kategoriansa täällä. Pitänee laittaa ylläpidolle palautetta. 

Se siitä. Huomaan vain joka kerta ärtyväni tuosta hölmöstä lokeroinnista… 

Ajattelin rustailla kuulumisiani. Kp 26 menossa. Ensimmäisen Letrozol-kierron loppu häämöttää. 

Ovis tuntui (uskoisin) ja näkyi testissä. En silti ole satavarma sen tapahtumisesta ennen kuin kuulen, mitä progesteroniarvo näytti viikko oletetusta oviksesta. Arvon pitäisi tulla lähipäivinä. Voi, kun se olisi noussut hyviin lukemiin edellisestä pohjanoteerauksesta 12:sta. 

Oireita ei sen kummempia olekaan loppukierrosta ollut. Erotuksena edelliseen Clomifen-kiertoon, nyt on valkovuotoa piisannut läpi kierron. Lisäksi tissit ovat olleet aika napakat oviksesta lähtien. 

Koska olen idiootti, testasin tänään aamulla, ja negahan sieltä tuli. Menkkojen pitäisi ilmestyä 2-4 päivän sisällä. 

Jotenkin kaipaisin jo vastausta siihen, tulenko koskaan raskaaksi ja äidiksi. Vai jäämmekö lapsettomiksi. Epätietoisuus on hanurista ja kuluttavaa. 

Sitä yrittää elää ulospäin ihan normaalia elämää, vastata kysymyksiin kuulumisista, että eipä ihmeitä. Ja sisimmässään on koko ajan pelko persiissä. 

Viimeisestä puolestatoista vuodesta on jäänyt mieleen yritys. Pettymykset joka kuukausi. Turha toivo. Ja taas pettymykset. Ihan kuin sumussa olisi kulkenut. 

Kukaan ei ole kertaakaan kysynyt, miltä musta tuntuu. Ei edes oma mies. 

Hän ei tosin ole ilmeisesti perehtynytkään koko lapsettomuusasiaan. Olettaa, että kyllä vaimo hoitaa ja kertoo, milloin pitää peittoja heilutella tai mitä vitamiineja pitää syödä. 

Olen tahtomattani jo nyt katkeroitunut. Kateus, suru, viha – niissä vellon, vaikka ulospäin näyttelen iloista ja huoletonta. 

Kuluttavaa tällainen elämä. Saisi välillä paistaa aurinko risukasaankin. 

Perhe Raskaus ja synnytys