Metsästin tässä kierrossa ovisplussaa lääkärin määräyksestä. Eilen tömäkät tuplaviivat ilmestyivät testiin, samoin tänään. 

H-hetki on siis niin sanotusti käsillä. 

Miten iloiseksi voikaan ihminen tuollaisesta pikkuasiasta tulla. Juu, tiedän kyllä, että sehän vain vahvistaa, että kroppa toimii normaalisti, mutta se nyt vain ei ole mikään itsestäänselvyys. 

Nimimerkillä, vuoden ajan pillereiden lopettamisen jälkeen kierrot kaikkea mahdollista kuukaudesta kahteen, joten tämä Terolutien jälkeinen aika on ollut ihanaa, kun menkat alkavat tismalleen 28-29 päivän välein ja siinä välissä jopa tunnistan oman ovulaationi. 

Voin kertoa, että oviksen aika on tullut hyödynnettyä. Jos meille se mukula siunaantuisi, voisi ainakin sanoa, että hänen eteensä on nähty vaivaa ja on tekemällä tehty. Heh. 

Ilmoittelin oviksen ylpeänä myös lapsettomuuspolille. Ovis tuli kuin tulikin justiinsa sinä päivänä, jolloin lääkäri arvioi aukiolotutkimuksessa: kiertopäivänä 15, jolloin follikkeli oli kooltaan 20 milliä. 

Nyt se toivon mukaan paraikaa nappaa kyytiinsä salamatkustajan ja meille tulee kevättalven vauva! 

Loppukierrosta käyn muuten vielä piikitettävänä. Ottavat verta ja katsovat siitä, että ovis on varmasti tapahtunut ja hormonit kohdallaan. 

Musta on ollut ihan supermahtavaa, että joku on kiinnostunut meidän yrityksestä ja auttaa raskautumishaaveessa. En ole enää, ainakaan just tällä sekunnilla, ollenkaan epätoivoinen. 

Mites te muut vauvakuumeilijat, tunnistatteko ovulaationne ja jos, mistä merkeistä? Teettekö ovistestejä? 

*****

Tänään kp 16 ja siis ovisplussaa näytti testi aamullakin. Ovulaatio on tuntunut samaan tapaan kuin edelliskierrossa, jolloin niin ikään tikutin ovisplussan. Pari päivää aavistuksen flunssainen olo, päätä kuumottelee ja ajoittain pientä kipua toisella puolella alavatsassa. 

Jos haluaa yrittää raskautua, omaan kehoon ja sen viesteihin tutustuminen ei ole ainakaan pahitteeksi. 

Olen pitänyt viimeiset pari kuukautta oire- ja fiilispäivyriä, jonne kirjaan lyhyesti kaiken fyysistä oireista, päänsäryistä, vatsan nippailuista ja, yäk, limoista ovulaatiotestien tuloksiin ja ajatuksiin.

Toimii! 

Olen oppinut itsestäni asioita, joihin en todellakaan aiemmin edes ajatellut paneutuvani. 

Me vauvakuumeiset naisihmisethän olemme siitä kummia otuksia, että kierron loppua kohti luistellessa olemme satavarmoja siitä, että nyt pulla on viimein suhahtanut uuniin ja yhdeksän kuukauden päästä se pullahtaa käsivarsillemme lämpimänä ja parkuvana. 

On vatsan tuikkailua, nippailua ja muljahtelua. Tarkemmin ajatellen vähän etookin, ruoka ei maistu tai maistuu liikaa, päätä särkee ja on hirmuiset seksihimot. Tai sitten ei kerta kaikkiaan huvita puuhailla vällyjen välissä. Naamaan pukkaa näppyjä tai iho on omituisen hyvässä kunnossa. 

Vain naisen mieli voi tehdä tästä kaikesta absoluuttisen johtopäätöksen.

Sitten lasketaan hedelmällisyyssovelluksella laskettua aikaa, rämpätään liikutuksen vallassa sikiön kehitysviikkoja netistä, vaihdetaan saunaolut alkoholittomaan ja vaivihkaa hipelöidään omaa mahaa. Ja tulisiko hampaita harjatessa oksennuks, jos vähän pinnistäisi? Eikös se olisi sitä kuuluisaa aamupahoinvointia? 

Ja sitten, kun kuukautiskiertoa on kulunut sen 28, tai mitä kenelläkin, päivää ja kalsonkeihin lorahtaa menkkavuotoa, masennutaan, kirotaan oma kelvoton ruho alimpaan helvettiin ja manataan maailman epäoikeudenmukaisuutta. 

Tai en tiedä teistä, mutta tällaisia minun kuukauteni ovat karkeasti yleistäen olleet vuoden 2014 alusta. Ja voin sanoa, että tämä tapa elää on jokseenkin kuluttava – ja voisin kuvitella, että se on raskasta myös läheisille, jotka eivät yhtään tajua, miksi tuolla tyypillä fiilikset heittävät häränpyllyä naantalinauringosta manaajaan. 

Jep. Vauvakuumeilijan elämää. Ihanaa suorastaan! Not. 

Miksi siis oirepäivyri kannattaa? 

No niin, nyt pääsen viimein asiaan. Sori paatoksesta. Ymmärtänette, että just tätä ne mielialavaihtelut teettävät. 

Kiertoni on nyt siinä vaiheessa, että ovis on päivän tai parin päässä, todennäköisesti, yritys on infernaalista ja alan taas olla toiveikas, että nyt, tässä kierrossa napsahtaa täyspotti. 

Mieli alkaa taas tehdä tepposiaan. 

Mutta joo, jotta omat toiveet eivät lähtisi joka kuukausi lentoon ja sitten taas romuttuisi kertarysäyksellä, suosittelen pitämään kirjaa tuntemuksista ja ajatuksista eri kierron vaiheissa. Silloin saatat oikeasti oppia tuntemaan kroppasi toimintaa etkä vain kuvittele kaikenlaista. 

Oireet on ainakin itseni kaltaisen puhelinriippuvaisen helppo näppäillä luuriin. Paperikalenteriakin kokeilin, mutta alkuinnostuksen jälkeen merkinnät ovat aina vähentyneet – kalenteri ei kuitenkaan ole käsillä just silloin, kun jaksat/ehdit/saat inspiraation runoilla jonkin havainnon muistiin. 

Fertility diary, perinteinen kalenteri vai jokin muu? 

Älypuhelimeen saa myös käteviä ja vähemmän käteviä sovelluksia muistiinpanoja varten. Itse olen kirjannut fiilikseni kahteen paikkaan: Womanlog-nimiseen appsiin ja puhelimen muistioon, koska en täysin luota tuohon kaupalliseen sovellukseen, joka tarjoaa muun muassa backuppeja vain erillistä maksua vastaan. 

Womanlogista olen muutenkin käyttäny ilmaisversiota, joka riittää tarpeisiini, sinne voi näppäillä helposti oireet, sekstailut ja kirjata avoimeen kenttään mitä tahtoo. Se myös laskee kierron pituuden mukaan ovisarvion, hedelmällisen ajan ja seuraavien menkkojen alkamisajankohdan suuntaa antavasti. 

Miinusta tosin annan jatkuvasti ruudulle pomppaavista mainoksista. 

Puhelimen omaan muistioon taas olen rustannut käsipelillä päivämäärittäin kiertopäivät ja parilla sanalla, onko peitto heilunut sinä päivänä, onko mitään fyysisiä tuntemuksia ja missä kunnossa pää sillä hetkellä on. Toisin sanoen, onko vauvakuumehulluus taas iskemässä vai olenko vielä järjissäni vai vaihteeksi masiksessa. 

Kun nyt esimerkiksi vertaan eilistä kp 12:ta edelliskierron vastaavaan päivään, huomaan, että molempina on peitto heilunut, koska ovulaatio lähestyy ja hedelmällinen aika pitää käyttää hyödyksi. Erityisiä tuntemuksia ei ole ollut. Olen myös tehnyt kummassakin kierrossa tuolloin negatiiviset ovistestit. 

Ja jos edelliskierron merkinnät toistuvat, päivän tai parin päästä saan ovistestiin plussan, tissit kipeytyvät, vatsaa tuikkii ja on päivän verran kuumottelevan flunssainen olo. Eli ovulaatio. 

Oletko sinä pitänyt hedelmällisyyspäiväkirjaa? Millä vempeleellä? Onko päivyristä ollut hyötyä vauvayrityksessä?