Jännät päivät

En testaa. En taatusti testaa. 

Vai pitäisikö sittenkin…? Ei. Turha kiusata niinkin mukavaa tyyppiä kuin itseään. Ei vielä tänään. 

Menossa on nyt kp 28 ja dpo 14. Ovulaation onnistuin oikein tikuttamaankin. Kaksi pörhäkkää punaista viivaa. Ja pojat, ne päivät kyllä hyödynnettiin! 

Olimme molemmat miehen kanssa ihan puhki, koska peittoa tuli heiluteltua joka päivä noin viikon ajan ovulaation ympärillä. Ihan vain varmuuden vuoksi. 

Olen pitänyt tässä kierrossa kirjaa kaikesta mahdollisesta: peitonheilutuskerroista, omista tuntemuksista, ajatuksista, limoista ja ovulaatiotestien tuloksen kehittymisestä kierron eri päivinä.

Tein siis varmaan 15 testiä ihan kierron alkupäivistä alkaen. 

Halusin nähdä, tapahtuuko kropassa oikeasti jotain. Ja ainakin testien mukaan tapahtui. Ovisplussa erottui selvästi tismalleen kierron puolivälissä. 

Oireiden kirjailu on myös osoittautunut kiintoisaksi. Erinäisiä toispuoleisia alavatsakipuja on ollut vaihtelevasti läpi kierron. Rinnat taas ovat olleet arat etenkin ovulaation jälkeen ja nyt taas kierron loppua kohden. 

Aiemmissa yrityskierroissa, joita on ollut parisenkymmentä, olen kuluttanut varmasti myös toistakymmentä raskaustestiä. Turhaan. 

Monessa loppukierrossa mieli on tehnyt tepposet. Olen ollut parista mahatuikkaisusta satavarma, että olen raskaana. Mieli on alkanut kehitellä muka-pahoinvointia ja rintojen kipeytyminen on ehdottomasti merkinnyt sitä, että tärppi on käynyt.

Olen liittynyt kaikenmaailman raskausryhmiin, vertaillut muka-raskausoireitani oikeasti raskaana olevien oireisiin ja ollut varma, että voin lähteä ostamaan kaapit täyteen potkupokuja.

Lisäksi olen laskenut tietysti raskauslaskurilla lasketun ajan ja fiilistellyt tuhanteen kertaan, että meille tulee kesä-/syys-/talvi-/kevätvauva. 

Sitten olen mieheltä salaa hipsinyt vessaan, pissannut testipuikkoon ja repinyt hiukset päästäni, kun tulokseksi pärähtää yksi kelvoton viiva. 

Siksi päätin toimia tässä kierrossa toisin. 

Koska kiertoni vakiintui kolmen Terolut-kuukauden aikana kellontarkkaan 28 päivään, en testaa ainakaan ennen, kuin kierto on venynyt tuosta yli. Jos siis niin pitkälle päästään. 

Kaapissa on kyllä pussillinen raskaustestejä, mutta seuraavan kerran aion lorotella niihin sitten, kun raskaus ihan oikeasti on todennäköinen eikä vain toiveajattelua. 

Siksi en testaa vielä tänään, mutta kenties jo huomenna, jolloin periaatteessa seuraavan kierron pitäisi alkaa. Toivottavasti ei ala, vaan olen viimein raskaana. 

*****

Mites te muut vauvakuumeilijat, maltatteko olla kierron viimeisinä päivänä hötkyilemättä ja testaamatta, vai istutteko sekuntikellon kanssa vessassa etsimässä viivanpaikkaa? 

Perhe Raskaus ja synnytys

Tänään meille syntyi pieni prinsessa/prinssi ja muita ärsyttäviä ilmoituksia

Ja taas. Taas Facebookin feediin pärähtää otsikon kaltainen ilmoitus. 

Joku onnekas on taas onnistunut lisääntymään. Joka pirun viikko. Tai päivä. 

Ihana ja iloinen asia toki. Olen ilmoituksista vilpittömän onnellinen uusien äitien ja isien puolesta. 

Ja samalla ärsyttää. Miksi minä en ole vieläkään saanut tehdä tuollaista päivitystä. Minäkin haluisin postata kuvan huovan alta pilkistävistä miniatyyrikokoisista varpaista, nukkaisesta pulleasta poskesta tai käsittämättömän pikkiriikkisestä bodystä. 

Itsekästä? Kyllä. On toki. Pitäisi osata vain ja ainoastaan iloita toisten puolesta. Eihän heidän perheonnensa ole minulta pois. 

Ei olekaan. Silti en voi ajatuksilleni mitään. 

Sentään voin katsoa kuvia ja ajatella, että toivottavasti minäkin saan vielä nuuhkia oman vauvan tuoksua, silittää pehmeää poskea, tarjota turvaa pienelle, omalle ihmiselle. 

Siihen asti tykkään kiltisti jokaisesta muiden vauvakuvasta, johon vanhemmat ovat rustanneet ipanansa strategiset mitat ja kuittauksen siitä, että vauva ja äiti voivat hyvin, vaikka tuoreet vanhemmat ovatkin väsyneitä uurastuksestaan. 

Ja ajattelen, että tuon kuvan pitäisi olla minun kuvani. 

*****

Muiden vauvailmoitusten ärsyynnyttämänä ja ilostuttamana seuraan kiertoani näennäisen huolettomasti, mutta oikeasti kuin haukka. Josko nyt olisi tärpännyt? Saa perkele luvan olla! 

Menossa kp 22/28 ja dpo 8. Oviksen jälkeen olen ollut jostain syystä kiukkuinen kuin ampiainen ja kaikin puolin räjähdysherkkä. Fiilikset sahaavat yhdestä ääripäästä toiseen. Luulotauti ja nämä ovat taatusti raskausoireita -ajatukset ottavat taas vallan? 

Mikä on hienoa, sain viimeinkin itsestäni irti hakeutua lääkärin pakeille. Siitä on hyvä tunne.

Helpottaa jo pelkkä tieto siitä, että ongelmaamme aletaan etsiä ratkaisua! 

Ps. Muistin juuri, että en ole muistanut tehdä kiitollisuusharjoitusta viikkoon. Sen huomaa. Pitänee jatkaa harjoituksia. 

Perhe Raskaus ja synnytys