Älä masistele ja synkistele – kiitollisuusharjoitus tepsii!

Kiitollisuusharjoitus toimii kuin häkä, kirjoitin edellisessä postauksessa. 

Ja se on ihan totta. Olen nyt pari viikkoa tehnyt kerran päivässä tai kahdessa mielessäni harjoituksen, ja fiilis on parantunut paljon. 

Harjoitus on myös osa uutta, myönteistä asennettani: olen päättänyt tulla viimein raskaaksi. Kyllä, se on nyt lyöty lukkoon 😀 

Kihiset varmaan jo uteliaisuudesta, miten harjoitus käytännössä menee, joten tässä simppeli ohje

Kun päivän aikana tulee hetki, jolloin on aikaa ihan vain olla, ehdit rentoutua vaikkapa saunassa, illalla ennen nukahtamista sängyssä tai rauhallisella kävelylenkillä metsässä, hiljennä hetkeksi musiikit, puhelimet ja muut metelivempeleet. Ole hiljaa ja kuuntele hiljaisuutta. 

Keskity olemaan ihan vain siinä hetkessä. Aisti ympäristöäsi, sen ääniä, tuoksuja, tuntua. 

Ja sitten, listaa mielessäsi kymmenen asiaa, joista olet kiitollinen. Siis ihan sellaisia arkisia pieniä asioita, joihin et ehkä edes kiinnitä huomiota normaalisti. 

Seuraavana päivänä toista sama harjoitus, mutta listaa kymmenen eri asiaa kuin edellisellä kerralla. 

Päivä päivältä huomaat, että elämässäsi on oikeastaan yllättävän monta asiaa tosi kivasti, ja pienistä puroista syntyy iso virta. 

Omaan mieleeni harjoitus on vaikuttanut niin, että olen, erikoista kyllä, vähemmän kärttyinen ja helposti nollasta sataan kiihtyvä kuin yleensä. Olen myös osannut välillä laskea vapaalla älypuhelimen näpeistäni, kuunnella, mitä puoliso juttelee, silittää koiraa ja katsoa, kun karvaturri kiehnää huomiosta nautiskellen. 

Ja älä käsitä väärin. Minä, jos kuka, suhtaudun kaikkeen huuhaahömpötykseen skeptisesti. Mutta tässä elämäntilanteessa, jossa elän ikään kuin kaksoiselämää (normiduuniarki ja salainen vauvanyrityselämä), kiitollisuuden aiheiden listaaminen on tuntunut todella tervetulleelta. 

Suosittelen! 

*****

Omat kiitollisuudenaiheeni tänään, satunnaisessa järjestyksessä:

– kaapissa on vielä eilisiä irtokarkkeja, jotka aion napostella tänään

– leffailta puolison kanssa

– mieheni on mahtava tyyppi, hauska, herkkis ja oikea yhden miehen komediakeskus

– kodin kukkaset piristävät ja ovat ihanan värikkäitä

– vapaapäivänä on aikaa lorvia ja juoda aamukahvit hi-taas-ti

– aion fiilistellä kevättä ihanalla hölkkälenkillä kangasmetsässä

– kesälle on superkivoja suunnitelmia ja monet rakkaiden ihmisten tärkeät juhlat tiedossa

– eilen postilaatikosta kolahtanut naistenlehti on vielä korkkaamatta

– linnut sirkuttavat aamusta yöhön lauluaan

– läheiseni ilostui, kun tarjosin hänelle apuani eräässä hänelle hankalassa, mutta minulle simppelissä asiassa

 

Pieniä ovat parhaat ilon aiheet! Ihanaa viikonloppua! 

*****

Kp 14. Ovisplussan metsästys jatkuu. Eilisillan testiin hiipi jo aavistuksen vahvempi kontrolliviiva. Tänään aion täräyttää kunnon punaisen viivan ja ottaa miehen kanssa tilanteesta kaiken hyödyn irti! 

Hyvinvointi Mieli Raskaus ja synnytys

E-pillerit ja niiden jälkeen raskaaksi tuleminen = ei paras kombo

Tässä kierrossa olen päättänyt napata sen itse teossa. Iskeä kiinni silloin, kun aika on tismalleen paras. 

Ei enää summamutikkaista peiton heiluttelua vaan tarkasti suunniteltuja täsmäiskuja. Mies parka. Heh.

Ensimmäisen yritysvuoden aikana testasin ovulaatiotikkuja ehkä parissa kierrossa. Pissasin tikkuun jossain kierron puolivälin huitteilla, sain välillä jonkinlaista viivaa, välillä en mitään.

Ja käytin tikkuja varmaan totaalisen väärin, aamupissasta jne., jolloin mitattava luteinisoiva hormoni on testausohjeidenkin mukaan syntetisoitunut elimistössä – eikä testi anna oikeaa tulosta. Kyllä, olen idiootti, kun testasin tahallani väärin. 

Siispä tällä erää tuulta päin niin, että olen jopa lukenut ohjeet. Hah!

Aloitin testaamisen varmuuden vuoksi jo kiertopäivänä neljä.

Tiedän, tiedän, silloin kenelläkään mitään ovulaatioita ole, mutta halusin dokumentoida viivan olemattomuuden tai mahdollisen vahvistumisen päivä päivältä, jolloin ainakin vertailukohta löytyy. 

Nyt rullataan kiertopäivässä 13. Tänään en ole vielä dippaillut (tikkua siihen itseensä), mutta eilisiltainen testi näytti edelleen pelkkää kontrolliviivaa. 

Yritän ajatlla zeniläisesti, että kyllä se ovis sieltä tulee. Alkuvuoden kiertoja olen tasannut Teroluteilla, synteetisellä keltarauhashormonilla. Mulle sitä määrättiin, koska kierrot olivat älyttömiä: 27-60 päivää. Oli epäilys, etten ehkä ovuloi lainkaan. Limisten paksuudessakaan ei ollut hurraamista. 

Molemmat luonnollisesti haittaavat raskautumista aikalailla…

Ja tämä on nyt siis eka luomukierto Terojen jälkeen. Jännä nähdä a) ovuloinko, b) mikä on kierron pituus nyt, kun Teroilla se oli tasan 28 päivää ja c) miten keltarauhashormonin poisjättäminen vaikuttaa tuntemuksiin, mahdollisiin tuleviin menkkaoireisiin yms. 

Mainittakoon vielä, että jos e-pillerit minulle kymmenen vuotta sitten määrännyt gynekologi olisi viitsinyt mainita, että muuten, jos joskus haluat lapsia, varaudu sitten pillereiden jälkeen siihen, että kroppasi on sekaisin kuin seinäkello kuukausi- tai vuositolkulla, olisin miettinyt kahdesti ensimmäisen hormonipillerin nielaisemista. 

Ja jättänyt sen syömättä. 

*****

Kun vuosi yrittämistä tuli täyteen ilman ensimmäistäkään merkkiä siitä, että voisin edes tulla raskaaksi, päätin muuttaa asennettani. Hullua elää pelkkiä kuukautiskiertoja, odotellen, että kierto venähtää päivällä pitkäksi ja pääsee testaamaan – ja unohtaa oikea elämä siinä samalla. 

Pitäisi nauttia ja elää hetkessä, niin kliseistä kuin se onkin. Siksi aloitin zeniläisessä hengessä kiitollisuusharjoitukset. Toimii! 

Fiilis paljon aiempaa parempi, olo on hyvä ja toiveikas. Harjoituksesta lisää myöhemmin! 

Perhe Raskaus ja synnytys