Huhtikuun alussa linja-auto kurvaa aamuvarhaisella Montevideon bussiasemalle tuoden mukanaan hyvän tuulahduksen naapurimaasta. Matkaseurani viimein saavuttua tangontäyteinen hostellielämäni loppuu  ja vaihtuu kuukauden mittaiseen seikkailuun halki Etelä-Brasilian. Määränpäänä Rio de Janeirossa sijaitseva boheemi hostelli, jossa on määrä aloittaa vapaaehtoistyöt  toukokuun alussa. Florianópolis Turkoosi meri kimaltelee timanttien lailla auringon nuollessa sen pintaa. Lähempänä rantaa meren valkoiset aallot vyöryvät […]

’Ohaioo’, huikkaan aamiaispöydässä tietokoneen takaa japanilaiselle miehelle. Hän hymyilee ilahtuneesti yritykselleni toivottaa hyvää huomenta, jälleen kerran. Pääni yläpuolella kahdesta kaiuttimesta leijailee lempeitä bossanovan rytmejä ja ajatukseni harhautuvat opiskelusta valkoiselle hiekkarannalle. Marihuana on täällä laillista ja nytkin nenääni kantautuu puutarhasta leijaileva tuttu makean pistävä haju. Joku lösähtää valtavalle tummansiniselle samettisohvalle kitaran kanssa ja hyräilee minulle tuntemattomia […]

Kaikkialle pitää jonottaa (jopa päästäkseen itsepalvelukassalta pois – kuitti ja ostokset katsotaan läpi ettet vain ole vienyt mitään) Viini on halpaa (esim. Norton Barrel Select Malbec 2017 maksaa 240 pesoa eli noin viisi euroa) Eriarvoisuus pistää silmään (samalla kun kaduilla asuu porukkaa, jotkut varakkaiden asuinalueista on rajattu aidalla ja porteista pääsee sisälle vain kulkukortilla) Matea […]

Tutut Argentiinan aromit tuntuvat jo omalta. Vaikka paljon sitä puolessa vuodessa on unohtanutkin.   Mikä on peson kurssi, kaksi vai yksi pusua poskelle   Toisen vuosikerran korkkaaminen jännittää vain vähän. Vaikka eihän uuden vuoden sato ole koskaan samanlainen.   Kippis!

Kerro! Mikä oli kiinnostavin maa, hauskin kokemus, paras muisto? Tiesin joutuvani näiden kysymysten eteen palattuani Suomeen – enkä tietenkään osaa vastata. Miten kiteyttää seitsemän elämää mullistanutta kuukautta muutamaksi lauseeksi? ”Uusien puolien löytäminen itsestäni ja maailmasta”, summasin lopulta Ana-Ritalle vieraillessani vanhassa työpaikassani eräänä pilvisenä iltapäivänä. Hän oli pyytänyt minua kuvaamaan pitkää matkaani muutamalla sanalla. Nyt, vietettyäni […]

  Tervetuloa viidakkoon   Kolme päivää Bolivian viidakossa. Enempään ei harmillisesti ole aikaa, koska reissuni loppu häämöttää ja Buenos Airesiin on matkattava pian. Sopivan matkanjärjestäjän valinta on haastavaa, sillä tarjontaa on runsaasti. “Älä valitse halvinta”, monet neuvovat. Olen usein matkan aikana joutunut tarttumaan juuri halvimpaan kortiin, mutta nyt haluan laittaa rahani niille, jotka välittävät sademetsän […]

Yö   Lähtöä edeltävänä yönä Hanna ei saa nukuttua, kun altitude sickness -oireet iskevät yllättäen. Mietimme tosissamme, uskaltaako viiden päivän retkelle lähteä ollenkaan. Silti neljältä aamulla kävelemme hiljaisen oppaan perässä Cuscon kylmiä pikkukatuja pitkin sisälle uniseen bussiin.   Ensimmäinen   Viisi kiloa. Pienet reput asetetaan vuoronperään katosta roikkuvaan vaakaan, suureen raidalliseen pussiin, narulla kiinni muulin […]

Koti-ikävä. Tulihan se. Muistan, kun stressasin sitä, ettei sitä ollut. Melkein huono omatunto siitä, että nautin niin paljon. Nyt se tuli yllättäen limalaisessa kirjakaupassa, kun ensimmäinen koskettamani kirja oli vahingossa Paasilinna. Nyt oloa on vaikea saada pois. En ehkä haluakaan. Etelä-Amerikka on täynnä aurinkoa, hymyjä,  kohteliaita poskipusuja, calypsoa ja värikkäitä koktaileja. Minä olen suomalainen ja tarvitsen […]

Lyhyesti Boliviasta:   Hellyttävä ja jotenkin reppana maa, jota haluaisi halata. Ei-eurooppalainen, autenttinen, aito. Katuruoka halpaa, mutta sitä ei uskalla syödä. Liian monta vatsatauti-kauhutarinaa. Yllättävää kyllä, leipomoiden kakut ja leivokset ovat vastustamattomia. Erityisesti valkoinen marenki-kerma sulaa kielellä. Vain onnekkailla on lämmin (suihku). Entinen rikas kaivosmaa nyt kovin köyhä. Suola-aavikko kuin lumessa kävelisi. Huikea valon määrä. […]

Kirjoitettu 16.5.2018.       Korkeat ja ahtaat.   ”Pelottiko ylhäällä?” Mari kysyy minulta tömäytettyäni väsyneet jalkani taas hiekalle. Pudistan päätäni ihmeissäni. Olin etukäteen varoitellut muita ottamasta liian mukavaa asentoa viltillä, sillä tuskin pääsisin puolta metriä korkeammalle. ”Mulla menee varmaan vain 5 minuuttia tässä”, olin etukäteen vitsaillut, vaikka ihan tosissani epäilin pelkoni ottavan minusta vallan kiipeilyseinällä.   […]