Pitkät viikot nt- ja rakenneultrien välissä (14.-20. rv)

Täällä taas! Olen ollut laiska kirjoittelija, mutta nyt bongasin mun blogi-idoli Juliaihmisen aloittaneen raskausviikkokirjoittelut loppuvaiheen raskaudestaan, niin oli itsekin pakko palata ruotuun! Viimeksi kirjoittelin nt-ultran aikaan. Mitään ihmeellistä ei tässä välissä ole tapahtunut, mutta toki viime viikkojen aikana vauveli on tuntunut entistä todellisemmalta, koska vatsassa on alkanut kaikenmoinen touhu ja kohellus, joka siis ultrassa näkymisen sijaan ihan aidosti tuntuu.

Uiskenteluja, pieniä potkuja, tärinöitä ja lepatuksia

Ensimmäiset epävarmat tuntemukset pikkuhepusta sijoittuivat jo 15. raskausviikolle. Nt-ultrassa kätilö oli epäillyt, että voisin alkaa tuntemaan liikkeitä ajoissa (istukka takana ja vähän vatsanpeitteitä). Ensimmäiset tuntemukset olivat hassuja, uiskentelun omaisia muljahduksia, jotka tuntuivat kun käden laittoi tiiviisti vatsaa vasten. Mieskin tunsi nämä. Sitten viikkojen edetessä tuntemukset ovat lisääntyneet. Touhut ovat lisääntyneet esim. iltajumppaa tehdessä (lantionnostot oli ihan hassuja pikkuhepun mielestä! Hänkin alkoi jumpata) ja toisaalta sitten iltaisin nukkumaan mennessä. Joinain iltoina vatsassa on ihan hiljaista. Monesti pyydän miestä etsimään vauvan ja eipä mene kauaa, kun tyyppi alkaa monottamaan miehen kättä tai vatsan pintaa vasten nousee pieni selkä.

Nyt 20. viikolla touhu vatsassa lisääntyy kokoajan. Eilen tunsin liikkeet ensi kertaa päivällä ilman, että kiinnitin asiaan sen kummemmin huomiota. Yöllä heräilin suonenvetoihin ja vatsassa oli ihan hirmu touhu – meininki tuntui todella selkeästi kättä vasten kaikenlaisena kieppumisena ja kuperkeikkana. Nytkin tätä kirjoittaessa vauva touhuaa kovasti.

Pikkuheppuhan on jo yli 20 cm päästä jalkoihin, joten eihän se ihmekään ole, että jotain alkaa tuntumaan. Mutta disclaimerina: on myös ihan normaalia, jos tässä vaiheessa raskautta liikkeitä ei tunne!

Pahoinvoinnista kipuihin – ja silti koen voivani aivan hyvin

Pahoinvointi ja oksentelu pysyivät vahvasti läsnä noin 15. raskausviikolle saakka. Senkin jälkeen ajoittaista pahoinvointia ja aamuoksenteluja on ollut, mutta sen kanssa tulee toimeen. Pahoinvoinnin poistuessa tilalle on astunut ajoittain koviakin lantionseudun kipuja. Kivut tuntuvat eritoten oikeassa pakarassa sekä häntäluun seudulla. Viikonloppuisin kipu ei juuri vaivaa, mutta koska arkipäiviin kuuluu askellusta kovalla asfalttialustalla sekä runsaasti istumista, niin kipuja kyllä on ollut ajoittain harmiksi asti.

Toisaalta sitten taas… monina päivinä koen voivani tosi hyvin. On kiva touhuta arjen asioita ja kaikkein kivointa on kävellä kauniissa keväässä pienen vauvan kanssa. Elämä tuntuu virtaavan vahvasti, luonto on kaunis ja tuntuu, että olen osa sukupolvien kiertoa. Se tekee juurtuneen olon, ja sitä kautta olo on vahvempi.

Tiivistelmä:

  • Viikkojen teema: Kyllä se vauva ihan oikeasti tulee!
  • Oireita: Thank god, pahoinvointi hiipuu! Oksensin kyllä taas 20. raskausviikolla. Liitoskipuja lantion seudulla, suonenvetoja jaloissa ja olo on ajoittain hyvinkin raskas. Toisinaan taas sitten ei tunnu mitään oudompaa. Ensimmäiset harjoitussupistukset bongasin 19. viikolla.
  • Kyyneleitä: Joo. Kaikenlaiset hellät ja haikeat ajatukset saavat itkemään. Minusta on tullut myös kova lepertelemään. Ei sillä, että nämä olisivat minulle poikkeuksellisia asioita normaalitilanteessakaan.
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *