Rv 22-25, vaivoja ja vähän vaunuja

Perjantaina paukkuikin 25 raskausviikkoa täyteen ja tämän seurauksena pieni epäuskon tai paniikin häivähdys: ENÄÄ 15 viikkoa jäljellä. Yhtäkkiä jäljellä olevien viikkojen määrä alkoi tuntua kovin vähäiseltä. Ja kun käytännössä mitään hankitojakaan ei ole tullut tehtyä.

Kuluneet viikot ovat olleet melko kiireisiä, työkuviot muuttuivat ja töitä tuli lisää, myös ilta- ja viikonloppumenoja on ollut riittämiin. Raskausajan vaivoista en koe kärsineeni oikeastaan lainaan, mm. monia vaivaava pahoinvointi on loistanut poissaolollaan. Ainoana vaivana on nyt muutaman viikon ajan ollut rintarangan kipu, joka tuntuu oikealla lapojen välissä säteillen sieltä kylkeen ja toisinaan rintakehälle asti. Kipu yltyy pääasiassa sitä mukaa, mitä pidempään on pystyasennossa tai etenkin tietokoneen äärellä – lähinnä staattiset pystyasennot sitä tuntuvat lisäävän. Kävely ja muu liikkuminen sen sijaan helpottaa kipua hetkeksi, samoin makuulle meneminen. Lääkäriin en ole vaivan vuoksi mennyt enkä vielä särkylääkettäkään ottanut, vaikka muutaman kerran on kipu yltynyt varsin kovaksikin. Ryhti muuttuu koko ajan etupainoisemmaksi, joten täytyy entistä enemmän huolehtia rangan liikkuvuudesta ja lihasten vahvistamisesta.

Pikkukamu on viime aikoina ollut hyvin eläväinen, liikkeitä tuntuu reilusti päivittäin ja välillä hyvin napakastikin.

Käytännön asiat alkavat olla hoidossa, työnantajaa infottu – kröhöm – hyvissä ajoin (lue: viime tipassa) ja Kelaan on hakemukset laitettu vireille, äitiyspakkauskin laitettu tilaukseen. Nyt kun nämä on saatu hoidettua, niin ollaan käyty myös tutustumassa kotikapungin vaunutarjontaan ja alustava päätöskin tehty. Vaunujen valinta ei ihan helppoa puuhaa olekaan ja halutaan vaan saada asia pois päiväjärjestyksestä. Bugaboon Buffaloista olen tässä viikkojen ajan hieman haaveillut, mutta nyt näyttäisi siltä ettei ”bugikset” ole kuitenkaan kotiutumassa meille, mm. hinnan vuoksi. Täytyy varmaan palata asiaan jos ja kun päätös lyödään lukkoon ja on käyty laittamassa iso tukko rahaa menemään.

Perhe Raskaus ja synnytys

Viikot 1-22

Koska blogin tai päiväkirjan aloittaminen ollut hieman pitkissä kantimissa, niin tässä pieni muistutus ja katsaus raskausaikaan tähän mennessä.

Yritystä ei kauaa ehtinyt ollakaan, muistaakseni toisesta yrityskierrosta lykästi ja syyskuun alussa saatiin selkeä plussa raskaustestiin. Olinkin edellisen päivän ollut arkipelireissulla Mikkelissä jalkapalloilemassa ja seuraavana aamuna tein testin. Koko plussa tuntui erittäin epätodelliselta, vaikka tein varmuuden vuoksi myös digitaalisen testin. Erityisesti oireettomuus teki alkuraskaudesta epätodellisen, oli mahdotonta uskoa isoihin muutoksiin, kun missään ei oikeastaan tuntunut miltään. Ensimmäiseen ultraan pääsinkin jo noin vkon 8 kohdalla, histoiani vuoksi (josta tulossa myöhemmin oma kirjoituksensa), keskussairaalaan, jossa kaiken todettiin olevan mallillaan. Muutaman viikon päähän kontrollikäynti, kaikki edelleen hyvin ja pahin keskenmenoriskiaika ohitettu.

Ensimmäinen neuvolakäynti oli syyskuun lopussa, jossa jutusteltiin terkkarin kanssa kaikki perusasiat ja sukurasitteet yms. läpi. Ilokseni sain myös lähetteen käydä kahteen otteeseen sokerirasituksessa, jippii… Pitäisikin varata toiseen aika tässä tammikuun aikana. Toisella neuvolakäynnillä mies tuli myös mukaan, edelleen jutusteltiin ja kuunneltiin sydänäänet, keskisyke 140. Viikolla 12+5 käytiin yhdessä nt-ultrassa. Ultraus oli jännittävää, vaikka olinkin pikkukamun jo aiemmin ultrassa nähnytkin. Nyt laitteet olivat tarkempia ja saatiin vähän erilaista kuvaa kesussairaalan äynteihin verrattuna. Erityisesti varmaan miehelle oli hienoa päästä ultraan mukaan, tuli vähän konkretiaa raskauteen liittyen.

Nt-ultran jälkeen olikin pitkä pätkä hiljaisuutta, ei ollut raskausvaivoja väsymyksen lisäksi, mahakaan ei vielä näkynyt. Sokerirasituksessa tuli käytyä, sielläkään ei mitään ihmeellisyyksiä löytynyt. Paastoarvo taisi olla 4,7, tunnin jälkeen sokerilitkun juomisesta 4,8 ja kahden tunnin kuluttua taas 4,7. Jalkapallokausi loppui syyskuun lopussa, osalle joukkuekavereista kerroin raskaudesta joukkueen päättäjäisissä loka-marraskuun vaihteessa. Tässä vaiheessa tieto tavoitti myös perheenjäsenet sekä parhaat kaverit.

Viikoilla 17-18 tunsin ensimmäisiä hipsaisuja masusta ja pitihän sitä googletellakin, että miten muut ovat liikkeitä kuvailleet. Siitä asti liikkeitä tuntui enemmän ja vähemmän säännöllisesti, parin hiljaisemman päivän jälkeen näin yöllä painajaista miten vauva otettiin välillä ulos hyvinvoinnin varmistamiseksi. Unessa ongelmaksi nousi, että miten vauva saadaan takaisin mahaan jatkamaan kasvuaan… Että sillä tavalla. Nyt useamman viikon ajan liikkeitä on kuitenkin tuntunut päivittäin ja koko ajan selkeämmin. Mies ei valitettavasti ole tuntenut kuin ihan yksittäisiä, napakampia potkuja. Eilisessä neuvolassa sydänääniä kuunnellessa pikkukamu monotti oikein tosissaan anturia ja tänään aamupäivällä maha tärähti varsin näkyvästi.

Nyt mennään siis viikoilla 22+4, maha pompsahti kolmisen viikkoa sitten esiin. Tissit ovat valtavat, niiden kasvupyrähdys tapahtui heti raskauden alussa. Mielialat ovat pysyneet varsin tasaisena, mitä nyt sain pienen hepulin kosinnasta jouluaaton aattona, eikä mitään mielihalujakaan ole ollut. Liikkuminen on ollut hävettävän huonoa ja tarkoituksena on tammikuussa aloitella raskausjoogaa sekä uimahallissa käyntiä. Pieniä hankintoja on tehty, mutta hyvin maltillisesti. Isompaan asuntoon muutettiin jouluksi ja nyt on mahdollisesti uusi autokin löytynyt…

Perhe Raskaus ja synnytys