”Miten vanha olet?” hän kysyi. ”Kolmekymmentäviisi”, sanoin. Selkeät faktat, joista ei voi erehtyä, ovat yksi tämän maailman miellyttävimpiä asioita. ”Olen eronnut kauan sitten ja nyt olen yksin. Lapsia ei ole. Eikä rakastettua.” Haruki Murakamista on tullut jo niin suosittu Suomessa, että jatkossa voinemme olettaa hänen jokaisen uuden romaaninsa tulevan suomennetuksi. (Vaan miten on viime vuonna ilmestyneen […]

Tänään, juuri tänään, Marty saapuu Back To The Future II -leffassa vuodesta 1985 vuoteen 2015, ja me elämme sitä nyt. Missä ovat lentävät skeittilaudat ja automaattisesti kiinnittyvät kengännauhat (lentävistä autoista puhumattakaan)? 3D:täkin hyödynnetään aivan liian vähän ulkomainonnassa. Sen sijaan Pepsi Perfect on päässyt markkinoille – ainakin yhden päivän ajaksi, rajoitetulla määrällä.  Vauhdikasta aikamatkailua Martyn ja Docin kanssa […]

1969 avattu Hakone Open-Air Museum on Japanin ensimmäinen ulkoilmamuseo ja mielestäni kirkkaasti mieleenpainuvin nähtävyys Hakonen vuoristoisella ja vehreällä luonnonpuistoalueella, joka muutenkin on kovin kaunis. Museo levittäytyy laajalle nurmialueelle keskellä hiljaista vuoristokylää. Veistoksia on sijoiteltu rauhassa polkujen varsille sopivan välimatkan päähän toisistaan. Esillä on sekä japanilaisten että länsimaalaisten taiteilijoiden töitä, mukana sellaisia nimiä kuin Francois-Xavier ja Claude Lalanne, Henry […]

Valokuvat: Ryhmäteatteri, © Ilkka Saastamoinen Ryhmäteatterissa vastikään ensi-iltansa saanut Eduskunta III viihdyttää, ravistelee, liioittelee sumeilemattomasti, saa hekottamaan antaumuksella ja pistää hiljaiseksi. Susanna Kuparisen ohjaama satiiri on hänen Eduskunta-trilogiansa viimeinen ja itsenäinen osa ja sen verran päräyttävä, että se näkyi heti seuraavan yön unissanikin. Eduskunta III dokumentoi kriittisen satiirin muodossa viime ajan tapahtumia ja hallituksen toimia. Pakolaiskriisi ja työmarkkinoiden pakkolait eivät […]

Yhdeksän tunnin lennon ja parin junanvaihdon jälkeen olo saattaa olla vähän naatti. Kunnianhimoiseen aikatauluun sidottua Japani-turneeta varten oli ensin parasta kerätä hieman voimia, rauhoittua, ja oikein pysähtyä hetkeksi, jotta todella tajuaa olevansa lomalla ja vieraassa maassa. Oikea paikka tälle aikalisälle oli Hakonen luonnonpuisto- ja vuoristoalue. Hakone-Yumoto Majoituimme hotellissa Hakone-Yumotossa, minuutin kävelymatkan päässä Hakone Tozan -junalinjan asemasta, […]

Mitä Japanissa ehtii tehdä kahdessa viikossa? Ainakin kylpeä, kiivetä Fujille, laulaa karaokea, käydä noin tusinassa taidemuseossa ja galleriassa, syöttää peuroja sekä syödä itsensä kylläiseksi lukemattomissa teppanyaki-ravintoloissa. Japan Railwaysin (JR) myymä junapassi antaa loistavan mahdollisuuden kokea pienessä ajassa hämmästyttävän paljon. Passeja myydään yhdelle, kahdelle ja kolmelle viikolle. Kahden viikon passi maksaa reilut 300 euroa, ja sen voi […]

Yritän hiljalleen rikkoa kuukauden kestänyttä blogihiljaisuutta. Alkusyksyn aikana luvassa on ainakin aimo annos kuvia ja kokemuksia äskettäiseltä Japanin reissulta sekä jonkin verran poikkeuksellisesti myös remontti- ja sisustusjuttuja, sillä uusi koti asettuu parhaillaan hiljalleen muotoonsa. Ensin on kuitenkin edistettävä Rakkautta & Anarkiaa -hysteriaa. 11 päivää, 190 pitkää elokuvaa. ”Pakko nähdä” -leffojen lista on pitkä, mutta karsin sen 10 mielenkiintoisimpaan. […]

Vuosien saatossa elokuun paras viikonloppu on jäänyt väliin vain kahdesti. Tänä vuonna olin Flowssa tasan kymmenennettä kertaa. Moni asia on muuttunut, sekä huonompaan (ruuhkat ja harvemmat spontaanit kohtaamiset kavereiden kanssa) että parempaan (ruoka- ja juomatarjonta, ympäristön somistus sekä anniskelualueen laajentuminen niin, että koko festarin läpi voi kulkea sama muki kourassa), jotkut asiat taas eivät muutu […]

Mary Belewsky, Cap d’Antibes, 1941. Jacques Henri Lartigue (1894-1986). © Ministère de la Culture-France/AAJHL Méditerrannée, 1927. Jacques Henri Lartigue (1894-1986). © Ministère de la Culture-France/AAJHL Chou Valton, Cap d’Antibes, 1932. Jacques Henri Lartigue (1894-1986). © Ministère de la Culture-France/AAJHL   Pakenin viikko sitten H2Ö-festarin päätteeksi itsepintaista sadetta Turun taidemuseoon aurinkoisten rantakuvien pariin. Nyt kesäsäät ovat jo paranemassa, mutta voin suositella tätä […]

Ian McEwan on yksi (useista) lempparikirjailijoistani. Ihailen miehen monipuolisuutta: hän voi kirjoittaa romanttista ihmissuhdedraamaa (Rannalla), pimeän puolelle menevää kasvukuvausta (esikoisteos Sementtipuutarha), psykologista jännitystä (Ikuinen rakkaus), mustaa komediaa (Amsterdam), sadistiseksi kehittyvää trilleriä (Vieraan turva), ilmastonmuutosta kommentoivaa parodiaa (Polte) tai tiivistä kuvausta merkityksettömien hetkien ketjuuntumisesta merkityksellisiksi (Lauantai). Mikä näitä teoksia yhdistää, on vahva psykologinen ote, mieletön draamantaju ja useimmiten korkeakoulutetut, kultturellit päähenkilöt. […]