Papershopin myymälässä järjestetty paperikukkatyöpaja toi hempeää väriä tiistai-iltaan. Ymmärsin myös, miten mahtava väline liimapyssy on. Viherkasveista en välitä; sen sijaan kotona saisi aina olla leikkokukkia. Näistä kukkasista puuttuu tuoksu, mutta ne ovat kotona vastassa skarpin näköisinä vielä pääsiäisreissun jälkeenkin. Kevät mielessä.

Minna Nurmelinin käsikirjoittama ja ohjaama Dreamteam Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä käsittelee elämänhallintaa ja unelmavalmennusta. Vastaperustettu konsulttiyritys tarjoaa unelmavalmennusta suuntaansa hakeville yksilöille. Epävarman oloiset uudet unelmavalmentajat heittäytyvät harjoittelemaan tulevia asiakaskohtaamisia voimakkaan johtajansa Mian johdolla. Harjoitusten päätteeksi tiimi lähtee kick-off-reissulle etelän lämpöön. Vähitellen tämä neljän naisen ryhmä alkaa punnertaa yhä enemmän omien ongelmiensa parissa, mikä kiristää ryhmän sisäistä dynamiikkaa. Näytelmässä […]

Self-Portrait, 1975 © Robert Mapplethorpe Foundation Ilmeisesti käyn matkoillani suhteellisen innokkaasti taidenäyttelyissä, sillä Kiasman Robert Mapplethorpe -näyttely on kolmas näkemäni Mapplethorpen (1946-1989) retrospektiivi. Ensimmäisen näin Tukholman Fotografiska-museossa syksyllä 2011, toisen Pariisin Grand Palaisissa vuosi sitten keväällä.  Tukholman jälkeen olin ehtinyt lukea Patti Smithin muistelmateoksen Ihan kakaroita, jonka avulla pääsin Pariisin näyttelyyn ihan uudella tavalla sisään. Kiasman kohdalla kokemukseni oli […]

Viime aikoina asuntoasiat ovat lisänneet kiirettä elämään. Tasan kahdessa viikossa ehtii näköjään hyvin pistää asuntonsa myyntiin, löytää sille uuden omistajan ja sopia uuden ostamisesta. Vielä edellisenä viikonloppuna klikkailtiin Keitaassa kahvin äärellä asuntoilmoituksia; tällä viikolla jo juostiin arki-iltana Sandroon vähän ennen sen sulkeutumista skoolaamaan tulevaa kotia.  Nyt Kallion kauniita näkymiä katselee ikkunasta jo lähes nostalgisesti, vaikka muutto […]

Rehellisesti, joskus sitä vaan tekee mieli katsella jotain kaunista ja kevyttä kaiken realististisen ja vakavan vastapainoksi. Perinteisesti sitä valitsee jonkin tyhjänpäiväisen romcomin Finnkinolta tai Netflixistä, mutta tajusin vähän aikaa sitten, kuinka paljon spesiaalimpaa on heittää aivot sivistyneesti narikkaan teatteritaiteen äärellä. Helsingin kaupunginteatterissa jo syksystä pyörinyt Miten menestyä vaivatta liike-elämässä perustuu 1952 ilmestyneeseen kirjaan, josta tehtiin […]

Yhdeksi viimeisistä Philip Seymour Hoffman -elokuvista jäi God’s Pocket (2014), joka ei näytä Suomessa pääsevän lainkaan suureen levitykseen. KAVI kuitenkin tarjosi helmikuussa mahdollisuuden katsoa se valkokankaalta Orionin kuukauden elokuvana. 1970–80-luvun taitteeseen sijoittuva God’s Pocket vaikuttaa ensin draamalta mutta osoittautuu nopeasti väkivaltaiseksi ja röyhkeäksi mustaksi komediaksi. Se kertoo Philadelphian työläisalueen konnista ja pikkuhuijareista ja näiden sisäänpäin kääntyneistä piireistä. Pääparin muodostavat […]

Vierailin viikonloppuna lähitislaamossani, joka on myös ensimmäinen yksityinen tislaamo Helsingissä yli sataan vuoteen. Viime syksynä toimintansa aloittanut The Helsinki Distilling Company löytyy Teurastamolta, kauniista urbaanista tilasta, jossa on viimeksi toiminut autopesula. Paikan päätuote on rukiista ja ohrasta valmistettava viski. Sen kypsytys vaatii kolme vuotta, ja ensimmäinen viskierä valmistuu 21.8.2017. Viskin rinnalla paikka valmistaa giniä ja omenaista applejackiä. Helsinki […]

Testasin eilen Meri Savosen järjestämää lukupiirikonseptia Kirjailijan kanssa. Tällä kertaa vierailevana kirjailijana oli Juha Itkonen, ja käsiteltävänä teoksena tämän uusin romaani, Ajo. Istuimme arki-iltana teen ja keksien ääressä, kuluneen antiikkipöydän ympärillä, kirjallisuusjärjestö Nuoren Voiman Liiton tiloissa Fredalla. Itkonen kertoi yleisesti teoksistaan, niiden lähtökohdista ja luomisprosessista mutta myös kiinnostavia yksityiskohtia uusimmasta luomuksestaan. Esimerkiksi: Ajossa kuvatut pariskunnan muuttosuunnitelmat […]

Riiko Sakkisen Turbo Realism -näyttely Galerie Forsblomissa alkaa listalla. Se ei varsinaisesti yllätä, sillä mies selvästikin pitää listoista. (Niin minäkin.) My Favorite Lists -teoksen turhista listoista suosikkini on ”24 Things That No Longer Make Sense When Watching Home Alone As an Adult”. Lähinnä siksi, että pidän mainittua vielä aikuisenakin (lähes) täydellisenä joululeffana. Pidemmällä näyttelytiloissa lisää listoja – Kim-nimien Top Ten -lista […]

”On Sundays we like to dress up a bit differently and go out.” Alan J. Pakulan Sofien valinta on surumielinen elokuva, mutta sen henkilöt osaavat ottaa ilon hetkestä. Leffa antaa loistavan vinkin sunnuntain ohjelmaksi: laittaudu hiukan hassusti ja lähde ulos pitämään hauskaa. Rattoisaa viikonlopun jatkoa!