Itseasiassa kumpikaan näistä asioista ei kuulu ikävöimieni asioiden listalle. Sen sijaan listalta löytyy 5 muuta, vähemmän ja enemmän konkreettista asiaa, joita Suomesta ikävöin, sillä täällä ne loistavat poissaolollaan. 

1. Yksinkertaisuutta ja järjestelmällisyyttä

Suomessa välillä hermostuu siihen miten byrokraattista ja hankalaa joidenkin asioiden päättäminen ja selvittäminen on. Täällä kuitenkin nostetaan asioiden hankaloittaminen niin sanotusti nextille levelille. Varsinkin yliopistossa, jonka vertailukohde Suomessa on hyvin tuoreessa muistissa, eron huomaa hyvin selkeästi. 

Kun ilmoittauduin yliopistoon täällä, minun oli valittava vain englanninkielisiä kursseja, sillä espanjankielen tasoni ei riittänyt kokonaan espanjan kielisten kurssien valitsemiseen (luojan kiitos). Ensimmäisellä kunnon luennollani opettaja kuitenkin ilmoitti heti alkuun, että tälle kurssille eivät vaihto-oppilaat ole tervetulleita, ja todennäköisyys siihen, että läpäisemme kokeen on minimalistinen, viime vuoden kurssilla 20:stä vaihto-oppilaasta 1 läpäisi tentin. Miksi? Koska kurssi on englanninkielinen, mutta tentti järjestetään vain espanjaksi. ”Meillä on kyllä ollut tämä tentti englanniksi, mutta espanjankieliset opiskelijat valittivat, että se on liian helppo, joten poistimme sen”. 

Omalla espanjankielen taidollani totesin, ettei tule kuuloonkaan ja marssin koulun toimistolle vaihtamaan kurssia. Täällä kurssin vaihtaminen on pikkuisen työläämpää kuin Suomessa: sinun tulee ensin valita kurssi tietystä portaalista ja lisätä se itsellesi, sen jälkeen täyttää kurssin tiedot ja omat tietosi paperiselle lomakkeelle ja viedä lomake kansliaan, joka on auki 2 tuntia päivästä. Tämän jälkeen odotat, että he hyväksyvät sinut kurssille, jonka jälkeen pääset ilmoittautumaan haluamaasi ryhmään. Kuulostaa vähän monimutkaisemmalta kuin ilmoittaudu-napin painaminen, eikö vain? 

2. Ruokakauppojen tarjontaa 

Eräässä podcastissä ruotsissa asuva bloggari kertoi vasta Suomesta pois muutettuaan tajunneensa kuinka hyviä suomalaiset ruokakaupat ja niiden tarjonta on. Jonkin aikaa oltuani ilman Pirkkaa ja Bonuskorttiani voin allekirjoittaa väitteen täysin.

Nyt saatat ajatella minun unelmoivan yltäkylläisyyttä pursuavista maito- ja jogurttihyllyistä, mutta aloitammekin yllättävimmästä erosta, jonka olen huomannut: niin sanotusta hevi-osastosta. Kuvittelin, että täältä löytyisi hedelmä- ja vihannesosastolta kaikkea mitä tarvitset, mutta itseasiassa valikoima on joidenkin perusraaka-aineiden osalta paljon suppeampi kuin Suomessa. 

Eräs ilta noin kuukausi sitten päätimme kokata ystävieni kanssa ruokaa, joka koostuu hyvin yksinkertaisista, tuoreista raaka-aineista: avokadopastaa. Raaka-aineista osa löytyikin hyvin helposti: avokadot ja itse pasta eivät tuottaneet minkäänlaisia hankaluuksia. Tuoretta chiliä ja limeä oli kuitenkin vaikeampi löytää. Lopulta löysimme limet, mutta seuraava haaste odotti juustohyllyllä: ei hajuakaan parmesaanista tai pecorinosta. Päädyimme siis valmiiksi raastettuun juustoon ja chilijauheeseen. Olen sittemmin löytänyt toisen ketjun kaupasta parmesaania ihan kokonaisena juustona, mutta tuoreeseen chiliin en ole vielä kertaakaan törmännyt. Se tuntuu melko hassulta, sillä Suomessa tuoretta chiliä saatan löytää jopa asuntoani pienemmästä lähikaupasta.

Vihannes- ja hedelmähyllyt eivät muutenkaan pursuile suomalaisten ruokakauppojen tapaan, eikä täällä olla moksiskaan, jos jokin ruokatarvike on loppu. Sitruunoita tuli tällä viikolla tämän verran ja tämän verran meni, ei voi mitään. Olisikin mielenkiintoista nähdä jonkinlaisia tilastoja siitä, paljonko suomalaiset ruokaketjut heittävät pilaantunutta ruokaa pois espanjalaisiin ketjuihin verrattuna. 

Okei, myönnettävä on, että kaipaan suomalaisesta kylmähyllystä yhtä asiaa yli muiden: maustamatonta jogurttia. Täällä on jonkin verran kreikkalaisia ja turkkilaisia jogurtteja, mutta kevyempien vaihtoehtojen kohdalla valikoima supistuu lähinnä yhteen laatuun. Sama juttu koskee kaurahiutaleita: kaurahiutaleita kyllä on, mutta jokaisessa kaupassa tasan yhtä tai kahta laatua: ei löydy 4 viljan puuroa, kaurapuuroa, sadonkorjuupuuroa ja tuhatta muuta vaihtoehtoa… eikä varsinkaan niitä Nallen kaurahiutaleita, joita rakastan yli kaiken.

Jotkin pakkauskoot ovat myös järjettömiä. Esimerkiksi sipuleita ei saa ostettua mistään yksittäisinä, vaan ainoastaan noin 5-10 kappaleen pusseissa kuten Hervannan Lidlistä. Kermaa on myös pakko ostaa 3 purkkia kerrallaan, äläkä uneksikaan ostavasi vain yhtä inkivääriä; se on viisi tai ei mitään. 

3. Vettä

Nyt lähes kahden kuukauden jälkeen alkaa pikkuhiljaa kyllästyä siihen, että joutuu kerran tai kaksi kertaa viikossa raahaamaan vettä kotiin, kun on koko elämänsä tottunut siihen, että tuoretta vettä saa hanasta koska vaan ja minkä lämpöisenä tahansa. Olen juonut myös muutaman kerran hanavettä (sori äiti) jos olen unohtanut käydä kaupassa, mutta myöhemmin olen kuullut ettei täällä käytetä tätä vettä edes kukkien kasteluun, koska pelätään kukkien kuolevan. Tästä viisastuneena käytän hanavettä siis vain hampaiden pesuun, ja kannan juomavettä kotiin ihan mielelläni. Välttääkseni huoneeni täyttymisen muovipulloilla, kannan kotiin noin kerran viikossa 6 litran pönttöjä. Pönttöjen veden maku ei kuitenkaan vedä vertoja suomalaiselle hanavedelle. 

Italian ja Iso-Britannian suihkukokemusteni pohjalta olin pelännyt, ettei espanjalaisista suihkuista tippuisi vettä kovempaa kuin yhden tipan minuuttivauhtia. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että täällä pystyy oikeasti käymään suihkussa. Petrattavaa Suomeen verrattuna olisi kuitenkin lämmönsääntelyssä, sillä lämmintä vettä pitää odottaa jonkin aikaa, ja kun veden lämpötila lähentelee kiehumispistettä, ei sitä saakaan enää laskettua. 

4. Kauppojen/ravintoloiden aukioloaikoja

Koska tämä on katolinen maa, kaupat eivät ole auki. Tähän tottuu melko nopeasti, kunhan vaan muistaa käydä ostamassa lauantaisin vettä. Lisäksi sunnuntaisin jotkin suomalaisia lähikauppoja muistuttavat pienemmät kaupat saattavat olla auki, mutta valikoima on vähän mitä sattuu. 

Kummallisempi juttu onkin siesta. Ennen tänne tulemista tiesin, että eteläisemmässä Euroopassa vietetään siestaa, mutten oikeastaan tiennyt tarkalleen mitä se tarkoittaa, ehkä päiväunia ja pikkuisen rennompaa otetta arkeen. Siestan merkityksen ymmärtää kuitenkin paremmin vasta, kun kävelee noin kolmen aikaan lähes mitä tahansa katua pitkin: pienemmät kaupat eivät ole auki, suurin osa kahviloistakin saattaa olla tauolla eivätkä ravintolat ole vielä edes aloittaneet päiväänsä. Isommat kauppakeskukset, vaatekaupat ja ruokakaupat tietenkin ovat auki, mutta jos tähtäät esimerkiksi vanhaan kaupunkiin etsimään vintage-kaupasta leviksiä tai apteekkiin hakemaan särkylääkettä, on varmin valinta mennä ennen kello kahta tai kello viiden jälkeen. 

5. Omaa sohvaa 

Tiedätkö sen tunteen, kun pitkän päivän jälkeen pääset kotiin, vaihdat mukavammat housut jalkaan ja istahdat omalle sohvalle? Rakastatko sitä tunnetta? Niin minäkin. Tästä olen puhunut muutaman kaverini kanssa täällä, ja kaikilla tuntuu olevan yhtä kova kaipuu oman kotisohvan äärelle. Yksi kaverini innostui aiheesta niin paljon, että hänen oli pakko näyttää minulle kuvaa omasta sohvastaan (hatunnosto niille, jotka osaavat tässä tilanteessa reagoida paremmin kuin sanomalla ”joo, vau, sellanen sohva sitten”.) 

Tämän viikon lopussa hikoiltuani sängyssäni 38 kuumeessa yhden päivän kaipasin omaa sohvaani erityisen paljon. Jos ei kipeänä ollessa voi edes maata omalla sohvalla ja katsella hömpänpömppää televisiosta, viedään siitä se pienikin hauska pois. 

—

Arvostakaa siis Suomessa sitä, mitä sieltä löytyy! Mä rupeen nyt nukkumaan, jotta jaksan huomenna lukea mun ensimmäiseen tenttiin täällä… kuulettekin siitä ehkä ensi viikolla vähän lisää, sillä ajattelin kirjotella siitä, millaista täällä on opiskella. 

P.S. Tätä juttua kirjottaessa mun alkoikin vähän tehdä mieli sitä Fazerin vadelmajogurtti -suklaapatukkaa, kyl te tiiätte, sitä vaaleenpunasta.