Kun suunnittelin tänne lähtöä, olin täysin varma siitä, etten halunnut muuttaa kimppakämppään jos muitakin vaihtoehtoja olisi. Olin asunut sellaisessa jo hetken Suomessa, enkä todellakaan pitänyt siitä, joten miksi ottaa riskiä uudestaan?

Koska olen kuitenkin stereotyyppinen hemmoteltu skandinavialainen, olin sitä mieltä että halusin ehdottomasti muuttaa yksiöön. Todellisuus iski kuitenkin vasten kasvoja, kun kesäkuussa lähdin metsästämään asuntoja Valenciasta. Yksiöitä ei ollut paljon, eikä niiden hintataso ollut paljon Suomen hintoja huokeampi. Selailin erilaisia asuntosivustoja, kun törmäsin Airbnb:n kautta tarjottuun huoneeseen paikallisen naisen kodista. Asunto oli hyvällä sijainnilla, ja huoneen hinta vaikutti kohtuulliselta. Päädyinkin varaamaan tämän huoneen espanjalaisen naisen, jota aion tässä tekstissä kutsua Ladyksi, luota. Nyt kun olen asunut täällä kuukauden verran ajattelin avata ajatuksiani toisen kotona asumisesta.

Jaan asuntoni siis Ladyn ja hänen kahden kissansa kanssa. Toisin kuin asuntoa varatessani kuvittelin, asunnossa asuu ajoittain myös muita vuokralaisia. Yleensä he ovat Valenciassa noin viikon tai pari esimerkiksi työmatkalla tai etsimässä pysyvämpää asuntoa. Asunnossa on kaksi kylpyhuonetta, joista toinen on minun ja satunnaisten muiden ihmisten käytössä. Sen lisäksi meillä on keittiö ja asunnon toisessa päässä olohuone/ruokailutila. Suurimman osan ajastani vietän kuitenkin omassa huoneessani.

Asuntoa varatessani en tullut ajatelleeksenikaan mahdollisuutta, että haluaisin kutsua jonkun luokseni kylään vaihdon aikana. Nyt ajatus tuntuu melko hölmöltä, sillä Suomessa rakastan kutsua ihmisiä viettämään iltaa luokseni. Täällä en voi kuitenkaan nyt tehdä samaa, koska olen itse jo vieraana. Tästä syystä syönkin usein illallista joko ulkona tai jonkun ystäväni luona. Jopa itselleni kokkaaminen tuotti aluksi päänvaivaa, sillä keittiössämme on kaasuhella, enkä ollut varma liittyikö sen käyttöön jotakin mitä olisi hyvä tietää. Hermostuin kun ystäväni ja äitini kyselivät olinko jo kokannut asunnossa, sillä se etten ollut ahdisti itseänikin. Lopulta kuitenkin opin käyttämään kaasuhellaa ja nyt tiedän mitä pannuja saan käyttää ja mistä laatikosta löytyy suola.

Minut tuntevat tietävät, että olen melkoinen tohelo. Milloin on punaviiniä katossa, rikkinäisiä laseja tai naama ruvella. Tällaisena rähmäkäpälänä pelkäänkin, että hajotan tai sotken asunnossa jotakin. (Itseasiassa sotkin jo, mutta kiitos Suomesta tuodun taikasienen uskon, että ongelma on hoidettu, ei mitään hätää siis äiti.) Koska kaikki mitä sinulla on, on jonkun toisen omaisuutta hänen omassa kodissaan, kotona oleminen saattaa joskus hermostuttaa. Ja sitten ne kissat. Vaikka kuinka yritän, niin kissaihmistä musta ei kyllä saa.    

Toisaalta asunnossa on myös läjäpäin hyviä puolia. Ladyn luona asuminen tarkoittaa sitä, että hän pesee pyykkini ja siivoaa huoneeni kerran viikossa. Jos ulkona sataa, voin ottaa eteisestä sateenvarjon mukaani; yhdelle matkalle lainasin häneltä sanakirjaa. Pari viikkoa sitten minulle iski perisuomalainen syysflunssa ja ilman minkäänlaista pyyntöä tai vaatimusta Lady oli ostanut yskää helpottavaa teetä ja hunajaa. Asuessani paikallisen kanssa opin puhumaan espanjaa joka päivä sekä tutustun espanjalaiseen kulttuuriin. Eikä tarvitse ostaa vessapaperia tai viedä roskia.

Suurin osa kavereistani asuu kuitenkin onneksi kimppakämpissä, joten teemme usein yhdessä ruokaa. Kavereillani on mielestäni käynyt todella hyvä tuuri asuntojensa ja kämppäkavereidensa suhteen, eikä heillä ole ollut suurempia ongelmia. Ja koska emme voi etkoilla minun luonani, minun ei ainakaan tarvitse siivota sotkuja seuraavana päivänä. Jos olisin kuitenkin nyt lähdössä vaihtoon, valitsisin kimppakämpän.

Yksi asia on kuitenkin varma: kun helmikuussa palaan Suomeen, osaan arvostaa omaa kotia, sänkyä ja sohvaa aivan uudella tavalla.

Vinkkinä vaihtoon lähtijöille:

Huone/asunto kannattaa varata ajoissa! Ruotsalainen ystäväni yritti etsiä asuntoa vasta paikanpäältä ja hän löysi huoneen vasta nyt; lähes kuukauden hostellissa asumisen jälkeen. Eräs toinen ystäväni taas varasi oman huoneensa jo maaliskuussa, eli noin viisi kuukautta ennen kaupunkiin saapumista. Hänellä onkin todella siisti asunto hyvältä sijainnilta ja hän maksaa huoneestaan vähemmän kuin minä omastani.