Joillekin ihmiselle saattaa tuntua mahdottomalta ajatukselta se, että muuttaisi toiseen maahan lähes puoleksi vuodeksi yksin, kun toinen puolisko jää kotiin. Minulle ja poikaystävälleni Alpille asiasta ei kuitenkaan noussut oikeastaan missään vaiheessa minkäänlaista kysymystä tai ”ongelmaa”. Heti seurustelumme alussa asuttiin kesä eri kaupungeissa, minä Tampereella ja hän Espoossa. Lisäksi ensimmäisenä kesänä näkemistä vaikeutti se, että meillä kummallakin oli vielä toinen koti, minulla Naantalissa ja hänellä Hämeenlinnassa. Seurustelumme toisena kesänä sama toistui uudelleen, mutta tällä kertaa välimatka vähentyi puoleen, ja jouduin viime kesänä reissaamaan ainoastaan kolmen kaupungin välillä.  

Minulle on ollut jo lukiosta asti selvää, että aion lähteä yliopiston aikana vaihtoon. Ajankohta varmistui heti yliopiston alkaessa: kandivaiheen jälkeen. Sen jälkeen ajatus siirtyi taka-alalle, ja todellisuus palasi vasta viime syksynä haun koittaessa: haluutko nyt lähteä oikeasti vai et? On helppo puhua vaihtoon lähdöstä ja maalailla suuruudenhulluja suunnitelmia siitä, mitä kaikkea aikoo toisessa maassa tehdä, mutta vasta todellisen päätöksen hetkellä pystyy näkemään myös kolikon todellisen kääntöpuolen.

Tiesin kuitenkin, että tulisin katumaan pitkään, jos jättäisin tilaisuuden käyttämättä. Onnekseni Alpi ei missään vaiheessa kyseenalaistanut vaihtoon lähtöäni tai millään tapaa suhtautunut siihen negatiivisesti. Koska olin aikaisemmissa suhteissani kokenut ilmapiirin muuttuvan jo heti vaihtoon lähdöstä sivulauseessa mainitessa, osasin arvostaa tätä asennetta vielä enemmän. Tämä herra on reagoinut kuitenkin täysin päinvastoin: jaksoi tukea silloinkin kun revin tukkaani tämän ja tuon paperin kanssa, itkin ja huusin etten halua lähteä jos se on näin helkkarin vaikeaa. Olisi varmaan ollut helppo huutaa takaisin, että älä lähde sitten.

Sitä, että lähtee jonnekin pitkäksi aikaa ei oikeastaan tajua, kuin vasta lähdön hetkellä. Sitä ennen ajatus lähdöstä on harmaa ja vaikeasti hahmotettava asia, johon on vaikea tarttua. Emme valmistautuneet vaihtooni juuri mitenkään: ei sovittu mitään erityisiä sääntöjä, kuinka usein soitellaan ja miten pidetään yhtä. Mielestäni tällaisia suunnitelmia ja sääntöjä on melko vaikea tehdä silloin, kun ei edes tiedä mitä on tulossa. Yhteyden pitäminen on kuitenkin vaatinut sen, että kummatkin ovat valmiita käyttämään aikaa siihen että jutellaan ja pidetään yhtä. On maltettava pystyä kieltäytymään yllättävistä menoista ja pitäydyttävä sovituissa ”tapaamisissa”. Nykyaikana on melko helppoa pitää yhtä, vaihdetaan arkisia kuulumisia päivän mittaan whatsappin välityksellä melkein yhtä paljon kuin Suomessakin: ”Arvaa mitä söin tänää lounaaks” ”En tiiä miks, mut nukuin viime yön superhuonosti” ja niin edelleen.

Uskon, että erossa oloa on helpottanut se, että viimekesän aikana ”totuttiin” elämään jonkin verran erossa. Esimerkiksi yksin nukkuminen tai se, ettei toista näekään joka päivä, ei ole tullut täytenä shokkina. Ollaan koettu myös toimivaksi se, että ollaan noin kerran viikossa soiteltu noin tunnin- parin tunnin puhelu, jonka aikana käydään viikon tapahtumia enemmän tai vähemmän läpi. Välillä ollaan soiteltu myös spontaanisti, mutta sovittujen puheluiden aikana toiseen pystyy keskittymään paremmin, kun sille on varannut oman selkeän aikansa.

Ollaan nyt nähty vaihtoni aikana kaksi kertaa: kahden viikon jälkeen Malagassa ja siitä lähes 3 ja puolen kuukauden jälkeen täällä Valenciassa. Vaikka tämä aika olikin tähän mennessä pisin aika, jolloin emme ole toisiamme nähneet, voi nyt jälkikäteen sanoa, että syksy meni melko nopeasti meillä molemmilla. Vaikka vaikeimpina hetkinä ikävä on saattanut iskeä välillä kovaakin, on toinen onneksi lähes koko ajan tavoitettavissa. Aikaero kun Suomen ja Espanjan välillä ei kuitenkaan ole tuntia enempää, on hereillä oloaikakin lähes sama. Tammikuun neljännen päivän jälkeen onkin taukoa luvassa enää vähän päälle kuukausi, ennen kuin palaan Suomeen lopullisesti.

Koen erossa olon enemmin vahvistaneen, kuin missään tapauksessa heikentäneen suhdettamme. Koska olen melkoinen sinne-tänne-tonne -tyyppi, olen vasta täällä pystynyt pysähtymään, ja tarkkailemaan parisuhdettamme vähän niin kuin ulkopuolisen silmin: mikä on hyvää, missä itse voisin kehittyä. Lisäksi uskon, että oma ajatusmaailmani on tällä reissulla jonkun verran avartunut ja osaan paremmin arvostaa toisen hyviä puolia, ja nähdä omia heikkouksiani (niitä kun jonkun verran meiltä kaikilta varmasti löytyy.) Ajattelenkin ehkä niin, että jos parisuhde ei kestä 5 kuukauden erossa oloa, niin mitä se sitten kestää?

Ajattelin päästää lopuksi vielä itse mestarinkin ääneen, joten tässä vähän mustaa valkoisella siitä, miten me toisemme näemme:

Menette ulos syömään ja drinkeille, mitä hän tilaa?
 

R: Hampurilaisen medium + pihvillä ja oluen. Ehkä pastaa jos mausteet kuulostavat hyvältä.

A: Kunnon steikin tai jotain mereneläviä, ne on Roosan herkkua. Ruokajuomaksi puna-/valkoviini.

Jos hän katsoo telkkaria, mitä siellä todennäköisimmin pyörii?
 

R: HPK:n peli… netflixistä Modern family, Sherlocki tai joku sarja, jota oon jankuttanut katsomaan.

A: Alkuillasta saattaa pyöriä Netflixistä jonkilainen dokumentti. Loppuillasta laitetaan TV:stä tulemaan suomalainen tositv hömppäsarja, Bachelor yms. 

Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
 

R: Kivikylän lihapullia & pasta carbonaraa

A: Paahtoleipää. Sitä voi syödä aamupalalla, välipalalla, lounaan kanssa, iltapalalla, ihan koska tahansa. Roosalla on tapana ottaa yksi paahtoleipä samalla, kun hän kokkaa. (Haha, tästä syystä en ole ostanut kolmen vuoden aikana kertaakaan leivänpaahdinta omaan asuntooni)

Asia mitä usein teet, mistä hän ei pidä?
 

R: Kaivan nenää ja raavin atopian ärsyttämää ihoani.  

A: Mulla on tapana heittää sukat ja bokserit sängyn päätyyn, kun alan nukkumaan. Roosa ei pidä niiden keräämisestä siivouspäivinä. 

Missä hän on syntynyt?
 

R: Hämeenlinnassa

A: Syntymäkaupunki on Raisio.

Minkä parissa hän viettää mielellään monta tuntia?
 

R: NHL-videoiden, kortin pelaamisen ja pleikkarin, esim fortniten… 

A: Lukemisen, hän lukee tälläkin hetkellä, kun vastailen näihin kysymyksiin. Hän taisi ottaa Suomesta mukaan yli kymmenen kirjaa, kun tuli tänne vaihtoon. Netflixin katsomista ei tarvitse varmaa erikseen mainita, koska sen ääressä saa jokainen ihminen kulumaan monta tuntia.

Mitä hän osaa erityisen hyvin?
 

R: Tehdä erilaisia logoja ja muutenkin tietokoneella kaikenlaista.

A: Kokkaaminen totta kai, minäkin pääsen helpommalla. Roosa on myös taitava kaikennäköisessä nikkaroinnissa. Kasaa mielellään IKEAn kalusteita ja rakensihan hän häkkivarastoonsa hyllynkin.

Mitä hänellä on aina mukanaan?
 

R: Lompakko, avaimet ja puhelin (paitsi silloin jos jotain on hukkunut)

A: Unohdetaan kännykkä, lompakko, avaimet. Mukana kulkee myös kuulokkeet, Fazer suklaapatukka (kulkisipa) ja vesipullo.

Mikä on hänen kotilookinsa?
 

R: Bokserit ja t-paita, kylmemmällä adidakset (omat tai mun) tai billebeinon kollarit. 

A: Talvisin villapaita, juoksuhousut, villasukat. Kesällä toppi, juoksuhousut. Iltaisin vaihtuu jalkaan norsukuviolliset säkkihousut. (hei! ne on maailman parhaat housut…) 

Mikä on hänen uusin villityksensä?
 

R: Kimi Räikkösen kirja ja sushin syöminen

A: Uuden kodin sisustaminen.