Ladataan...

Nyt joulun aikaan, kun kulutushysteria käy kiihkeimillään ihmisten tuhlatessa veronpalautuksia joululahjoihin, olisi hyvä pysähtyä miettimään, että mitä sitä ihan oikeasti tarvitsee. Tänä jouluna olen itse ostanut enismmäistä kertaa minimaalisen vähän lahjoja kenellekkään. Sovimme jo hyvissä ajoin perheen kesken, että lahjat ostetaan vain lapsille ja olen ainakin itse pitänyt kiinni tästä sopimuksesta. Lapsillekin voi silti antaa jotakin järkevää kaiken sen turhan krääsän tilalle, joka unohtuu nopeasti huoneen nurkkiin.

Meillä on tänä vuonna toivottu eniten LOL-palloja, joista paljastuu pieni keräilynukke ja koko jutun juju taitaa olla siinä pienen hetken kestävässä jännityksen tunteessa, kun pallosta ei päältä päin voi nähdä, mikä nukke sisältä löytyy. Siihen se sitten jääkin. Tiedän nyt jo, että nuo nuket on ainakin meillä unohdettu parin viikon sisällä. Keskustelimme juuri tytön kanssa viime vuoden lahjasta, jota hän toivoi "enemmän kuin mitään muuta". Pukki toi miljoona muoviosaa sisältävän kuppikakkukoneen, jolla tehdään muovailuvahasta leivoksia. Tuo kirjava muovihökötys on pölyttynyt hyllyllä jo monta kuukautta... On tosi vaikea opettaa lapselle kestävän elämäntavan perusasioita, kun samalla kaikkialla tuntuu vallitsevan kauhea kertakäyttökulttuuri. Työssä lasten parissa olen huomannut erityisesti viime vuosina, että lapset kyllästyvät nykyään nopeasti kaikkeen. He eivät jaksa katsoa elokuvaa, koska ovat tottuneet selaamaan Netflixiä ja valitsemaan sieltä 10 minuutin aikana kolme eri ohjelmaa. He eivät jaksa kuunnella satuja, koska niissä ei ole kuvia ja muita ärsykkeitä tarpeeksi. Tekeminen on niin sanotusti liian rauhallista ja yksitoikkoista heille. Lastenohjelmistakin kiinnostavat eniten ne, missä mäiskitään, huudetaan ja riehutaan eniten. Leluista pitää lähteä ääntä, hajuja, valoja ja värejä mahdollisimman paljon. Leikit eivät ole enää niin pitkäkestoisia kuin ennen, kun lapset pystyivät keskittymään nukkekoti- tai kotileikkeihin. He tarvitsevat paljon ärsykkeitä ja vaihtuvia tilanteita pysyäkseen tyytyväisinä ja tämä näkyy jatkuvana levottomuutena ja kykenemättömyytenä rauhoittumiseen.

LOL-pallojen lisäksi olen törmännyt jo ainakin kahteen muuhun lahjaideaan, jotka ovat aiheuttaneet minussa lähinnä surua ja kauhistusta. Omassa työssäni kuulen näin joulun alla aina parhaimmat lahjatoiveet 7-vuotiailta ja sen mikä on joka vuosi se siistein juttu. Tänä vuonna tytöt toivovat erityisesti omaa Poopsie slime unicornia, joka on kaunistelematta sanottuna tyttö, jolla kasvaa sarvi päässä ja se paskantaa glitteriä pottaan. Koska glitterulosteesta on tullut hitti? Toinen lahjaidea, joka on tehnyt minut järkyttyneeksi on Aqua Dragons. Lapsi voi kasvattaa omia vedeneliöitä omassa muovisessa miniakvaariossa ja "seurata läheltä vesieliöiden kasvua ja kehitystä". Jos mietin meille tuota pikkuakvaariota, niin nuo eliöparat kuolisivat parissa viikossa, koska tyttö unohtaisi hoitaa niitä. Jotenkin tuo elävien eläimien (ovatpa ne sitten kuinka pieniä tahansa) myyminen leluna lapsille kuulostaa kauhealta.Se, että ne ovat osa lelupakkausta! Mutta mitäpä siitä, jos pienet vesieliöt kuolevat, koska ne voi heittää sitten paketteineen päivineen roskikseen ja etsiä tilalle jotakin uutta. Miten lapsia tuolloin opetetaan kunnioittamaan jokaista elävää olentoa?

Ratkaisin itse lahjarallin tänä vuonna siten, että olen tehnyt kaikille kummi-, bonus- ja siskonlapsille itse lahjakortit, joilla he pääsevät viettämään päivää kanssani Hoplopissa, Mehukattimaassa tai vastaavassa. Tytölle ostin lisäksi pahvisen rakennus-setin, josta voi askarrella pienen linnan (näitä myytiin Lidlissä ainakin vielä marraskuussa). Jos nyt jo tässä vaiheessa leluteollisuus aiheuttaa itselleni harmaita hiuksia, mitä se tuleekaan olemaan siinä vaiheessa, kun oma lapseni olisi leikki-iässä? Toivon totisesti, että ihmisten ajattelutavassa jokin muuttuu ja tavarasta tulee uusi pahe, jota paheksutaan ja pyritään välttämään.

Huh! Sainpas tämän pois sydämeltäni.

p.s Ja kyllä. Pukinkontissa on myös pari LOL-palloa..

 

Ladataan...

Ladataan...

 

Moikka!

Onko teistä joku muukin ihastunut Mailegin nisseihin? Nämä tanskalaiset pienet tontut ovat ainakin omaan mieleen ja ne ovatkin ainoat tontut, jota meillä nähdään jouluisin, sillä en tykkää yhtään muunlaisista ns. markettitontuista. Ensimmäisen Mailegin nissen ostin kaksi vuotta sitten ja nyt niitä asuu meillä kuusi. Enempää en ole ajatellut hankkia (koskaan ei voi sanoa ei koskaan), sillä liikaa on liikaa, vaikka olisivatkin nissejä. Kaksi niistä asustaa tänä jouluna meidän makkarissa ja kolme takan päällä. Yksi seikkailee vähän siellä sun täällä ja erityisesti tytön mielestä on hauska seurata, mitä tämä yksi nisse on keksinyt, kun hän viikonlopun jälkeen tulee taas kotiin.

Mailegilla on myös paljon muunlaisia hahmoja, kuten pupuja, possuja ja pieniä hiiriä, mutta olen nyt tykästynyt vain noihin nisseihin. Olen nähnyt erilaisissa facebook-ryhmissä, miten jotkut kuorruttavat kotinsa kaikella Maileg-roinalla ja itse ahdistuisin sellaisesta määrästä tavaraa. Enemmän on siis vähemmän ja itselle riittää varsin hyvin kuusen lisäksi nuo jo olemassa olevat tyypit. Olen kai hiukan minimalismiin tapuvainen ihminen, sillä kaikki suuret koristemäärät ja värien sekamelskat saavat heti tuskanhien nousemaan niskaan. Nuo tontut ovat kuitenkin sellaisia, että odotan aina sitä hetkeä, kun saan kaivaa ne esiin säilytyslaatikosta. Jouluun on viikko aikaa ja on kivaa puuhailla kaikenlaisia joulujuttuja. Ilman joulua tämä pimeä talvi olisi niin paljon synkempi.

Ihanaa joulunodotusta!

Ladataan...

Ladataan...

Uusperhe on yleensä monien käyttäytymiskulttuurien ja perinteiden sekamelska, koska kaikilla on oma tapansa tehdä asioita. Siihen vaikuttavat kaikilla jo eletty elämä ja tottumukset. Erityisesti jouluna, joka on vuoden suurin perhejuhla, on syytä miettiä mikä on kullekkin perheenjäsenelle tärkeää. Jollekkin se joulu ei tule ilman mantelin löytymistä puurosta, joulukirkkoa tai aamusaunaa. Meidän uusperhe on ollut yhdessä jo monena vuonna ja yhteistä joulua vietettiin perheenä ensimmäistä kertaa 2017. Aikaisemmin tyttö on ollut joulut mummilla ja me olemme viettäneet aaton omien vanhempieni luona ja joulupäivänä olemme menneet fammulle, kun tyttö on tullut mummilta meille. Meille ei siis ole vielä ehtinyt muodostua omia jouluperinteitä. Pidän erittäin tärkeänä uusperheen kannalta, että panostetaan niiden omien tapojen ja perinteiden rakentumiseen, koska samalla niistä tulee se meidän oma juttu, joka taas vahvistaa yhteenkuuluvuutta. 

Tänä vuonna vietämme ensimmäistä joulua omakotitalossamme ja päätimme pistää koko pakan uusiksi, kutsumalla omat vanhemmat ja isovanhemmat tällä kertaa meille syömään. R:n sukulaiset tulevat puolestaan joulupäivänä aterioimaan kanssamme. Ajattelin, että tänä jouluna olisi hyvä alkaa miettiä niitä oman perheen perinteitä, joiden kanssa tulee varmasti joulu ja joita tyttö toivottavasti siirtää omaan perheeseensä sitten aikanaan. Omasta lapsuudesta muistan parhaiten sen, miten aamulla saimme siskon ja veljen kanssa syödä suklaajoulupukkeja samalla, kun katsoimme joulupukin kuumaa linjaa. Aattona mentiin isän vanhemmille syömään ja hautausmaan kautta kotiin odottamaan joulupukkia. Haluaisin luoda meillekkin sellaisia juttuja, joista lapset haluavat pitää kiinni vielä aikuisenakin.

Tänä jouluna kokeilemme ainakin seuraavanlaisia juttuja (osa varmasti pääsee jatkoon ja osa todellakaan ei..):

Kuusen koristelu. Se tehdään jo viikkoa ennen joulua, että ehditään nauttia siitä mahdollisimman kauan. Kuusen löytyminen omasta metsästä olisi ihanaa, mutta taidamme turvautua tänä vuonna ostettuun kuuseen. Tytöllä on joka vuosi ollut myös omassa huoneessaan pikkukuusi, johon hän on saanut toteuttaa kaikki villeimmätkin koristeluideat ja iso kuusi on hillitympi.

Joulusauna aamulla. Olen aina halunnut päästä saunaan aamulla ja jouluaatto on paras päivä siihen hommaan. Saunassa odottavat jo uudet laudeliinat sekä saunatuoksu. Meillä saunotaan pappan lyhtyjen valossa ja olen ajatellut yhdistää tuohon rentoutushetkeen myös kasvonaamion.

Joulupukin kuuma linja. Ei varmaankaan tarvitse enempää perusteluja. Sitä on vaan ihan pakko seurata aattoaamuna. Aamupalaksi riisipuuroa, mutta manteli taitaa ainakin vielä jäädä pois. Meillä syödään riisipuuroa talviaikaan muutenkin useasti, joten tämä sopii hyvin myös jouluaamuun.

Kävely kylillä. Tästä minulla on sellainen ihana ruusunpunainen ajatus, että olisi lunta ja kävelisimme katselemaan naapureiden jouluvaloja sekä kirkkoa aamupalan jälkeen. Jos sataa vettä, niin tämä tuskin toteutuu ja jäädään sohvalle tuijottamaan piirrettyjä. Mutta sekin on ihan yhtä hyvä perinne.

Yhteinen jouluateria. Tästä tulee niin kivaa, kun pääsen itse suunnittelemaan menua sekä kattausta ja saan kutsua kaikki läheiset meille. Sisko perheineen lähee Ruotsiin jouluksi, mutta muuten kaikki tärkeät ovat paikalla. On mukavaa tarjota kerrankin hiukan stressittömämpi joulu omalle äidille ja isoäideille. Tällä kertaa on minun vuoroni hoitaa joulusiivous, koristeet ja kattaus ja he pääsevät valmiiseen pöytään.

Retki hautausmaalle. Alkuillasta, kun sukulaiset ovat jatkaneet meiltä omiin joulumenoihinsa, lähdetään vielä hautausmaalle viemään kynttilät pikkuveljelle ja pappalle. Hautausmaa on aattoiltana satumaisen kaunis, että suosittelen jokaista käymään siellä. Kynttilämeri on niin täynnä rakkautta ja hartautta, mutta samalla myös ikävää. Itselleni joulu ei tule ilman käyntiä hautausmaalla.

Joulupukin vierailu. Se on ihan varmasti jokaisen lapsen joulun odotetuin juttu, niin myös meillä. Muistan lapsena miten jännittyneinä yritimme tirkistellä auton takapenkiltä, josko joulupukki näkyisi jo kotimatkalla. Viime vuonna pukki oli niin kiireinen, että jätti lahjat oven taakse, mutta toivottavasti tänä vuonna nähdään edes lakintupsu.

Aattoilta. Kun lapset ovat menneet nukkumaan, alkaa aikuisten oma jouluaatto. Sytytetään takkaan vielä tuli ja vedetään villasukat jalkaan. Itse ainakin aion avata suklaarasian ja rauhoittua aattoiltaan.

 

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...

Heissan!

Makuuhuone on saanut kunnon päivityksen tässä parin kuukauden aikana, kun ensin maalattiin ja sitten innostuin sisustamaan koko huonetta vähän enemmän oman tyyliseksi. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen ja tällä hetkellä makkari näyttää siis tältä. Talvella myös sisustuksen värit ovat muuttuneet tummempaan suuntaan.

Ostin black fridayna meille Ellokselta ihanat pussilakanat, jotka ovat puuvillaperkaalia ja tuntuvat "hotellin lakanoilta". Valitsin tummanharmaiden lakanoiden lisäksi valkoiset, koska myös pussilakanoilla on kiva sisustaa makuuhuonetta ja tehdä sängystä muhkea jättämällä peitot ja tyynyt näkyville sen sijaan, että ne peittäisi päiväpeitolla. Viikon testin jälkeen suosittelen noita Elloksen Cornelia-lakanoita lämpimästi myös muille. Nyt kun meillä on 3-4 settiä yksivärisiä petivaatteita, voin vihdoinkin laittaa eteenpäin niitä kamalia kukka- ja pallokuvioisia pussilakanoita, jotka eivät sovi mihinkään sisustukseen sitten yhtään. En tiedä mitä ihmettä olen ajatellut niitä valitessani? Lakanat saavat onneksi uuden elämän joko lastenhuoneessa tai sitten töissä majanrakennusmateriaalina. 

Seinälle on ilmestynyt taas kasa tauluja, sillä en oikein osaa elää pelkkien tyhjien seinien kanssa. Julisteet tilasin Deseniolta ja niistä huomaa oman mieltymykseni metsään, sillä suurin osa on luontoaiheisia. Pidän tällä hetkellä meidän makuuhuoneesta tosi paljon ja se kutsuu rauhoittumaan ja lukemaan kirjaa kissa kainalossa. Kynttilöitä palaa nyt joulun aikaan kilon päivävauhtia ja niillä saa tunnelmaa kaikkialle kotiin. Olen aikaisemminkin kertonut täällä, että makuuhuone on meillä ollut aina ns "aikuisten aluetta", jonne ei tehdä leikkejä tai tulla riehumaan. On ollut alusta asti tärkeää, että itselläni on ollut tässä uusperhearjessa, jokin paikka johon voin vetäytyä, kun siltä tuntuu ja myös siksi haluan pitää makuuhuoneen kauniina ja selkeänä. Pakopaikkaa arjesta tarvitaan onneksi aika harvoin, mutta joskus on ihan kiva olla hetki vain itsensä kanssa.

 

Ladataan...

Pages