Ladataan...

Hedelmäinen vihersalaatti

Kana-caesar salaatti

Kvinoasalaatti

Tapaslautanen

Savustettu konjakkilohi

Savuporomousse & ruisnappi

Kanamunanpuolikkaat

Ylikypsä härän rintafile punaviinikastikkeessa

Tzaziki

Hunajapaahdetut kasvikset

Kermaperunat

Lihapyörykät

Saaristolaisleipä & sämpylä

Vesi, maito & kotikalja

 

Suklainen nakukakku

Macaronsit

Kahvi & tee

Kun alettiin suunnitella meidän juhlia, meille oli heti selvää, mihin juttuihin halutaan panostaa. Yksi niistä oli valokuvaaja ja kuten blogissakin olette varmasti huomanneet, ei panostettu häneen turhaan. Toinen R:lle tärkeä juttu oli bändi ja meille molemmille herkkusuille tärkeää oli ruoka. Sillä juhlat ilman kunnollista, notkuvaa buffettia, eivät ole juhlat eivätkä mitkään. Bändi nosti tunnelman kattoon koko loppuillaksi ja todettiin, että myös sen kanssa olisi ollut turha pihistellä. Varattiin melkein vuosi ennen häitä vanhalta kotikunnaltani tuttu pitopalvelu Pikkasen purtavaa, koska olimme kuulleet heistä pelkkää hyvää. Tämä valinta osoittautui täydelliseksi ja olemme saaneet vierailta valtavasti kehuja parhaasta ruuasta, mitä he ovat juhlissa koskaan syöneet. Menua suunnittelimme yhdessä pitopalvelun kanssa ja heillä oli paljon hyviä ideoita meidän toiveidemme pohjalta.

Alkuruoka/ kylmät tarjottavat ovat aina uponneet meihin buffetissa paremmin, joten halusimme myös omissa juhlissamme tarjota kaikkea ihanaa kylmää ruokaa. Olemme sen verran suuria hyvän ruuan ystäviä, että spontanisti polkaisimme myös leikatessamme savulohta! Suuri suosikki vieraille ja meille oli juusto-tapastarjotin, joka notkui ihania leikkeleitä, ylikypsää possua, erilaisia suosikkijuustoja, viikunoita, melonia ja viinirypäleitä. Suosittelen ehdottomasti muitakin hääpareja lisäämään tapastarjottavia omalle listalleen. Salaatit olivat upean näköisiä, kun niihin oli lisätty syyshäiden teeman mukaisesti viinimarjoja, mustikoita ja viikunoita.

Hääkakkuna tarjottava suklainen nakukakku vadelmatuorejuustotäytteellä oli piste iin päälle ja olisi ollut ihana herkutella sen seurassa pidempäänkin. Mutta kuten kakun, myös muiden ruokien kohdalla kävi niin, että koko päivän ajan oli niin kiire joka paikkaan, että iso osa omasta ruuastani jäi syömättä. Se harmittaa nyt jälkikäteen ihan vietävästi. Ehdin onneksi edes maistaa hiukan kaikkea ja todeta ruuan suussa sulavaksi, mutta usein häissä taitaa vähän käydä niin, että hääpari ja häätiimi joutuvat kiirehtimään ruuan kanssa, koska haluavat ottaa vieraita mahdollisimman paljon huomioon ja jutella heidän kanssaan. Minullekkin kävi niin, että vesilasillisen hakeminen kesti äkkiä 20 minuuttia! Ruuan jälkeen otimme heti ryhmäkuvia perheen ja sukulaisten kanssa, jotka näin jälkeenpäin ovat kyllä paljon tärkeämpiä kuin possuttelu hyvän ruuan parissa. Minulle kävi myös niin, että nälkää en tuntenut koko päivän aikana, sillä jännitin ja olin niin innoissani kaikesta ympärilläni tapahtuvasta. Ruoka on kaikesta huolimatta kehuttu maasta taivaaseen monen vieraan toimesta, joten ihanaa, että he pääsivät nauttimaan siitä kunnolla. Suosittelen ehdottomasti myös kyseistä pitopalvelua muillekkin hääpareille, ette tule katumaan!

Kuvat: Pauliina Tähkäpää photography

Ladataan...

Ladataan...

Onpa marraskuun alku tosiaan näyttänyt sen harmaimman puolensa!

Tuntuu, että itsekin on lysähtänyt ihan kasaan tässä suhmuraisessa ja kosteassa ilmassa. Tämä aika vuodesta on ehdottomasti kaikista masentavin ja niin kuin täälläkin monen blogeissa on näkynyt, niin sitä vastaan käydään urheasti kynttilöin ja villasukin. Itselläni sisustusinto on hiukan jo laantunut seinien maalaamisen jälkeen ja joulujututkaan eivät ihan vielä innosta. Tai no huijasin. Kyllä ne innostavat, mutta haluaisin säästellä niitä sinne adventin alkuun asti. Häiden ja sen kaiken hömpötyksen jälkeen oma mieli on jotenkin erityisen tyhjä ja arki tuntuu melko tylsältä ihan ilman tätä tylsää keliäkin. Olo tuntuu tällä hetkellä aika laiskalta ja saamattomalta, mutta olen ottanut avuksi bullet journalin ja nyt harjoittelen jäsentämään arkea sen avulla.

Miten tästä muutamasta viikosta sitten selviäisi kunnialla? Marraskuun lopussa saa viritellä jo jouluvalot ikkunaan ja suunnitella tuota pimeän ja harmaan ajanjakson parasta juhlaa. Mutta nyt kun marraskuun loppuun on vielä aikaa ja mieli on maassa, pitäisi keksiä tekemistä, jolla saisi piristystä arkeen.

Uiminen

Uimahallissa käyminen piristää aina. Jostain syystä pidän kauheasti siitä kloorin tuoksun, lämmön ja valojen yhdistelmästä aina kun astun halliin sisään. Uimisen ja vesijuoksun jälkeen käyn vielä hetken istumassa höyrysaunassa sekä tavallisessa saunassa.

Aamulenkit

Välillä tuntuu, ettei sängystä vaan pääse ylös, mutta kun lenkin jälkeen tulee takaisin kotiin, olo on virkeämpi. Sitä paitsi käyttäisin tuon 30 min jokatapauksessa puhelimen selaamiseen sängyssä ja olisin väsyneempi kuin lenkin jälkeen. Vedenkestävät varusteet ja villapohjasukat ovat ehdottomat mukavuuden kannalta sateisina aamuina. Mielenkiintoiset äänikirjat saavat lähtemään lenkille myös silloin, kun muuten ei ehkä huvittaisi.

Kirjasto

Kirjojen lukeminen ei ehkä virkistä, mutta mikä sen mukavampaa sateisena iltana takkatulen ääressä. Itseäni kirjojen lukeminen rentouttaa ja lähikirjastossa on niin hyvä kirjatarjonta, että meistä on tullut sen vakiokäyttäjiä. Välillä on siis hyvä kaivautua viltin alle ja lukea itsensä uneen.

Tuorepuristettu omenamehu

Käytiin keräämässä kilokaupalla omenoita isoäidiltä ja vietiin ne mehustamoon. Nyt meillä on monta kymmentä litraa kirpeää omenamehua talvea varten. Aamu on kiva aloittaa lasillisella omenamehua ja on muuten ihan varmasti luomua ja ilman minkäänlaisia lisä- tai säilöntäaineita!

Huoliteltu ulkonäkö

Olen sellainen tyyppi, joka helposti vain heittää tukan nutturalle ja käy töissä ilman meikkiä. Itsensä ehostaminen piristää kuitenkin ihan eri tavalla ja on kiva lähteä liikkeelle kun on hiukan meikkiä naamassa ja tukka letitetty nätisti. Olen yrittänyt panostaa tähän viime aikoina ja hoitanut ihoani, punannut huuliani sekä lakannut kynsiäni enemmän kuin kesällä. Ensi viikolla on taas aika laitattaa ripsienpidennykset, jotka helpottavat aamuja huomattavasti.

Jooga

Edelleen tämä on to do- listani kärjessä. En ole vieläkään hankkinut korttia paikalliselle joogastudiolle, joka hiukan harmittaa. Tämä olisi ihana tapa selvitä ankeasta syksystä.

Treffailu

Nyt kun ollaan naimisissa ja häät ovat ohi, on aika kiva palata meidän tavalliseen arkeen ja tapoihin takaisin ( vaikka siirtyminen siihen on ollut hiukan tahmeaa). Me käydään treffeillä aina silloin tällöin ja se jos mikä piristää myös marraskuussa. Mietinkin, että tästä voisi tehdä ihan oman postauksen, koska me on käyty vähän kaikenlaisilla treffeillä yhteisten vuosien aikana. Parasta on silti perinteisesti leffassa käyminen.

 

 

Ladataan...

Ladataan...

Tällä kertaa luvassa hiukan juttua omasta ja R:n pukeutumisesta ja ehostautumisesta meidän hääpäivänä.

Löysin oman pukuni Kaarinan Zazabellasta melkein vuosi ennen häitä ja pitsinen, rento ja hiukan boheemi mekko iski minuun heti. En siis ehtinyt tehdä massiivista sovittelukierrosta kaikissa Turun liikkeissä, koska puku löytyi jo heti ensimmäisessä sovituksessa. Minulla oli tietynlainen mielikuva siitä, minkätyylistä pukua etsin ja tiesin haluavani puolipitkät tai pitkät hihat. Ostin mekkooni sopivan selästä napitettavan pitsiboleron, joka oli mielestäni piste iin päälle. En ole koskaan ollut mikään kovin koristeellinen ihminen, joten pidän yksinkertaisuudesta ja selkeydestä. Tämän vuoksi minulla oli koruina vain Aarikan korvikset ja ranteessa hopeakoru. Hunnun halusin pitkänä ja ilman mitään pitsikrumeluureja. Tykkäsin mekostani kovasti ja edelleen käyn välillä kaapin perällä hipelöimässä sitä haikeana.

R:n puku löytyi Turun Manschettista ja sieltä saatiin tosi asiantuntevaa palvelua ( samaa ei voi ihan sanoa Zazabellasta). R oli puhunut jo alusta asti sinisestä puvusta ja liikkeestä löytyi laadukas puku, sävyyn sopiva liivi ja kravaatit sekä taskuliinat sulhaselle ja bestmanille. Sinisen puvun kanssa valittiin kuvioitu burgundiin taittava kravaatti ja niinpä sulhanenkin oli saatu sopimaan häiden muihin teemaväreihin. R ja BM kävivät hääaamuna pukeutumassa liikkeessä, joten kaikki oli varmasti ihan viimeisen päälle. Vieheiden värit ja kukat oli valittu kimpun ja värien kanssa yhteensopiviksi. Neilikat olivat hiukan turhan massiiviset, mutta kuvaajan ja liikkeen omistajan avustuksella niistä saatiin hiukan kevyemmät. R:llä oli tummanruskeat nahkakengät ja ranteessa musta Daniel Wellingtonin kello, jonka olen ostanut hänelle joululahjaksi. Pieni miinus tulee siitä, että juuri ennen potretteihin siirtymistä, R:n puvusta irtosi nappi. Neuvokas bestman oli onneksi varautunut kaikkeen ja kaivoi jo ompelupakkausta esiin, kun me muut vasta ihmettelimme tilannetta sormi suussa.

Oman kampaukseni ja meikkini loihti taitava Elisa Turun Elyciasta, jossa olen nyt käynyt vuoden verran hoidattamassa pitkiä, takkuisia hiuksiani. Kampauksen ohjeistus oli myös niinikään boheemi ja sopivasti huoleton. Halusin lisäksi hiuksiini vihreää ja sain jostain päähänpinttymän marjoista, joita kampauksessa oli neilikan lisäksi. Kampaus onnistui tosi hyvin ja kesti kaiken rieputuksen hääpäivän aikana. Minulla oli ripsienpidennykset ja meikki oli aika perinteinen, hillitty ja lämpimänsävyinen. Kimpussa oli samaa vihreää ja marjoja kuin hiuksissani ja lisäksi siitä löytyi tummia värejä ja kauniita ruusuja. Kimppu oli mielestäni ihanan suuri, näyttävä ja rönsyilevä.

Vitsit, että kaipaan tuohon päivään takaisin!

Kaikki blogipostauksessa olevat kuvat on ottanut ihana Pauliina Tähkäpää photography.

 

Ladataan...

Ladataan...

Tästä se hääpostausten tykitys alkaa!

Kuvat saapuivat, joten laitan häistä parikin eri juttua lähiaikoina. Ensin haluan esitellä meidän upean juhlapaikan ja sen koristelut, koska näin niiden kanssa ihan valtavasti vaivaa. Olen ennenkin laittanut tänne kuvia Hintsan vintiltä, joka siis sijaitsee Raisiossa. Silloin kun valitsimme paikan häitämme varten, suurimman vaikutuksen teki upea lasinen seinä ja korkea tila.

Koristeiden ja värisävyjen kanssa panttasin aika kauankin, sillä halusin olla ihan varma valinnoista, mitä teemme. Vaikka tässä nyt puhun vain itsestäni, niin meillä kyllä suunniteltiin ja päätettiin asiat yhdessä, joten kysyin aina myös R:n mielipidettä koristeista. Syyshäistä ensimmäisenä mieleeni alkoi hahmottua burgundi väri ja isoisän lyhdyt. Niistä lähdettiin sitten työstämään muita somisteita ja burgundin lisäksi väreiksi valikoitui, kupari, vaaleaharmaa ja vihreä. Päätin myös saman tien, että meillä ei kitsastella tuon vihreän kanssa ja juhlapaikalla olikin upeat köynnökset ja katosta roikkuvat muraatit. Tuon katosta roikkuvien muraattien idean bongasin muistaakseni facebookin hääkirppisryhmästä.

Isoisän lyhdyt ovat minulle niin tärkeitä, että tiesin heti haluavani ne mukaan juhliin. Meille on siskon ja äidin kanssa kertynyt niitä niin iso määrä, että niillä koristeli helposti koko ison vintin. Koska lyhtyjä oli paljon, halusin myös pöydissä olevien köynnösten rakoihin lasipurkkeja kynttilöille. Kattoon laitettiin vihreiden lisäksi myös hehkulamppu-valosarjoja ja illan tullen lasiseinä loi illusion, joka näytti aivan siltä, että lamput jatkuvat loputtomiin. Lasipurkkeja kerättiin ahkerasti koko vuosi. Tein myös kaasojen kanssa erilaisia kimppuja ympäri juhlatilaa ihan diy-meiningillä. Kimpuissa oli eucalyptuksen lisäksi krysanteemia, maksaruohoa ja morsiusharsoa. Niistä tuli aika upeita, vaikka itse sanonkin.

Opettelin vuoden verran kirjoittamaan calligraphia-aakkosia, jotta pystyin itse kirjoittamaan meille tervetuloa-, menu- ja ohjelmakyltit sekä kaikille vieraille omat paikkakyltit. Ostin ja lainasin maalaustelineitä, joissa lasiset kyltit olivat. Kun koristelimme hääpaikkaa edellisenä iltana, iso tervetuloa-kyltti halkesi kahtia ja jouduin äkkiä tekemään muovista uuden, mutta ei sitä siinä seuraavan päivän häätohinassa ehtinyt edes murehtia.

Omasta mielestäni, meillä oli vaatimattomasti sanottuna ihan milettömän kauniisti koristeltu juhlapaikka. Boheemi, vehreä ja täynnä kynttilöitä ja tunnelmaa. Saimme paljon ihastelua myös vierailta, joten tuntui siltä, että kaikki vuoden aikana uurastetut tunnit koristeiden parissa kannattivat.

 

Kaikki blogipostauksen kuvat on ottanut Pauliina Tähkäpää Photography

Ladataan...

Pages