Tervetuloa kaikki sateiset ja hämäränhyssyt illat! Olen iloinen, että voin hidastaa ja käpertyä ympäröivän luonnon tavoin keräämään voimia ensi kevättä ja uutta kasvukautta varten. Pimeässä on oma viehätyksensä ja ainakin toistaiseksi aamulenkit sujuvat ongelmitta, iltaisin keho alkaa olla niin rasittunut päivästä, että jään useammin mielummin sohvalle neulomaan. Sain viettää viikon mittaisen syysloman leväten ja kotona puuhaillen, hemmottelin itseäni hieronnalla ja lounastin ulkona. Eksyin myös lastenvaatekirppikselle ja löysin aika söpöjä vaatteita vauvalle. Lomalla aloin vilkuilla kodin nurkkia sillä silmällä, että haluan järjestellä paikkoja kuntoon kaappi kerrallaan tulevan talven aikana. Lokakuussa vietettiin pitkästä aikaa myös paljon aikaa kahden kesken ja se tuntui erityisen hyvältä. Laitettiin venettä kuntoon, vierailtiin kurpitsaviikoilla ja käytiin monen monilla treffeillä. Haluan ehdottomasti jatkaa treffailua myös marraskuussa ja kalenterissa on onneksi aika monta kivaa juttua tulossa yhdessä mieheni ja ystävien kanssa.

Raskaus on edennyt onneksi toivotulla tavalla ja tunnen jo pieniä liikkeitä. Se tekee oloni niin mahdottoman onnelliseksi ja olemmekin yhdessä mieheni kanssa fiilistelleet vauvan tuloa ihan päivittäin. Tuntuu ihanalta käydä tätä matkaa yhdessä hänen kanssaan. Olen voinut tosi hyvin ja pystynyt vielä jatkamaan kylmäuintia ja lenkkeilyä. Joogassa käyn kerran viikossa, mutta se on minulle nyt ensisijaisesti tapa rentoutua arjen keskellä. Olen ottanut vesijuoksun osaksi arkirutiineja ja vedenkestävät kuulokkeet ovat olleet mainio hankinta sitä ajatellen. Vesijuoksu sujuu meinaa varsin mukavasti, kun samalla pystyy kuuntelemaan äänikirjoja tai podcasteja.

Lokakuussa

Onnistuin. Aloitin taas käymään uimahallilla säännöllisesti. Nyt kun juoksutreenit tuntuvat vain kaukaisilta muistoilta, tarvitsin arkeeni kovasti liikuntaharrastusta, jossa voin käydä viikoittain. Uinti ja vesijuoksu tuntuvat hyvältä kehossa ja saunassa lämmittely sateisena päivänä on iso plussa.

Panostin. Olen vihdoinkin saanut aikuisten vaatesäilytyksen sekä koko kodin paperikaaoksen kuntoon ja vitsit miten hyvä mieli kunnollisesta järjestyksestä tulee. Otin syyslomalla asiakseni hoitaa nämä epäkohdan arjessani ja nyt esimerkiksi vaatehuolto ja siivous sujuu huomattavasti nopeammin. Yksi iso motivaatio on se, että talven aikana työhuoneesta pitäisi taikoa vauvan huone. Ongelmaksi muodostuu se, että työhuoneen rojuille ei ole yhtään enempää säilytystilaa muualla talossa. Olisin valmis karsimaan sieltä kaiken, mutta muut perheenjäsenet eivät taida olla ihan samaa mieltä.

Olisi saanut jäädä välistä. Sähkön hinta alkaa pikkuhiljaa hirvittää enkä oikein keksi enää, millä keinoin siinä pystyisi pihistelemään enempää. Olemme laittaneet jo vaatehuollon, kokkailut ja suihkuttelut ihan minimiin, emme käy kotona saunassa ja lämmityskin hoidetaan vain puilla tällä hetkellä. Ahdistaa jo valmiiksi tulevat talvikuukaudet.

Mieleenpainuvin retki. Kävimme mieheni kanssa Halikon kurpitsaviikoilla ja mielestäni retki oli varsin onnistunut. Haaveilimme jo, että ensi vuonna pääsemme käymään siellä pienen vauvamme kanssa. Osuimme paikalle onneksi varsin sateisena iltana ja ihmisiä oli liikkeellä tosi vähän. Sen jälkeen siellä on tainnutkin riittää kuhinaa, mutta halloweentunnelmaa sieltä ainakin sai imettyä itseensä oikein kunnolla. Herkuteltiin kurpitsamakkaroilla ja bongailtiin kurpitsoista viekkaita ilmeitä. Postauksen kuvat otettiin sieltä.

Onnellisin hetki. Niitä oli kaksi ihan ylitse muiden. Rakenneultrassa saimme kuulla, että kaikki on hyvin. Toinen ihana hetki oli se, kun mieheni tunsi vauvan liikkeitä ensimmäistä kertaa mahan läpi. Olin itse ehtinyt iloita niistä jo viikon verran ja tuntui tosi tärkeältä, että toinenkin pääsee kokemaan saman.

Paras herkku. Se on vaihdellut päivittäin ja ollut kaikkea vihreistä viinirypäleistä glögiin ja suklaapatukoista marjajogurttiin.

Marraskuussa

Vähän enemmän. Lepoa ja kotoilua. Kehoni on ihan uudenlaisen rasituksen äärellä ja huomaan kaipaavani työpäivän jälkeen paljon enemmän kodin rauhaan, kuin aikaisemmin. Olen siirtänyt liikunnan harrastamisen aamupäiviin, koska silloin minusta saattaa löytyä vielä paljonkin ylimääräistä energiaa. Odottelen siis kynttilöitä, päiväunia, lukemista ja neulomista. Joogassa rentoutuminen on myös superihanaa.

Vähän vähemmän.  Me otimme kotona käyttöön vihdoinkin illat ilman puhelimia. Olen huomannut miten vähän sitä kaipaakaan silloin, kun puhelin ei ole koko ajan käden ulottuvilla. Aiotaan jatkaa koko marraskuun samoin.

Toivon, paljon ihania raskauden hetkiä marraskuuhun. Yhteisiä muistoja odotusajalta ja valmistautumista vauvan tuloon. Toivon myös, että kuntoni pysyisi ennallaan ja jaksaisin vielä töissä ja arjessa, kuten ennenkin.

Aion, aloittaa ihan viimeistään marraskuun lopulla joulupuuhat. Olin viime vuonna jo niin kypsä koko joulunviettoon, että taisin vannoa skippaavani koko juhlan tänä vuonna. Tosiasiassa joulun viettäminen vuosi toisensa jälkeen ilman omaa lasta tuntui jo niin pahalta, että tiesin varsin hyvin jouluinhon johtuvan siitä. Nyt pieni joulufiilis on herännyt ja luulen, että voin kerrankin aidosti onnellisena juhlistaa kyseistä pyhää. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2018. En malta odottaa!