Tällä kertaa luvassa hiukan juttua omasta ja R:n pukeutumisesta ja ehostautumisesta meidän hääpäivänä.

Löysin oman pukuni Kaarinan Zazabellasta melkein vuosi ennen häitä ja pitsinen, rento ja hiukan boheemi mekko iski minuun heti. En siis ehtinyt tehdä massiivista sovittelukierrosta kaikissa Turun liikkeissä, koska puku löytyi jo heti ensimmäisessä sovituksessa. Minulla oli tietynlainen mielikuva siitä, minkätyylistä pukua etsin ja tiesin haluavani puolipitkät tai pitkät hihat. Ostin mekkooni sopivan selästä napitettavan pitsiboleron, joka oli mielestäni piste iin päälle. En ole koskaan ollut mikään kovin koristeellinen ihminen, joten pidän yksinkertaisuudesta ja selkeydestä. Tämän vuoksi minulla oli koruina vain Aarikan korvikset ja ranteessa hopeakoru. Hunnun halusin pitkänä ja ilman mitään pitsikrumeluureja. Tykkäsin mekostani kovasti ja edelleen käyn välillä kaapin perällä hipelöimässä sitä haikeana.

R:n puku löytyi Turun Manschettista ja sieltä saatiin tosi asiantuntevaa palvelua ( samaa ei voi ihan sanoa Zazabellasta). R oli puhunut jo alusta asti sinisestä puvusta ja liikkeestä löytyi laadukas puku, sävyyn sopiva liivi ja kravaatit sekä taskuliinat sulhaselle ja bestmanille. Sinisen puvun kanssa valittiin kuvioitu burgundiin taittava kravaatti ja niinpä sulhanenkin oli saatu sopimaan häiden muihin teemaväreihin. R ja BM kävivät hääaamuna pukeutumassa liikkeessä, joten kaikki oli varmasti ihan viimeisen päälle. Vieheiden värit ja kukat oli valittu kimpun ja värien kanssa yhteensopiviksi. Neilikat olivat hiukan turhan massiiviset, mutta kuvaajan ja liikkeen omistajan avustuksella niistä saatiin hiukan kevyemmät. R:llä oli tummanruskeat nahkakengät ja ranteessa musta Daniel Wellingtonin kello, jonka olen ostanut hänelle joululahjaksi. Pieni miinus tulee siitä, että juuri ennen potretteihin siirtymistä, R:n puvusta irtosi nappi. Neuvokas bestman oli onneksi varautunut kaikkeen ja kaivoi jo ompelupakkausta esiin, kun me muut vasta ihmettelimme tilannetta sormi suussa.

Oman kampaukseni ja meikkini loihti taitava Elisa Turun Elyciasta, jossa olen nyt käynyt vuoden verran hoidattamassa pitkiä, takkuisia hiuksiani. Kampauksen ohjeistus oli myös niinikään boheemi ja sopivasti huoleton. Halusin lisäksi hiuksiini vihreää ja sain jostain päähänpinttymän marjoista, joita kampauksessa oli neilikan lisäksi. Kampaus onnistui tosi hyvin ja kesti kaiken rieputuksen hääpäivän aikana. Minulla oli ripsienpidennykset ja meikki oli aika perinteinen, hillitty ja lämpimänsävyinen. Kimpussa oli samaa vihreää ja marjoja kuin hiuksissani ja lisäksi siitä löytyi tummia värejä ja kauniita ruusuja. Kimppu oli mielestäni ihanan suuri, näyttävä ja rönsyilevä.

Vitsit, että kaipaan tuohon päivään takaisin!

Kaikki blogipostauksessa olevat kuvat on ottanut ihana Pauliina Tähkäpää photography.