Rakkaudentäyteistä keskiviikkoiltaa!

Hääpäivä häämöttää kahden viikon päässä ja jännitys on sormenpäillä kosketeltavaa. Meillä on tekemistä vielä vaikka kuinka ja kaikenlainen pieni näpertely on kesken. Ollaan kuitenkin tähdätty siihen, että hääviikolla olisi enemmän aikaa fiilistellä ja rentoutua (perjantaita lukuunottamatta).

Nyt kun meillä on menossa ne kutkuttavimmat ajat elämässä ja odotus sekä jännitys väreilevät ilmassa, haluan kertoa teille meidän rakkaustarinamme ja sen mistä kaikki alkoi.

Mistä kaikki sitten alkoi?

Olin palaamassa ystäväni kanssa kotiin päin baarista huhtikuussa 2014, kuten monena muunakin lauantaina ja olin saatamassa häntä omaan kotiinsa illan päätteeksi. Ystäväni oli kertonut minulle aikaisemmin deittisovelluksesta, jota hän oli huvikseen käyttänyt ja olimme ladanneet sen myös minun puhelimeeni. Olin ehtinyt saada muutamia matcheja, mutta en oikein kehdannut ottaa keneenkään yhteyttä. Selailin R:n kuvia aina välillä ja mietin mitä hänelle kirjoittaisin. Energinen ja spontaani ystäväni siinä parkkipaikalla sanoi, että nyt kirjoitat sille jotain. Hänen avustuksellaan sain väkerrettyä kokoon hienon lauseen: ”Mitä sun pääsiäiseen kuuluu?” ja jäin jännittyneenä odottamaan vastausta. ”Ihan jees” tai jotain sinne päin oli vastaus ja ystäväni opastuksella vastasin vielä pariin viestiin ja jätin asian siihen.

Jatkoimme kirjoittelua kuitenkin muinakin päivinä ja R:n kanssa oli hirveän helppo puhua kaikesta. Pelottavan nopeasti huomasin kertovani itsestäni myös niitä syvällisempiä juttuja. Sovittiin, että R tulee hakemaan minua töistä keskustasta ja tapaamme silloin ensimmäistä kertaa. Ehdotin (ystäväni neuvoja kuunnellen), että kävelylenkki on hyvä tapa tutustua, koska silloin voi olla myös hetken hiljaa ilman, että se on kiusallista.

Kun kyseinen ilta koitti, olin niin hermostunut! Kun tajusin hänen odottavan parkkipaikalla, meinasin perua koko treffit, sillä jännitin niitä niin paljon. Housuni olivat revenneet reidestä koko matkalta aikaisemmin päivällä, mutta ehdin onneksi juosta ostamaan uudet. Siinä, käsi työpaikan oven kahvassa, vedin kuitenkin syvään henkeä ja astuin ulos ovesta moikkaamaan tulevaa aviomiestäni. Muistan vielä, että ensireaktioni hänestä oli jotakin Kimi Räikkösen ja näyttelijä Wentworth Millerin (Pako sarjasta) välillä. Kiinnitin myös heti huomiota kirkkaisiin silmiin ja pehmeästi suhisevaan S:ssään. En ollut koskaan ennen kuullut kenenkään lausuvan S kirjainta sillä tavalla. Tyyppi oli ihanan persoonallinen, mutta aika hiljainen. Kerroin hänelle matkalla Ruissaloon, että tätini tietää missä olen ja tulee hakemaan, jos minuta ei kuulu mitään. Rohkaisi häntä varmaan tosi paljon tutustumaan minuun?

Kävelimme verkkaisesti ja juttelimme perheistä, harrastuksista, hänen lapsestaan ja ylipäätään kaikesta. Tai no minä puhuin ja tenttasin (koska ystäväni oli ehdottomasti kieltänyt olemasta hiljainen, koska se ei kiinnosta ketään!) ja R vastaili aina välillä. Muistan, että istuimme valkoisella puiston penkillä ja minua harmitti kun en voinut istua lähempänä häntä, koska välissämme oli lokinkakkaa. Ensitreffit olivat juuri sellaiset ensimmäiset, kuin ne yleensä ovat eli minulla oli koko ajan kylmä (oli huhtikuu) ja maha kurisi tyhjyyttä, mutta en huomannut tai välittänyt, koska en halunnut kaiken loppuvan niin nopeasti. Muistin kuitenkin vielä erotessammekin ystäväni neuvon vol. 148 enkä pussannut ekoilla trefeillä. Kaduin sitä heti kun hän kaarsi pois pihasta, jossa oma autoni oli. Korjasimme asian kahden päivän päästä.

Rakastuin R:ään päätä pahkaa ja olimme alusta asti paljon yhdessä. Niistä kutkuttavista alkumetreistä otteemme ovat muutuneet haparoivista tutuiksi sekä varmoiksi ja rakkaus toiseen on vain kasvanut entisestään. On ihanaa olla sellaisessa suhteessa, matkalla kohti avioliittoa, kun tiedät toisen pysyvän aina vierellä ja pystyt luottamaan jokaisessa tilanteessa.

Kiitos ystävälleni neuvoista, joiden avulla sain kalastettua itselleni aviomiehen, enkä nolannut itseäni täysin  paljastanut heti kaikkia kummalisuuksiani toiselle!

-Annika