Annikaruu

31.8.2018 Annikaruu

Muutama syy innostua syksystä

Heipparallaa!

Syksyn haistaa selvästi jo aamuisin, kun pistää nenän ulos takapihan ovesta. Monena aamuna pelto on ollut kauniin usvainen ja läheiselle suolle on äänestä päätellen kerääntynyt joukko kurkia. Fasaaniherra tekee jokapäiväistä kierrostaan meidän pihan reunaa pitkin. Ja taas mietin, että vitsit miten mahtavaa on asua maalla. Meidän pihalle ei aamulla aikaisin kuulu muuta kuin kaukainen kurkien laulu. Ollaan nyt seurailtu meidän pihan nurkkaa erityisen tarkasti, sillä sinne on ilmestynyt tässä viikon aikana mystinen kolo. Se on selkeästi jonkin eläimen kaivama, mutta ei olla fasaanin lisäksi nähty siellä kuljeksivan muita eläimiä.

Syksy on mahtavaa aikaa. Tosin olen viime aikoina pistänyt merkille, että fiilistelen jokaista uutta vuodenaikaa aina yhtä innoissani. Siksi on niin hienoa, että meillä on neljä vaihtuvaa vuodenaikaa. Nyt kuitenkin nautin erityisen paljon siitä, että aamut ovat raikkaita paahteisen kesän jälkeen, mutta iltapäivisin on vielä lämmintä. Syksy myös tuoksuu enemmän kuin kesä. Olen listannut alle asioita joista pidän syksyssä niin kovasti:

Viileät aamut

Tästä olikin jo puhetta. Aamu ei voi alkaa huonosti kun vetää keuhkot täyteen raikasta, kosteaa ilmaa.

Muuttolinnut

On niin mahtavaa, että voidaan täällä maalla seurata muuttolintuja lähietäisyydeltä, jonka lähellä sijaitseva suo mahdollistaa. Nyt on nähty meidän pellolla kurkia ja muutama hanhi.

Sienimetsä

Paras harrastus syksyisin. Sienien löytymisessä on jotakin kutkuttavaa, eikä sitä malttaisi lopettaa millään, kun on päässyt vauhtiin. Syksyllä metsä tuoksuu voimakkaasti sammaleelta, kasvavilta (ja vähän mädäntyviltäkin) sieniltä, havuilta ja kosteilta lehdiltä. Silloin on hyvä aika käydä vaeltamassa retkeilyreitistöillä ja luonnonpuistoissa. Lokakuussa on taas aikaa siihen puuhaan.

Syysistutukset

Kun kesäkukat ovat nuupahtaneet, ne on ihana vaihtaa kanerviin, hopealankaan, koristekaaleihin, marjakanervaan ja krysanteemeihin. En ole hankinnut syyskukkia meille vielä kovin montaa, sillä häämatkan ajan ne kuitenkin joutuisivat pärjäämään pitkälti omillaan. Olen tehnyt jo valmiiksi paljon suunnitelmia, että millaisia istutuksia meiltä tänä syksynä voisi löytyä.

Kynttilät & valot

Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Kurkkupurkit ovat toimineet meillä jo monta vuotta sisustuksessa kynttiläpurkkeina ja ulos laitan isoisän lyhtyjä. Pidän kovasti myös hehkulamppuvalosarjoista, joita onkin meillä sisällä ja ulkona. R puhuu usein, että olen varsinainen hämäränotus, kun haluan iltaisinkin aina oleilla mielummin hämärässä, kuin kirkkaiden valojen kanssa.

Pataruoat

Heti kun ilmat viilenevät, meillä aletaan kaivaa isoja patoja esiin. Niissä haudutetaan viikonloppuisin mureita lihoja tai karjalanpaistia. Ollaan tehty välillä myös pataleipää, joka syntyy todella vähällä vaivalla. Tänä syksynä olisi tarkoitus jakaa tännekkin pari patareseptiä, mutta emme ole vielä toistaiseksi ehtineet niitä valmistaa. Pari viikkoa voi vetää vielä salaattilinjalla ja sitten lämpimät liharuoat saavat ihan luvan kanssa syrjäyttää kesän kevyemmät lounaat.

TV-sarjat

Uudet kaudet tietävät aina sitä, että alkaa olla virallisesti syksy. Iltaisin pitkän päivän jälkeen on kiva kaivautua sohvannurkkaan villasukkaparin kanssa ja seurata lempparisarjoja. Omiin suosikkeihini, joita odotan kuuluvat mm: Ex-onnelliset, Ensitreffit alttarilla, Neljät häät, Suomen kaunein koti sekä Enbuske, Veitola & Salminen. Paljon hyvää seurattavaa siis tiedossa.

Haravointi & pihahommat

Meidän pihalla ei vielä kovin isoja puita kasva, mutta pensasaidat takaavat kuitenkin sen, että haravoimaan pääsee. Syksyllä on kiva laittaa pihaa talvea varten ja puuhata yhdessä ulkona perheen kanssa. Tosin tuo meidän koululainen viihtyy nykyään jo niin hyvin kavereiden kanssa, että hän aika vähän osallistuu meidän pihatouhuihin.

Saunaillat

Kuuman kesän aikana ei paljoa tehnyt mieli enää iltaisin saunoa, mutta nyt kun päivät viilenevät, on kiva taas ottaa tavaksi viikonloppusauna. Omassa lapsuudessani siihen yhdistettiin jokin viikonlopun illan tv-ohjelmista sekä mukillinen kylmää jaffaa. Siinä sitten istuttiin saunan jälkeen posket vielä hehkuvina siskon ja veljen kanssa matolla, pyyhkeisiin rullautuneena ja katsottiin Bumtsibumia. Toivoisin, että pystyn siirtämään tuon perinteen aikanaan omille lapsille.

Hyggeily

Syksyllä voi luvan kanssa vähän laiskistua ja alkaa tehdä kodista itselleen pesää, jossa selviää talven yli. Olen muutenkin kova nautiskelija ja rakastan kaikkea lämmintä, pehmeää ja kodikasta, joten tämä syksyn tuoma mahdollisuus hyggeilyyn sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Suloista syksyn alkua!

-Annika

Avainsanat: syksy

Suhteet Oma elämä Mieli

29.8.2018 Annikaruu

Meidän tarina

Rakkaudentäyteistä keskiviikkoiltaa!

Hääpäivä häämöttää kahden viikon päässä ja jännitys on sormenpäillä kosketeltavaa. Meillä on tekemistä vielä vaikka kuinka ja kaikenlainen pieni näpertely on kesken. Ollaan kuitenkin tähdätty siihen, että hääviikolla olisi enemmän aikaa fiilistellä ja rentoutua (perjantaita lukuunottamatta).

Nyt kun meillä on menossa ne kutkuttavimmat ajat elämässä ja odotus sekä jännitys väreilevät ilmassa, haluan kertoa teille meidän rakkaustarinamme ja sen mistä kaikki alkoi.

Mistä kaikki sitten alkoi?

Olin palaamassa ystäväni kanssa kotiin päin baarista huhtikuussa 2014, kuten monena muunakin lauantaina ja olin saatamassa häntä omaan kotiinsa illan päätteeksi. Ystäväni oli kertonut minulle aikaisemmin deittisovelluksesta, jota hän oli huvikseen käyttänyt ja olimme ladanneet sen myös minun puhelimeeni. Olin ehtinyt saada muutamia matcheja, mutta en oikein kehdannut ottaa keneenkään yhteyttä. Selailin R:n kuvia aina välillä ja mietin mitä hänelle kirjoittaisin. Energinen ja spontaani ystäväni siinä parkkipaikalla sanoi, että nyt kirjoitat sille jotain. Hänen avustuksellaan sain väkerrettyä kokoon hienon lauseen: ”Mitä sun pääsiäiseen kuuluu?” ja jäin jännittyneenä odottamaan vastausta. ”Ihan jees” tai jotain sinne päin oli vastaus ja ystäväni opastuksella vastasin vielä pariin viestiin ja jätin asian siihen.

Jatkoimme kirjoittelua kuitenkin muinakin päivinä ja R:n kanssa oli hirveän helppo puhua kaikesta. Pelottavan nopeasti huomasin kertovani itsestäni myös niitä syvällisempiä juttuja. Sovittiin, että R tulee hakemaan minua töistä keskustasta ja tapaamme silloin ensimmäistä kertaa. Ehdotin (ystäväni neuvoja kuunnellen), että kävelylenkki on hyvä tapa tutustua, koska silloin voi olla myös hetken hiljaa ilman, että se on kiusallista.

Kun kyseinen ilta koitti, olin niin hermostunut! Kun tajusin hänen odottavan parkkipaikalla, meinasin perua koko treffit, sillä jännitin niitä niin paljon. Housuni olivat revenneet reidestä koko matkalta aikaisemmin päivällä, mutta ehdin onneksi juosta ostamaan uudet. Siinä, käsi työpaikan oven kahvassa, vedin kuitenkin syvään henkeä ja astuin ulos ovesta moikkaamaan tulevaa aviomiestäni. Muistan vielä, että ensireaktioni hänestä oli jotakin Kimi Räikkösen ja näyttelijä Wentworth Millerin (Pako sarjasta) välillä. Kiinnitin myös heti huomiota kirkkaisiin silmiin ja pehmeästi suhisevaan S:ssään. En ollut koskaan ennen kuullut kenenkään lausuvan S kirjainta sillä tavalla. Tyyppi oli ihanan persoonallinen, mutta aika hiljainen. Kerroin hänelle matkalla Ruissaloon, että tätini tietää missä olen ja tulee hakemaan, jos minuta ei kuulu mitään. Rohkaisi häntä varmaan tosi paljon tutustumaan minuun?

Kävelimme verkkaisesti ja juttelimme perheistä, harrastuksista, hänen lapsestaan ja ylipäätään kaikesta. Tai no minä puhuin ja tenttasin (koska ystäväni oli ehdottomasti kieltänyt olemasta hiljainen, koska se ei kiinnosta ketään!) ja R vastaili aina välillä. Muistan, että istuimme valkoisella puiston penkillä ja minua harmitti kun en voinut istua lähempänä häntä, koska välissämme oli lokinkakkaa. Ensitreffit olivat juuri sellaiset ensimmäiset, kuin ne yleensä ovat eli minulla oli koko ajan kylmä (oli huhtikuu) ja maha kurisi tyhjyyttä, mutta en huomannut tai välittänyt, koska en halunnut kaiken loppuvan niin nopeasti. Muistin kuitenkin vielä erotessammekin ystäväni neuvon vol. 148 enkä pussannut ekoilla trefeillä. Kaduin sitä heti kun hän kaarsi pois pihasta, jossa oma autoni oli. Korjasimme asian kahden päivän päästä.

Rakastuin R:ään päätä pahkaa ja olimme alusta asti paljon yhdessä. Niistä kutkuttavista alkumetreistä otteemme ovat muutuneet haparoivista tutuiksi sekä varmoiksi ja rakkaus toiseen on vain kasvanut entisestään. On ihanaa olla sellaisessa suhteessa, matkalla kohti avioliittoa, kun tiedät toisen pysyvän aina vierellä ja pystyt luottamaan jokaisessa tilanteessa.

Kiitos ystävälleni neuvoista, joiden avulla sain kalastettua itselleni aviomiehen, enkä nolannut itseäni täysin paljastanut heti kaikkia kummalisuuksiani toiselle!

-Annika

Avainsanat: häät

Suhteet Rakkaus