Elämäni ensimmäiset rapujuhlat

IMG_2825.JPG

IMG_2826.JPG

IMG_2798.JPG

IMG_2802.JPG

IMG_2803.JPG

IMG_2833.JPG

IMG_2738.JPG

Hej!

Käytiin eilen Korppoossa juhlistamassa alkavaa elokuuta rapujuhlien merkeissä. Ollaan jo useampana vuonna kokoonnuttu samalla porukalla vappuisin Niskaan herkuttelemaan Turun parhailla pizzoilla ja nyt saatiin kutsu mökille maistelemaan rapuja ja istumaan iltaa. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten laitoin niitä pitkän pätkän heti alkuun. Rapujuhlissa ja loppukesässä on tunnelmaa.

Rapujuhlat olivat itselleni elämäni ensimmäiset ja muu seurue taisikin huomata sen aika nopeasti, sillä rapujen avaaminen sujui varsin hitaasti. Ymmärsin kuitenkin nopeasti, että rapujuhlissa pääpaino onkin juomalauluissa sekä alkoholin nauttimisessa. Rapujen kanssa tarjoiltiin perinteisesti paahtoleipää, sitruunaa, tilliä ja voita. Oli herkullista! Rapujen avaaminen kesti sen verran kauan, että nautiskelin niitä vain kymmenisen kappaletta, kun sitten taas R puolestaan kokeneena rapujen kuorijana veti niitä varmaan 30.

Mökkiterassi oli ihanan tunnelmallinen ja illan hämärtyessä sitä tajusi aika nopeasti, että elokuu on vain muutaman päivän päässä. Kaunis merimaisema ja kaskasten siritys oli rentouttavaa. Päivä kului tosi nopeasti ja illan musavisan ja piirakoiden nauttimisen jälkeen lähdettiin huristelemaan vielä kotiin päin. Matka kesti lossien kanssa yhteensä 2,5 tuntia ja oltiinkin kotona vasta reippaasti yli puolenyön, mutta haluttiin tulla silti nukkumaan meidän ilmanlämpöpumpun kanssa, koska yöt ovat edelleen todella trooppisia.

Rapujuhlat on tosi kiva tapa kerätä ystävät yhteen viettämään loppukesän iltaa ja nauttimaan ruuasta hitaasti saman pöydän ääreen. Aikaa tosiaan jää paljon seurustelulle ja kuulumisten vaihtamiselle, koska toimitus kestää aika kauan. Pidän erityisen paljon tämän porukan tavasta viettää aikaa yhdessä, sillä isäntäpariskunta on aina suunnitellut illalle jotakin pientä ohjelmaa ja viihdykettä. On lisäksi hauskaa seurata kun kaikki laulavat niin suoraan sydämestä juomalauluja. Itse joudun vähän lunttaamaan papereista, koska ystäväporukasta lähes kaikki ovat suomenruotsalaisia, joten suurin osa lauluista vedetään ruotsiksi. Mutta se on itselle jotenkin jo niin luontaista olla mukana näissä ruotsinkielisissä illanvietoissa, että olisi outoa olla ihmisten kanssa, jotka puhuvat pelkästään suomea. 

Hoppas du hade ett härligt veckoslut!

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Polttarit osa 3: Vauhtia ja vaarallisia tilanteita (ja vähän rentoutumista)

IMG_2175.JPG

IMG_2172.JPG

IMG_2166.JPG

IMG_2167.PNG

IMG_2165.JPG

IMG_2168.PNG

IMG_2176.PNG

IMG_2177.JPG

IMG_2153.JPG

Polttaripostauksen viimeinen osa tulee tässä.

Kaupungissa hassuttelun ja joogan jälkeen lähdimme taas kohti tuntematonta pienen vihjeen voimin. Olin varma, että seuravaa aktiviteetti liittyisi jotenkin veneisiin. Ajoimme ensin Naantaliin ja jatkoimme siitä Rymättylään päin, kunnes saavuimme Särkänsalmen sillalle. Epäilykseni alkoivat herätä kun muistin nähneeni myös jonkun toisen polttarisankarin olleen samalla sillalla. Kun näin Event extremen jätkien tulevan meitä kohti, arvasin, että minua odottaa hurja siltakeinu Särkänsalmen sillalta. Ohjeistuksen jälkeen valitsin itselleni kaksi kaveria mukaan ja muut menisivät sillan juurelle odottamaan vuoroaan. Otin tietysti kaasot mukaani, sillä epäilin, että he ovat keksineet koko jutun. Kiipesimme toisen miehen kanssa sillan alla olevia lankkuja pitkin keskemmälle siltaa, jossa meitä odottivat valjaat. Olimme siis sillan alla ensimmäisen jalan tyvessä. Pääsin sankarina siltakeinuun ensimmäisenä, mutta minusta oli tosi kivaa, että myös kaikki muut halukkaat pääsivät kokeilemaan keinua. Kokemus oli… hurja! Roikuin valjaiden varassa tyhjän päällä ja sydämeni hakkasi tuhatta. Alhaalla oleva tyyppi varmisti, ettei väylälle ollut tulossa veneitä. Kun tie oli selvä toinen kavereista laski vain kolmeen ja nyppäsi minua kiinni pitäneen vaijeri irti ja putosin saman tien suoraa alaspäin. Se oli niin pelottavaa! Kiljuin ja räpiköin 5 metrin pudotuksen alaspäin, jolloin keinahdin taas kohti sillan kattoa. Keinuin 30 metrin keinussa hetken ja kun vauhti hiljalleen pysähtyi ja henkeni kulki taas, nautinkin matkasta ja pudotuksen tuomasta adrenaliinista ihan täysillä. Vedessä minua odotettiin veneellä, joka vei minut rantaan ja sitten olikin kaasojen ja ystävieni vuoro. Taisin siinä järkytyksissäni jopa sanoa, että kaasot voivat sitten ihan hyvin uida rantaan kun ovat tällaista keksineet. 🙂

Ihan mielettömän siltaseikkailun jälkeen lähdimme toisen kaasoni luokse grillaaman, istumaan iltaa, tekemään morsiustaikoja saunassa ja valmistautumaan yöelämään. Sain tietysti kokea kaikki morsiussaunan jutut eli istuin leivät kainalossa lauteilla, minut pestiin jauhoilla, suolalla ja kanamunalla ja juoksin alasti talon ympäri samalla huutaen exieni nimiä. Toivoin vain mielessäni, että kukaan ei sattuisi kulkemaan talon ohi juuri silloin. Vitsit, että oli hauskaa ja yllättävän vapauttavaa painella alasti pitkin kasteista pihaa. Koko Team bride oli panostanut myös illan asuihinsa ja kaikilla oli ihania 50-luvun (?) tyylisiä kauniita vaatteita, sulkapäähineitä ja verkkosukkahousuja. Itse sain valtavan kellohameen, jonka siskoni oli minulle tehnyt ja kaikki oli katsottu minulle valmiiksi. Kiharsimme hiukset, meikkasimme ja sain vastata vielä samalla sulhastietovisaan. Se olisi voinut mennä paremmin, sillä tajusin, että R oli yrittänyt antaa minulle vinkkejä siihen koko viikon. Minä en tietenkään ollut kuunnellut. 😀

Nappasimme vielä viimeiset yhteiskuvat ja kuskimme odottikin meitä jo matkaan. Biletila-autossa oli hauska laulaa koko matkan ja menimme Apolloon kuuntelemaan livebändiä ja tanssimaan jalkamme kipeiksi. Saavuin kotiin vasta aamuyöllä väsyneenä, mutta niin onnellisena. Koko päivän minulla oli niin epätodellinen olo, että ihan oikeasti minulla on polttarit ja kaikki ystäväni olivat viettämässä päivää kanssani ja järjestäneet niin ihania juttuja vain minua varten. En olisi voinut toivoa omilta polttareiltani enempää ja ne olivat juuri minun näköiseni. Samalla häät konkretisoituivat minulle ensimmäistä kertaa. Olimme tähän asti vain suunnitelleet ja teoriassa miettineet asioita, mutta tämä oli ensimmäinen asia ennen häitä, joita todella pääsi fyysisesti tekemään. Sen jälkeen minulla onkin ollut häistä kutkuttava ja odottava fiilis, joka saa minut jo hieman jopa liikuttumaan.

Aivan ihana päivä ja ihanat ystävät! Kuvat varmasti kertovat enemmän kuin kaikki nämä sanat. Kiitos vielä!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe