Sunnuntaita kamut!

Ajattelin kirjoittaa seuraavaksi ”pari riviä” liikkunnasta, rutiineista ja terveellisistä elämäntavoista. Siitä mitä liikkuminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi merkitsevät minulle. Olen vasta viime vuosina oppinut kuuntelemaan kehoani ja sen monimutkaisia viestejä. Miellän liikkumisen osaksi hyvinvointia ja jaksamista. Pyrin liikkumaan päivittäin, mutta sallin itselleni myös 1-2 lepopäivää viikossa jos keho tuntuu sitä tarvitsevan. Liikkumisesta tulee hyvä olo koko kehoon ja olen oppinut pitkän kaavan kautta liikkumaan vain nauttiakseni siitä, enkä niinkään tavoitellakseni sen tuomia hyötyjä. On se sitten kävelyä, hölkkäilyä, uimista, joogaa tai painojen nostelua salilla, yritän aina muistaa nauttia olostani ja siitä mitä teen.  Harjoitella tietynlaista mindfullnessia ja keskittyä siihen, miltä lenkkimaisema näyttää tai miltä  hiekkatie kuulostaa lenkkareiden alla. Uimassa on ihana seurata, miltä valo näyttää altaan pohjalla jokaisella kerralla, kun sukeltaa uudestaan veden alle.

Aina tilanne ei ole ollut näin seesteinen, vaan olen joutunut opettelemaan pitkän kaavan mukaan pois painon kyttäämisestä, kalorien laskemisesta ja juostujen kilometrien seuraamisesta. Viime talvena palkkasin ravintovalmentajan ja hänen kanssaan opeteltiin eroon ruokien punnitsemisesta ja laihduttamisesta. Edelleen välillä koen huonoa omaatuntoa satunnaisesta herkutteluista, mutta harvoin se onneksi enää johtaa siihen, että pitää hampaat irvessä lähteä lenkille. Teen nykyään muutenkin hyvin harvoin mitään väkisin, vaan menen aika paljon fiiliksen mukaan.

Parasta liikuntaa on lenkkeily. Kesän aikana olen lisännyt nopeutta ja olen hurmiossa huomattuani, että lenkkari nousee koko ajan vähän kevyemmin. Kesällä kun on valoisaa, lenkkeilen mieluiten aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Olen luonut itselleni jo kuukauden verran rytmiä, että herään tarpeeksi aikaisin ehtiäkseni kunnolla lenkille ennen töitä. Rytmi ja lenkkeilyrutiini vaativat sitä, että hölkkäämään on herättävä myös vapaapäivinä samoihin aikoihin. Tosin olen nauttinut myös siitä, että viikonloppuisin herään aikaisin ja ehdin puuhailla paljon enemmän. Nyt olen jo siinä vaiheessa, että herään ilman kelloa suurinpiirtein samaan aikaan kuin arkisin. Lähden liikkeelle heti herättyäni n. klo 07.15 ja teen 4-6 km pitkän lenkin fiiliksestä riippuen. Viikonloppuisin valitsen pidemmän reitin, koska on aikaa juosta rauhassa. Lisäksi 6km lenkki on suosikkini, koska se kulkee peltojen ja metsien läpi. Vielä en ole uskaltautunut kokeilemaan 9km lenkkiä hölkäten, mutta kävellen se on tosi kiva reitti.

Sali ja uiminen ovat nyt jääneet vähän taka-alalle, koska uimahalli on kiinni kesällä. Teen kuitenkin n. 5 kertaa viikossa kehonpainolla, kuminauhalla ja kahvakuulalla 20-30 min treenin takapihalla. Sekin on kiva tehdä aamuisin heti lenkin jälkeen kun pelto on vielä usvainen ja piha varjoinen. Joogassa käyn kun ehdin töiden puolesta, mutta sitäkin on tarkoitus lisätä syksyä kohti, koska se on niin ihanaa. 

Hyvinvointi on minulle kaikkein tärkeintä ja haluan tehdä valintoja, jotka tuottavat hyvää oloa keholleni. Olen oppinut arvostamaan sitä vielä enemmän sen jälkeen kun sairastuin. Minulla on sellainen tunne, että osasyy sairastumiselle saattoi olla nimenomaan se, etten pitänyt itsestäni huolta. Nykyään syön paljon vihreää, kalaa ja kanaa, en polta, juon alkoholia tosi harvoin (kesällä tosin viinilasillinen houkuttaa useammin, mutta senkin olen itselleni sallinut hyvillä mielin) ja herkuttelen kohtuullisesti kerran viikossa. Käytän paljon aikaa ja rahaa terveelliseen ruokaan. Teemme R:n kanssa paljon monipuolista kotiruokaa ja olemme pitäneet siitä kiinni jo vuosia. 

Toivon, että seuraavat viisi vuotta ovat keholleni paremmat kuin edelliset. En ole asettanut itselleni tavoitteita, mutta olen huomannut kehityksen nopeudessa ja siinä, että henki kulkee hiukan helpommin ja painot eivät tunnu ylitsepääsemättömän raskailta. Minulle on tärkeämpää hyvä kestävyyskunto, kuin pullistelevat lihakset. Haluaisin joskus olla siinä kunnossa, että jaksan juosta puolimaratonin. Tai minkä tahansa matkan, jossakin tapahtumassa (ehkä on parempi aloittaa jostakin pienestä). 

Vartaloni on muuttunut paljon viime vuosina. Se on ollut pahimmillaan riutunut ja huonovointinen ja välillä taas on tuntunut siltä, että ylimääräistä pursuaa joka puolelta. Paino on heitellyt rajusti ja aineenvaihdunta on ollut sekaisin. Se on sitä toki edelleen, mutta toivon että kilpirauhasen poistaminen tasapainottaisi sitä vähän. Olen opetellut pitämään vartalostani ja lakannut peittelemästä sitä valokuvissa tai juhlissa. Aikaisemmin minusta on tuntunut, että näytän ihan kamalalta kaikissa kuvissa mitä minusta on ( varsinkin niissä, joista en itse ole ollut tietoinen kuvan ottohetkellä) ja olen laittanut omaan someen kuvia vain kasvoista. Nyt kesällä kuitenkin päätin, että nyt saa piilottelu riittää ja esiinnyn myös kokovartalo-kuvissa juuri sellaisena kuin olen. Aluksi se tuntui kauhealta, mutta vähitellen opin katsomaan itsessäni myös hyviä puolia.

Ehkä pari muhkuraa siellä täällä, mutta tämä on minun kehoni ja rakastan sitä!

– Annika