Olkkariin tuli kevät

IMG_8930.JPG

Heippa taas! Huhtikuu tulla rysähti oikein vauhdilla, mutta talvi se vaan tuntuu jatkuvan. Ulos katsoessa ei oikein jaksa uskoa, että kesäloma alkaa kahden kuukauden päästä. Pääsiäinen oli ihanan rentouttava. Vietettiin miniloma kylpylässä, jossa oli ihania porealtaita, palju ja erikois-saunaosasto. Ehdin myös hiukan sisustamaan muualla kodissa, sillä innostuin uusista makkarin tekstiileistä kovasti.

Meidän olohuone on räntäkelistä huolimatta kuitenkin jo ihanan aurinkoinen ja tämän kevään ehdoton suosikkiväri on keltainen. Se sopii mainiosti yhteen meleeratun harmaan sohvan kanssa. Divaanisohva on hiukan iso tuohon huoneeseen, mutta päätettiin ettei se ainakaan vielä hetkeen mene vaihtoon. Pidän tuosta sohvasta tosi paljon enkä ole vielä kolmen vuoden aikana siihen kyllästynyt, joten voitte kuvitella, että olin sitä hiukan jännityksellä sovittelemassa tuohon nykyiselle paikalleen. Tyynyt löytyivät luonnollisesti Ikeasta ja H&M homesta. Uuden kodin kaikki huoneet ovat valoisia ja olkkarissa monet ikkunat tuovat auringon sisälle asti (mikäli se vain suostuu näyttäytymään). Aurinko laskee meillä olohuoneen/keittiön puolelle ja aika mahtavia auringonlaskuja on päästy todistamaan. Olohuoneesta pääsee suoraa katetulle terassille, johon nyt suunnitellaan kalusteita. Niistä pitää kirjoitella lisää myöhemmin, mutta ajatuksena on ostaa kulmasohvaryhmä ja siihen ihan ruokapöydän kokoinen pöytä. Tarkoitus olisi, että sen ääressä voisi syödä eikä erillistä ruokaryhmää ulos edes tarvitsisi. Pieni puinen pöytä ja kaksi tuolia ostettiin jo aamukahvia varten valmiiksi, mutta lämpötilat eivät ole vielä olleet kovin suotuisat. En jaksaisi odottaa kesää ja grillailuja!

Sulo-kissa nautiskelee myös olostaan meillä ja on asustanut täällä jo kuukauden päivät. Sulosta ja elämästä kissan kanssa ajattelin kirjoittaa vielä ihan oman postauksen. Huomenna on taas viikonloppu (jee!) ja varasin meidän koko perheelle pöydän ravintola Kolmannen linjan herkulliselle brunssille. Sunnuntaina vanhemmat ja sisko lapsineen tulevat juomaan meille sunnuntaikahvit. Kaikkea kivaa siis tiedossa.

Mukavaa viikonloppua!

Suhteet Sisustus Oma elämä

Voisinko vain hyväksyä itseni?

Kesän ja häiden lähestyessä katse kääntyy väkisinkin taas vaakaan. Pitäisi olla laihempi ja timmimpi ja kevyempi, että hääpuku näyttää varmasti hyvältä. Taas lasketaan kaloreita ja tuskastutaan. Podetaan huonoa omaatuntoa syödyistä herkuista.

IMG_8922.JPG

IMG_8927.JPG

Katselen välillä vanhoja kuvia joissa olen kaunis ja hoikka. Ihmettelen miten minulla on joskus voinut olla noin kapeat jalat ja kädet. Nyt kuitenkin pysähdyin ensimmäistä kertaa miettimään hetkeä kuvan takana. Painan 65 kiloa ja olen pitkästä aikaa tyytyväinen ulkonäkööni. Siinä ne positiiviset puolet sitten olivatkin. Olen surullinen ja onneton. Oloni on tyhjä. Olen juuri eronnut. Pikkuveljeni on kuollut kaksi kuukautta aikaisemmin ja sitä ennen ollut sairaalassa tajuttomana melkein kuukauden. En muista tuosta ajasta muuta kuin pohjattoman ahdistuksen. Olen sairaslomalla ja stressaan töihinpaluusta, sillä työyhteisöni oli silloin jotakin aivan muuta kuin mitä se nyt on. Nukun kaikki päivät ja ruoka ei mene alas kuin väkisin. Kehoni runnoutuu läpi sellaisesta stressitilasta, että todennäköisesti se oli viimeinen pisara kilpirauhasen liikatoiminnan puhkeamiseen.

Nyt 4 vuotta myöhemmin painan enemmän, jalkani ovat paksummat ja minulla on taas muotoja. Naamasta löytyy ryppyjä ja takapuolesta muhkuroita. Kuitenkin nyt kun katson kuvaa jossa olen, huomaan, että olen parantunut. Haavat sisälläni ovat arpeutuneet ja muistot veljestäni tuovat välillä myös hymyn huulille. Elän parisuhteessa, jollaista en edes tiennyt olevan olemassa. Olen menossa naimisiin. Asun ihanassa kodissa, jollaisesta olen aina haaveillut. Olen onnellinen, rakastettu ja tyytyväinen elämääni. Olen töissä mukavien ihmisten kanssa. Kilpirauhanen kenkkuilee edelleen ja se tullaan poistamaan kokonaan, mutta toivon, että oloni paranee sen jälkeen vielä entisestään.

IMG_8751.JPG

IMG_8834.JPG

IMG_8926.JPG

Välillä revin tukkaa päästäni ja sätin itseäni siitä, miksi olen niin saamaton ja selkärangaton, koska painoa on tullut lisää tuosta muutaman vuoden takaisesta. Olen kuitenkin niin paljon onnellisempi ja terveempi kuin tuolloin, etten vaihtaisi nykyistä oloa mistään hinnasta takaisin tuohon. Edelleen metsästän sitä ikuista kesäkuntoa ja kiinnostun terveellisestä ruuasta ja liikunnasta, mutta välillä katson itseäni peilistä ja totean että ihan kivalta näyttää!

Ihanaa pääsiäistä ja lomaa! Me suunnataan ihanalle kylpylähemmottelureissulle! 🙂

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä