Vielä vähän joulujuttuja

IMG_6904.JPG

Huh, ehdinpäs kirjoittaa meidän joulusta vielä ennen uudenvuoden aattoa! Joulu oli tänä vuonna tosi erilainen kuin aikaisempina vuosina, sillä minulle iski yhtäkkiä kesken joulukuun kauhea jouluähky kaiken koristelun ja hössötyksen suhteen. Meillä oli siis tosi yksinkertainen koristelu joka sisälsi kuusen, muutaman jouluvalon ja rakkaat nisse-tontut ja muutaman joulukukan. Joulussa jotenkin se odottaminen ja valmistelu on paljon ihanampaa kuin itse joulu. Huomasin aattona Lumiukkoa katsellessa ajattelevani, että tämähän on kohta jo ohi koko joulu. Onneksi aatto oli kuitenkin ihanan rentouttava ja rauhallinen. Lähdettiin koko perhe vanhempieni luokse syömään ja avaamaan lahjoja. Kiireetöntä oleskelua, ulkoilua kissan kanssa metsässä, joulupöydän herkkuja, joulupukin odottamista ja hautausmaalla rakkaiden muistamista. Siitä oli meidän joulu tehty. 🙂

Lahjaksi sain kaikkea pientä ja tarpeellista. Ehdoton suosikkilahjani oli tehokas blenderi, jonka sain mieheltäni. Olen jotenkin nyt kauhean ahdistunut kaikesta tavaramäärästä ja turhasta roinasta ja olen kauhulla seuraillut miten ihmiset rynnivät ensin jouluostoksilla ja sitten alennusmyynneissä kuin viimeistä päivää. Aattoilta omalla sohvalla oli se hetki, jota joulussa olin odottanut eniten. Pähkinöitä, glögiä ja piparia, villasukat ja kynttilänvalossa tv:n katselua, siihen oli hyvä päättää joulunvietto.

Nyt on kuitenkin aika kääriä äkkiä joulu takaisin pakettiin ja laittaa hyllylle taas seuraavaksi vuodeksi. Ah niin ihanaa aikaa, mutta nyt kaipaan jo uuden vuoden uusia tuulia ja selkeyttä niin kotiin kuin elämäänikin. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Laitan perään vielä muutaman kuvan meidän joulusta 2017. <3

IMG_1902.JPG

IMG_6816.JPG

IMG_6818.JPG

IMG_6821.JPG

IMG_6913.JPG

IMG_6939.JPG

 

Suhteet Oma elämä

Talven ihmemaa

IMG_6766.JPG

IMG_6786.JPG

IMG_6777.JPG

Nyt on aivan pakko laittaa tännekin muutama kuva eiliseltä lenkkeilyreissulta, koska meillä on täällä Turussa ihan valtavasti lunta. En edes muista koska viimeksi tänne olisi saatu näin talvisia maisemia. Lähdin aamuvuoron jälkeisestä väsymyksestä huolimatta tekemään pienen kävelyn, joka venyikin yli tunnin mittaiseksi ihastelukierrokseksi. On tässä suuressa lumimäärässä tietysti omat hankaluutensa, sillä sukulaisilta ja tutuilta on tainnut olla sähköt poikki jo toista päivää. Maaseudun ihanuuksia. 🙂

Pakko nauttia tästä ihanasta talven ihmemaasta, kun ei tiedä koska taas sataa taivaan täydeltä vettä. Kuljeskelin läheisellä retkeilyreitistöllä ja olo oli aivan kuin olisi lappiin lähtenyt. Nyt on pakko pitää sormet ja varpaat ristissä, että tämä lumi säilyisi jouluun asti. Pitkästä aikaa tuli taas sellainen olo siellä tarpoessani, että olisipa mukavaa, kun olisi oma koira. Aina välillä haaveilen koirasta, mutta eniten minua mietityttää se, kun koiraparka joutuu olemaan työpäivien ajan yksin kotona. Minulla oli aivan valtavan huono omatunto kissastani, silloin kun se asui kanssani kerrostalossa. Olisi kamalaa miettiä koko työpäivän ajan koiraa, joka odottaa kotona. Ehkä sitten eläkeläisenä raaskin ottaa itselleni oman karvakuonon. 🙂

Lumista päivää!

IMG_6792.PNG

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään