Kotoilupainotteinen lokakuu

IMG_6025.JPG

Viime postauksesta onkin jo kulunut tovi. Ollaan päästy jo reippaasti lokakuun paremmalle puolelle ja lähestyvä joulu alkaa koputella hiljaa takaraivossa. Tänä aamuna oli aivan ihana herätä siihen, että maata peitti paksu lumikerros. Tuli heti sellainen olo, että nappasin kengät jalkaan ja lähdin lenkille vielä ennen työvuoroa. Ihmiset kaivoivat autojaan esiin ja taloyhtiöiden pihoilla kävi kova kuhina, kun lunta siirreltiin paikasta toiseen. Lähdin lempipolulleni, jossa on aina hiljaista ja rauhallista. Lumi leijaili hiljalleen ja aamu oli vielä sininen. Lenkin jälkeen oli rentouttavaa syödä puuroa kynttilän valossa. Kyllä, minä sitten rakastan lunta! Siitä tulee niin rauhallinen olo. On siinä tietysti ne varjopuolensa kuten kesärenkailla luistelu ja jäätyneet sormet, mutta silti. Toivottavasti tänä vuonna saataisiin luminen talvi. Jouluunkaan ei ole enää pitkä aika ja sisäinen jouluihmiseni alkaa heräillä pikkuhiljaa horroksestaan. Rakastan sitä joulunajan tunnelmaa, hämäriä iltoja, kynttilän valoa, villasukkia, lämpimiä mehuja ja rauhallista fiilistä, jonka tuo vuoden pimein aika minussa herättää.

Lokakuu on ollut rauhallinen ja kotoiluun keskityvä kuukausi. R:n polvioperaatio pisti arjen hieman uusiksi ja oli pohdittava miten kaikki kauppareissut, harrastuksiin kuskaamiset ynnä muut pakolliset saadaan hoidettua yhden ihmisen voimin. Olen onneksi saanut kuitenkin myös omaa aikaa lenkkeilyyn ja jumppiin osallistumiseen. Lokakuussa on katsottu paljon Netflixiä, syöty herkkuja, suunniteltu häitä, haaveiltu omakotitalosta, tehty hyvää kotiruokaa, käyty synttärijuhlissa, luettu kirjoja, kaivettu nisse-tontut kaapista, laitettu ne sinne vielä takaisin ja pelattu hieman liian tosissaan afrikan tähteä. Töissä on ollut mukavaa ja nautin todella siitä, että ulkoilemme joka päivä pari tuntia. Se on kyllä työssäni suurin etu, että minun ei tarvitse istua koko päivää sisällä toimistossa vaan saan liikkua ja touhuta ja ulkoilla joka päivä. Olen varautunut kylmempiin ilmoihin hankkimalla itselleni kunnollisen parka-mallisen toppatakin, merinovilla-kerraston, villapohjasukkia, vedenpitävät kengät ja lämpimiä neuleita. Ulkoilu on huomattavasti miellyttävämpää kun pysyy lämpimänä ja kuivana. 🙂

Touhukasta talvista viikonloppua!

Annika

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Häähulinaa Kaapelitehtaalla

IMG_5818.JPG

IMG_5804.JPG

IMG_5820.JPG

IMG_5823.JPG

IMG_5825.JPG

IMG_5828.JPG

IMG_5855.JPG

IMG_5859.JPG

Käytiin kaasojen kanssa katsastamassa Kaapelitehtaan Love me do-häämessut ja voi vitsi  mikä määrä siellä oli kaikkea ihanaa hypisteltävää. Näytteilleasettajien joukosta löytyi ihan kaikkea mekoista, polttariohjelmaan ja kutsukorteista kattausideoihin. Meillä meni messuilla useampi tunti kun kolusimme kaikki mahdolliset jutut läpi ja osallistuimme tietysti myös jokaiseen arvontaan. Itselle jäi messuilta monenlaisia ideoita säästöön ja kaasoille taisi jo siinä hulinassa löytyä mekotkin. Väri aiheutti hieman päänvaivaa, sillä itselleni on ollut jotenkin alusta asti vahvana vaihtoehtona, että häissämme on viininpunaista. Nyt kun siskoni sovitteli useampaa pukua, myös tummansininen näytti ihanalta. R:n kanssa palaveerattiin vielä illalla asiasta ja taidamme kuitenkin pitää kiinni viininpunaisesta väristä. Messuilla oli useammassa pisteessä käytetty paljon ihailemiani eucalyptuksen oksia, joita toivoisin meidänkin kattauksesta löytyvän ainakin jossain muodossa. Esillä oli paljon myös puisia laatikoita, jotka sopisivat hyvin juhlatilan koristeluun ja esimerkiksi viinitonkkien korokkeiksi. Bongasin myös useamman nakukakun ja olin entistä tyytyväisempi, että pitopalvelun kanssa valittiin myös meille naked cake-tyyppinen suklaakakku. Messuilta löytyi tosi paljon samoja juttuja, joita olen miettinyt meidän syyshäihin ja oli onni, että nämä messut olivat myös syksyllä, joten esillä oli paljon syksyisiä astelmia, tummia värejä ja erilaisia valoja. Oli tosi kivaa viettää tyttöjenpäivää messuhulinoissa. Menemme R:n kanssa vielä yhdessä tammikuussa Turun häämessuille Logomoon ja toivotaan, että sieltä löytyisi ainakin sormus. Love me do-messuilla minuun iski ensimmäistä kertaa kunnolla se ajatus, että hei, minähän olen tässä se morsian, vihdoinkin! <3

Muoti Rakkaus Ystävät ja perhe Trendit