Viikonlopun retkeilyt Kurjenrahkalla

IMG_5501.JPG

Vietettiin koko viikonloppu ulkoillen Kurjenrahkan kansallisupuistossa ja Vaskijärven luonnonpuistossa. Ilma oli mitä parhain. Sopivan syksyinen ja lämmin. Käytiin ensin lauantaina pienempi 6km lenkki Kurjenrahkassa, mutta reissu muuttuikin yllättäen sieniretkeksi, kun joka paikasta kurkisteli valtavia keltaisia kanttarelleja ja mielettömät määrät suppilovahveroita. Emme voineet vastustaa niiden keräämistä, joten sulloimme huput, lakit ja taskut täyteen sieniä. Emme luonnollisestikkaan olleet ottaneet sieniä varten minkäänlaista pussia mukaan ( oikein sienikeräilijän ykkösmoka!) Lähdimme siis kantamuksiemme kanssa sunnistamaan takaisin kohti autoa. Siinä sieniä kerätessämme sovimme kuitenkin jo uudesta reissusta heti seuravaalle päivälle isomman pussin ja kunnon eväiden kera. 🙂

Sunnuntaina lähdimme heti aamupalan jälkeen eväsrepun ja sienipussin kanssa takaisin metsään. Tällä kertaa päätimme vaihtaa hiukan reittiä ja lähdimme liikkeelle Vaskijärven luonnonpuistosta. Vaskijärven kierros on yhteensä 19km pitkä ja sen kulkemiseen meillä kului yhteensä 5,5 tuntia. Istahdimme pari kertaa taukopaikalle haukkaamaan leipää ja toisella pysähdyksellä paistoimme nuotiossa makkarat. Miten voikaan ruoka maistua aina niin paljon paremmalta ulkoilmassa. Vaskijärven reitillä näkee Suomen luonnon monipuolisuuden yhdellä kertaa. Ohitimme useamman suoalueen, aarnimetsän, kangasmetsän ja kallioisen sekä mäntyisen maaston. Välillä puiden siimeksestä pilkisti järvi. Myös tältä retkeltä mukaan tarttui suppilovahveroita, kanttarelleja, herkkutatteja ja lampaankääpiä. Nautiskeltiin syksyisestä luonnosta, kiireettömyydestä, hiljaisuudesta ja raikkaasta ulkoilmasta. Illalla uni tuli saman tien kun painoi pään tyynyyn. Luontovaellukset ovat tämän syksyn ykkösjuttu!

IMG_5478.JPG

IMG_5499.JPG

IMG_5515.JPG

IMG_5482.JPG

 

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Annika

Hyvinvointi Liikunta Mieli

Vuosi hääpäivään

IMG_5080.JPG

Tänään aamulla satoi vettä, mutta aika nopeasti päivä kuitenkin kirkastui ja nyt aurinko osuu jo kauniisti kellastuneisiin lehtiin. Suurin osa puista on vielä ihan vihreänä, mutta vaahtera alkaa vaihtaa väriä keltaiseen ja punaiseen. Pihlajanmarjat ovat kirkkaan punaisia ja auringonkukat ovat nyt ajankohtaisia. Aamuisin on jo viileää ja sumuista, mutta iltapäivisin aurinkoisena päivinä on jopa 16-17 astetta lämmintä. Hyvällä tuurilla mustikanlehdet ovat vielä vihreitä ja kotimaisia vadelmia saa vielä lähikaupasta. Kirjoittelen tässä vähän havaintoja syyskuusta, sillä tasan vuoden päästä juhlimme häitämme ja minusta tulee viimeinkin rouva. 🙂

Varasin tänään kirkon meidän syyshäihin ja samalla konkretisoitui aika paljon tämä naimisiinmeno. Meidän häiden suunnittelu on ollut tosi rentoa ja helppoa tähän asti. Tästä eteenpäin varmaan alkaakin sitten hermostuttaa senkin edestä. Kaikki suuret asiat kuten, tilat, ruoka, valokuvaaja ja bändi ollaan saatu jo hoidettua, mutta pienet yksityiskohdat ovat vielä ihan hukassa. Meillä on onneksi tosi samanlaiset ajatukset, siitä mihin haluamme panostaa häissämme. Jotain pieniä ideanpoikasia kytee takaraivossa, mutta en ole oikein vielä saanut tehtyä mitään asioiden eteen. Mietin myös usein sitä, ollaanko liian aikaisin liikkeellä vai sittenkin liian myöhään? Mitä jos mieli muuttuu, kun koristeet on ostettuna liian aikaisin ja värimaailma onkin väärä? Hääpukukin mietityttää, sillä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä haluaisin!

Häiden suunnittelu on kuitenkin kutkuttavan ihanaa ja jännittävää. Kirjoittelen tännekkin aina välillä hääjuttuja kun saadaan ne kunnolla vauhtiin. Odottavan aika on pitkä, mutta luulen, että vuosi hurahtaa nopeasti. Jos jostain asiasta olen 100% varma, niin siitä, että sulhanen ainakin on juuri se oikea ja sopiva minulle.

Ihanaa viikoloppua!

-Annika

Suhteet Oma elämä Rakkaus Syvällistä