Pari kuukausipostausta jäi välistä ihan unholaan, koska olin kesäkuussa totaalisesti lomamoodissa. Se oli ihanaa. Kirjoittelin aikaisemmin kuitenkin lyhyesti kesäkuulumisia, mutta nyt aion palata takaisin vakituisten postausten pariin. Jospa tämä blogin pitäminen nousisi vielä ylös siitä kuopasta, jonne sen olen kevään aikana kaivanut. Tasapainoilen tosi paljon tämän blogin pitämisen kanssa, sillä välillä tuntuu ettei enää ole mitään mitä en olisi jo kertaalleen kirjoittanut. Toisaalta tykkään kirjoittaa ja säilöä kivoja muistoja talteen, joten onko sillä sitten niin väliä?  Rutiinikeskeisenä ihmisenä sisältö saattaa välillä vähän toistaa itseään.  Heinäkuu oli vauhdilla ohi ja suurimman osan siitä vietin toimistossa. Otin kesän ajaksi vastaan kivan työtarjouksen esihenkilön roolissa, josta ajattelin saavani vähän uutta haastetta omaan työhöni. Päivät olivat pitkiä ja illat lyhyitä, joten kovin paljoa en ole ehtinyt heinäkuussa enää lomailla. Tämä viimeinen viikonloppu oli kuukauden ainoa, jolloin meillä oli mieheni kanssa yhtä aikaa vapaata ilman mitään suunniteltua ohjelmaa. Odotan tulevia arkikuukausia ja lisääntyvää vapaa-aikaa jo ihan mielelläni. Kävimme yhtenä viikonloppuna viettämässä ystävien hääjuhlaa Ahvenanmaalla ja vaikka pitkän työrupeaman jälkeen olinkin väsynyt, retki häihin oli silti tosi kiva. Majoituimme vähän kauemmas Maarianhaminasta järven rannalle ja valinta osui hyvin nappiin, kun aamupalalla oli tarjolla paikallisen leipomon tuoretta hapanjuurileipää ja ruuan päälle pääsi käymään aamu-uinnilla järvessä. Paikka oli Godbyssa Strandpensionat Stalldalen, jota voin lämpimästi suositella. Olen yrittänyt tehdä pihahommia, laittaa puutarhaa, siivota kotia, kerätä marjoja pakkaseen ja harrastaa minkä ehdin, mutta aika ei vaan mitenkään riitä kaikkeen, kun olen ollut iltaisin vasta 19 aikaan kotona. Heinäkuu jää siis mieleen kiireisenä.

Heinäkuussa

Onnistuin. Uudessa työtehtävässäni mielestäni hyvin. Minulla ei ollut mitään kokemusta työn alkaessa, mutta pääsin hyvin jyvälle ja hoidin nopeasti oman osuuteni osana isompaa tiimiä.

Panostin. Olen kerännyt pakkaseen huiman määrän ihania marjoja lähituottajilta ja metsistä. Smoothie-, jogurtti- ja puurotilanne näyttää aika herkulliselta tulevalle talvelle. Lisäksi puhtaiden luonnonmarjojen kerääminen on mielestäni mahtava etuoikeus ja hyvää mindfullnessia keskellä metsää.

Olisi saanut jäädä välistä. Olisi pitänyt ehkä vähän ennakoida tulevaa syksyä ja koulutyön alkua ja ottaa viimeinen työviikko lomaa. Nyt hyppy suoraan omaan työhön tuntuu vähän brutaalilta, kun kesälomasta on jo pieni ikuisuus. Ehkä siksi mieli on koko ajan kovin syksyinen, vaikka kesää ja puutarhasatoa olisi vielä jäljellä vaikka kuinka paljon.

Mieleenpainuvin retki. Heinäkuun viimeisen viikonlopun purjehdus oli ihana. Ehkä juuri siksi, ettemme ehtineet merelle kuin tämän yhden ainokaisen kerran. Säät olivat suotuisat ja eväät hyvät, mikä on tietysti aina tärkeää retkeillessä.

Onnellisin hetki. Hääjuhlassa koin monta onnellista hetkeä hääparin puolesta. Oli kivaa olla häävieraana ilman kaason tai seremoniamestarin velvollisuuksia ja vain syödä itsensä ähkyyn ja nauttia juhlahumusta. Tosin kaasona hääjuhlassa on myös ihan omat puolensa, kun saa olla mukana alun suunnittelusta lopun siivoukseen saakka.

Paras herkku. Mitkä tahansa marjat suoraan pensaasta.

Elokuussa

Elokuu on päässyt jo venymään vähän pidemmälle, mutta olkoot nämä sitten vaikka loppukuun tavoitteita ja toiveita. Aikomukseni on päästä taas todella kiinni tähän kirjoitteluun ja ottaa kamerakin useammin mukaan matkaan. Ihan kohta on oikeasti alkusyksy, joka on oikeasti se vuoden paras aika.

Vähän enemmän. Rutiineja. Lomakaudella kaikki venyy ja jää tekemättä. Kivoja juttuja on liikaa, jolloin jostain on aina pakko pihistää. Kesän aikana se on ollut ehdottomasti siivous, pihatyöt ja harrastaminen.

Vähän vähemmän. En osaa nimetä yhtäkkiä mitään, mitä haluaisin olevan vähemmän. Tykkään tällä hetkellä kaikesta, mitä elämääni ja arkeeni kuuluu.

Toivon, että elokuussa ehdin nähdä enemmän ystäviä. Kesän aikana kaikki ovat säntäilleet omiin suunnitelmiinsa, emmekä ole ehtineet istua iltaa tai syömään ulkona kuin muutaman kerran. Eli brunssi- ja lenkkitreffit tulille!

Aion, käydä pulahtamassa aamuisin aina kun vaan ehdin ja pystyn. Työaikani mahdollistavat sen onneksi tosi hyvin. En tiedä parempaa kuin uiminen varsinkin aamuina, kun veden pinta on sumuinen. Aion myös syödä puutarhani tyhjäksi herkuista ja kokeilla uusia reseptejä.

Miten sitä eletäänkin jo pitkälle elokuuta ennen kuin muistin tämän kanavan olemassaolon? Olen ollut todella hiljainen somen puolella ja on tuntunut aika hyvältä elää kesäisiä hetkiä myös välillä ilman kameraa. Alkukesästä tuli kova tarve vähentää someaikaa ja sisältöä, sillä joskus päälle menee sellainen moodi, jolloin kaiken ajattelee kuvien ja videoiden kautta. Tiedättehän, kun mielessä on usein ajatus, että:”Tämä näyttää kuvassa niin hyvältä!”. Ja sitten varsinainen hetki eletäänkin puhelimen ruudun läpi. Siitä jää toki kiva muisto, mutta oikea hetki on valunut ohi. Siitä halusin nyt päästä eroon ja onpa ollut vapauttavaa, kun auringonlaskut tai metsäretket ovat olleet välillä ihan vain minua itseäni varten.

Kesäkuun lomakuukausi tuntuu näin jälkeenpäin vilahtaneen ohi hujauksessa ja käytimme suurimman osan lomasta mökkeilyyn ja purjehtimiseen. Saaristossa on oma taikansa ja on vähän haikeaa ajatella ettei sinne pääse enää lähtemään määrittelemättömäksi ajaksi. Se lomassa oli nimittäin parasta, elämä ilman aikatauluja. Teimme purjehdusretkiä Saaristomeren kivoihin kohteisiin. Kävimme kiertämässä Höglandia, uimassa Sandössä ja eväsretkellä Dalskärissä. Näin kaksi kertaa hylkeen, söin ison kasan eväsleipiä ja täytin monta sivua ristikkolehdestä. Mökillä vietimme kiireetöntä aikaa hyvin perinteisin menoin. Neuloin kesän aikana yhden riddarin miehelleni ja lainasin paljon kirjoja. En kirjoita tähän, että luin paljon kirjoja, sillä keskittymiskykyni oli liikaa muissa jutuissa enkä ole päässyt yhtään kirjaa vielä loppuun asti.  Oli liian paljon asioita, joita halusin tehdä ja liian vähän aikaa. Minulla on kesälomasta kuitenkin päällimmäisenä yksi ajatus, se oli onnellinen. Postauksen kuvat ovat maistiaisia ihanasta lomasta saaristossa, jossa kaikki on aina jotenkin oikeilla paikoillaan. Ei tarvinnut katsoa kelloa tai kalenteria ja veneen purjeet suunnattiin aina siihen suuntaan mihin tuuli oli suotuisa.

Kotona puutarha on ollut (taas) hunnigolla, kun aika ei yksinkertaisesti riitä ihan kaikkeen. Valitsin kuitenkin jälleen mielummin hitaat päivät saaristossa, kuin että olisimme yrittäneet ehtiä kaikkialle samaan aikaan. Olen yrittänyt pitää puutarhasta huolta parhaimpani mukaan, mutta jälleen kerran tuntuu siltä, että taidan harventaa istutuksia ensi vuotta ajatellen. Olen kuitenkin tosi iloinen, että sain kaiken haluamani kasvamaan ja pääsin maistelemaan kasvimaan herkkuja pitkin kesää, vaikka porkkanat ja punajuuret joutuvatkin kasvamaan yhdessä rikkaruohojen kanssa. Keräsin paljon mansikoita, vadelmia ja mustikoita pakkaseen ja iloitsin ensimmäisistä kanttarellikätköistä. Vadelmat ovat yksi ikisuosikkini ja niiden pakastaminen on tosi vaikeaa, sillä marjoja tekisi mieli kauhoa suuhun enemmän kuin rasioihin. Heinäkuuta vietin töiden lisäksi ystävien kanssa, metsässä ja hääjuhlissa. Tuntui ihanalta olla vieraana vailla mitään sen tärkeämpää tehtävää ja vain iloita ja nauttia toisten juhlasta. Juhlat järjestettiin Ahvenanmaalla, joten viikonloppu siellä kävi ihan pienestä lomasta.

Nyt kun kesän pitkät työpäivät on paiskittu valmiiksi, alan olla henkisesti jo valmis siirtymään seuraavaan vuodenaikaan. Olen tehnyt kesän ajan esihenkilön tehtäviä ihan toisenlaisessa työympäristössä ja on kivaa kun kouluvuosi omassa työssäni on taas polkaistu käyntiin. Elokuussa on edessä vielä paljon lämpimiä ja pimeneviä iltoja koettavana, jolloin on aivan ihanaa istua terassilla ja ripustaa tunnelmavaloja. Mutta en voi kieltää, ettenkö odottaisi vesien ja ilmojen pientä viilenemistä, koska silloin on helpompi aktivoitua taas liikkeelle. Neuleet odottavat kaapissa pääsyä käyttöön, sillä näillä lämpötiloilla niitä on turha kaivaa vielä esiin. Olen kuitenkin ottanut aamulenkit taas osaksi rutiinia ja pulahtanut aikaisina aamuina uimaan ennen työpäivää. En voi kaiken mukavan arkipuuhailun keskellä olla silti hiukan ikävöimättä saaristokesää ja yhteistä aikaa, jota mieheni kanssa siellä vietimme.